Sly Raccoon

Sucker Punchin ensimmäinen vekkulimaisen varas pesukarhun seikkailu toi esiin hyvän tasohyppelyn ja mukana oli hyvä toteutus. Myös pelin viholliset olivat suoraan eläin maailmasta, mikä ei huonontanut peliä tippaakaan.

NÄIN KAIKKI ALKOI

Pelin tarina starttaa käyntiin välivideossa, jossa viheliäs konnaviisikko murhaa Slyn isän ja kähveltää siinä samalla varkaiden käsikirjan sivun kerrallaan. No Sly joutuu orpokotiin ja tapaa siellä älykkään Bentley kilpparin ja vähemmän älykkään virtahevon Murrayn. Heistä kolmesta tulee parhaimmat ystävät ja myös konnakolmikko, jossa Bentley suunnittelee, Murray ajaa ja Sly tekee likaisen työn.

Kymmenen vuotta kuluu ja Sly murtautuu etsivä Carmelita Foxin toimistoon, tehtävänään kähveltää konna opus takaisin sukuun, mutta käy ilmi, että kassakaapissa on kirjasa jäljellä suurin piirtein pelkät kannet ja sivut on ripoteltu viiteen eri paikkaa, viidelle eri konnalle. Siitä alkaa seikkailu pitkin viittä eri maata ja paikkaa.

Myös jokaisen pomovastuksien piilopaikoissa käydään läpi pieni intro kenttä jossa täytyy päästä määrän päähän, joka on pieni aukoi mistä sitten jakautuu kenttiä. Kentistä täytyy kerätä avaimet, jotta saa aukaistua ovia uusillle aukioilla ja aina sinne asti missä pääpomo kohdataan. Yleensä pomovihollisisssa täytyy käyttää aivojaan, sillä se ei riitä, että menet huitomaan varas kepilläsi sitä, vaan pomovihollinen täytyy joko väsyttää, houkutella oikeaan paikkaan tai paikantaa heikot kohdat, hmmm... hienoa! Mutta nämä hoksaa viimeistään jo toisella yrittämällä.

TAIDOT KARTTUU KUN SIVUT KERTYY

Alussa Sly osaa suurin piirtein vain hypätä, kiivetä ja huitoa kepillään, mutta tarinan kulkiessa eteenpäin ja pomovihollisia pieksemällä niitä sivuja kertyy ja taidot karttuu. Myös bonussivuja saa kassakaapeista tiirikoimalla, mutta sitä ennen täytyy kerätä vihjepulloja, jotta Bentley saa niistä jotain tolkkua numeroyhdistelmään. Niiden keräily ei ole pakollista, mutta mikäli mieli tekee saada nuo ylimääräiset sivut niin jokaisen kentän nurkka kannattaa käydä katsomassa.

KENTTÄSUUNNITTELU JA VIHOLLISET

Pelin kenttäsuunnittelu ansaitsee erikois maininnan, sillä sellaista ei joka pelissä eteen tule. Jokainen viidestä maailmankolkasta on rakennettu siten, että uusille taidoille, kuten reilaamiselle ja näkymättömyydelle, on välittömästi käyttöä. Mielenkiinto pysyy vireänä eikä meininki ole pelkkää pomppimista. Mukana on myös
kilpa-ajoa, kaverin suojaamista tai pieniä räiskintätehtäviä.

Taisteluissa perusvihollinen tokenee yhdestä kepin huitaisusta, mutta vastaavasti yksi isku voi olla Cooperille kohtalokas. Lisäkestävyyttä saa hevosenkengistä, joita voi löytää tai ansaita keräämällä riittävästi kolikoita. Kaikkia vastustajia ei ole pakko mukiloida maan rakoon, sillä Sly voi hiippailla joidenkin korston ohi huomaamatta, mikä lisää mukavasti seikkailun jännitettä. Mikäs siinä kun kerran ammatiltaa varas on.

MEIDÄN POMO ON ELÄIN!

Pelin pääviholliset ansaitsevat myös kunnia mainintaa ainakin sympatian kohdalla. Olipa kyseessä känninen sammakko, gangsteria leikkivä piski, voodoo-alligaattori, ilotulitteisiin seonnut panda tai mekaaninen pöllö, pahista käy sääliksi. Tekniikkaa möhkelön kukistamiseksi ei tarvitse kauaa miettiä, jopa minä selvisin useimmista pomomatseista muutamalla yrityksellä. Kuten jo alussa mainitsin.

Myös äänistä käy ilmi, että paikalla on ollut ammattilaisia, sillä nekään ei jätä kylmäksi, varsinkaan kun vitsejä tulee, kuin sieniä sateella. Myös musiikki on hyvää laidasta laitaan, sillä se sopii kuin nakutettu kyseiseen peliin ja se tuo tunnelmaa erittäin paljon.

KUN VARAS KÄRÄHTÄÄ

Eli huonot puolet on nyt tässä kohdassa.
Valitettavasti ruudunpäivitys tökkii ajoittain hyvin pahasti, mikäli ruudulla on paljon temmelystä, etenkin jos pesukarhullamme on tuli persauksen alla ja savua nousee, vielä kun tuossa vaiheessa maisemat vaihtuvat hyvin nopeasti niin se on silloin menoa.

Vaikka tasosuunnittelu on yksi parhaista niin silti se voi olla tasohyppely veteraaneille pieni pettymys eli liian helppo, sillä tasoissa ei juurikaan ole estettä mitä ei pääsisi ylitse, kuin enintään toisella tai kolmennella yrittämällä. Myös paljon pelaavalle vierii lopputekstit tiuhaan jo parin illan jälkeen eli peli on toivotoman lyhyt ikäinen, mutta onneksi pelin kenttiin voi palata kerran jos toistekkin, vaikkapa keräilemään vihjepulloja.

YHTEENVETO

Peli on ilmiselvästi suunnattu perheen pienimmille, mutta mukaan mahtuu myös isommatkin. Mutta peliä raastaa sen lyhyys ja ruudunpäivityksen tökkivyys, mutta tätä ei missään nimessä kannata missata, sillä parempaa tasohyppelyä saa hakemalla hakea. Sitä paitsi vekkulimaiselle Sly konnalle jää kakkoseksi, jopa karvakuonoinen Ratchet.

Plussat:
+Grafiikka
+Tunnelmallinen musiikki
+Vekkulimaiset hahmot
+Sympaattiset hahmot
+Kenttäsuunnittelu
+Dialogi
+Välivideot

Miinukset:
-Aivan liian lyhyt
-Veterraneille ehkä liian helppo
-Ruudunpäivityksen tökkivyys

9- jos nyt tarkkoja ollaan.