Far Cry 2

Far Cry 3. Se on kaikkien huulilla oleva peli. Kaikki, jopa kaverini, hypettävät sitä. En ihmettele, onhan se suoriutunut hienosti, ja se onkin varmaan hyvä peli. Mutta nyt aion puhua sen edeltäjästä, Far Cry 2:sesta. Ei se nyt ihan susi ole, mutta...

Far Cry 2 alkaa taksissa. Istut takapenkillä, ja kuski kertoo sinulle Afrikan nykytilanteesta, ja kuinka sisällissota on aiheuttanut ongelmia. Sinähän olet pelkkä välikappale sodassa, kylmä palkkasotilas, joka ei voisi vähempää välittääkään koko asiasta. Mutta on yksi asia, joka on tuonut sinut tähän kuumaan paikkaan; The Jackal. Miekkonen, joka myy sodan kummallekin osapuolelle, APR:lle ja UFLL:lle aseita. Sinun siis pitäisi tappaa hänet. Mutta kas kummaa, malariakohtaus yllättää sinut hotellillasi. Jollain käsittämättömällä tavalla Sakaali on luonasi viisastelemassa ja puhumassa kirjoista, kunnes jättää sinut yksin. Uudelleen herätessäsi Palassa onkin syttynyt levottomuuksia, ja taistelet tiesi ulos. Tervetuloa Afrikkaan!

Tarinallisesti Far Cry 2 on ihan mielenkiintoinen, jos sitä osattaisiin kuljettaa oikein. Kaikki tehtävät ovat sieluttomia, yksittäisiä keikkoja, ja varsinaiseen tarinaan liittyvät tehtävät ovat harvassa. Useissa kohdissa jopa unohdin tarinan, eikä mikään ihme. Mutta peli itsessään on aika hyvä. Voit suorittaa arviolta n. 90 % tehtävistä miten haluat. Hiiviskely kannattaa, ja monokulaarin avulla voit merkata karttaasi vihollisten valtaamien paikkojen tärkeitä kohteita, kuten snaipperit, medikitit ja konekiväärit. Siitähän on kuin onkin jonkinlaista hyötyä, mutta hiiviskelystä vain on tehty turhankin hankalaa. Paikat on suunniteltu niin, että menet joko kivääri paukuttaen etuovesta, tai sivupolun kautta takaovesta. Mutta jotkin paikat on paremmin suunniteltu, joka antaa pelaajalle enemmän mielikuvitusta. Myös asevarustus ratkaisee; jos mukanasi on macheten lisäksi kivääri ja pistooli, mitä turhia kavuta korkeille paikoille? Senkus menet paikan päälle selkäänpuukottaman tyyppejä. Jos sinulla taasen on räjähteitä ja tarkkuuskivääri, voit räjähteillä kääntää vihollisten huomion toisaalle, ja hoitaa hommasi rauhassa.

Aseita on ties kuinka montaa erilaista. On niin kivääreitä, konepistooleja, pistooleita, räjähteitä, sinkoja, tarkkuuskivääreitä ja haulikkoja. Tähän kun lisätään molotovit ja kranaatit, niin koko maailma on liekeissä. Mutta arvaapa, että millä ostat aseesi ja lisävarusteesi, kun lompakko jäi kotiin! No timanteilla! Niitä tuntuu löytyvän ympäri Afrikkaa mitä erilaisemmista kaupoista, ja niitä saa myös tehtävien vastaanottamisesta. Mielestäni on outoa, että pelaaja saa palkkionsa etukäteen, ennenkuin tehtävä on edes kunnolla alkanut. Ehkä pelaajan pitäisi ostaa uusia aseita tehtävää varten.

Kaverisi ovat tärkeitä heppuja. Kun olet ystävystynyt jonkun buddyn kanssa, hän voi tulla pelastamaan sinut varmalta kuolemalta. Mutta kun buddy itse on kuolemaisillaan, voit joko antaa hänelle lääkeruiskeen, taikka viimeisen pamauksen. Se on sitten sinulta pois.

Mainittavan arvoinen asia on myös pelin immersio, tunne, että olet itse se ketä ohjaat. Kun menet ajoneuvoon, se on animoitu tarkkaan, etkä teleporttaa mystisesti, kuten useimmissa peleissä on. Myöskin haavon parantaminen on plussaa. Jos olet saanut vähän damagea, pistät ruiskeen ranteeseesi ja sillä selvä. Jos taas haavat ovat vakavampia, Voit vääntää raajasi takaisin paikoilleen tai kaivella luotia kädestäsi. Ja koska olet yksin, tulee ahdistava tunnelma, varsinkin vihollisleirissä hiiviskeltäessä. Aijaijai sitä tunnetta, kun vihollinen kuulee sinusta jotain! Ympäristöt ovat myöskin uskottavia, ja paikoin eittäin kauniita.

Far Cry 2 onnistuu tietyissä asioissa, mutta jotin se ryssii totaalisesti.