Miltä mahtaisi tuntua olla mainarina punaisen sävyisessä Marsissa, jossa palkkakin on suoraan alipalkatun miehen painajaisista ja ruokaki on kuukauden takaista, pilaantunutta soosia, asuinsijatkin ovat kuvottavia ja mainareita valvovat vartijatkin sattuvat olemaan väkivaltaisimmasta päästä sähkötainuttimineen päivineen. Mutta jos alotettaisiin kapina näin meidän mainareiden kesken? Ei hullumpi idea, kun ei siinä mitään hävittävääkään ole.

Jo heti pelin alottaessa huomaa, että pelaaja on melkein täydellisyyden äärellä, eikä ihme sillä pelattavuus, grafiikka ja jopa juoni ovat erinomaisia. Ja kerrankin pelaaja saa muokata lähi ympäristöään mielinmäärin.

Juoni kertoo jo heti, että pelaaja on yksi vastarinnan eli kapinan aloittaneista mainareista. Miksi he tuollaista menisivät tekemään? Noh jos kerran palkka, asuinsijat ja ruoka ovat kuvottavia, vilä kun väkivaltaisimmat vartijat hönkivät niskaan niin hihathan siinä palavat. Kuten jo mainitsinkin niin pelaaja asetetaan mainarin saappaisiin, jonka aluperin piti tehtävänään louhia Noachite-mineraalia muiden ihmisten tarpeisiin.

Kaiken tämän takana lymyää Ultor-yhtiö, jota vastaan taistellaan ja kapinoidaan, mutta edes tämä ei ole pahin ongelmista vaan mainareita vaivaava ruttotauti nimeltä Plague, joka tapaa mainareita yksi kerrallaan. Eli mainarin ankeasta elämästä ei voi muutakuin harmitella ja olla onnellinen, että pelaajalla itsellään ei ole samanlaista tilannetta päällä.
Eli kokonaisuudessaan tarina kertoo mainareiden ankeaa elämää ja taistelua Ultor-yhtiön kaatamiseksi.

Kun kerran pelaaja on mainari niin hän voi halutessaan kaivaa suoraan kallioon tunnelin ja mennä tästä vaikkapa kiertäen vihollisten selustaan tai jos edessä olevaan oveen ei löydy avainta niin voi viereen räjäyttää itsensä kokoisen aukon eli pelin varsinainen valttikortti on tämä muokattava ympäristö, mutta tietenkin realistisuudellakin on rajansa, sillä 2 metrin paksuinen teräsovi ei tietenkään taivu rajähteilläkään, joten kohtuuden rajoissa pysytään. Aseitakin on melkoinen määrä ja melkein kaikissa toinen ampumatapa. Esimerkiksi liekin heittimellä voi tietenkin syöstä tulta ilkeiden viholllisten niskaan, mutta jos vihollinen saattuukin olemaan kauempana mihin liekin kantama ei osu, ei hätää toissijaisella ampumatavallaa voi ottaa liekkärin bensasäiliön irti joten siitä tulee eräänlainen kranaatti, jonka voi heittää vihollisille.

Peli pitää tunnelman erittäin hyvin sisällään ja pitää pelaajastaan todella kovin kiinni, joten tylsistymistä ei ainakaan heti pääse tulemaan. Mutta parit kentät välillä tuntuu ahtailta ja silloin peli on tylsempää, kun seikkaillaan joissain rakennuksissa mitä ei voi tuhota.
Ja nettipeli puuttuu, mutta se ei ole suuri ongelma.

Pelissä on myös kaksinpeli, joko botteja vastaan tai jaetun ruudun mättöä eli nettipelaamista ei ole. Myös moninpeliin on saatu ängettyä tämä muokattava ympäristö, mutta pelimoottorilla on rajoitteensa, sillä kun tarpeeksi tunneleita on paukutellut niin seinät muuttuvat niin kivikoviksi, että niihin ei enään saa mitään.

Kokonaisuudessaan Red Faction on todella näyttävä tuotos. Jos vain pidät räiskinnöistä missä tulee mukana muokattava ympäristö niin tälle erinomaiselle pelille löytyy paikka sinun pelihyllyssäsi. Joten älä missään nimessä missaa tätä jos omistat PS2:sen.

Plussat:
+Tunnelma
+Grafiikka
+Juoni
+Aseet
+Muokattava ympäristö
+Pelattavuus

Miinukset:
-Pari tylsää tehtävää/kenttää
-Ei nettipeliä

9,5 on omasta mielestäni oiva arvosana tälle tuotokselle.