Peli siis perustuu palkittuun poliisisarjaan nimeltä ''The Shield''. Pelissä mennään sarjan kausien 2-3 tapahtumissa.

Pelissä ohjataan agressiivista ja törkeää poliisia nimeltään Vic Mackey. Mackey iskuryhmineen on siis ryöstänyt armenialaisen rahajunan ja sen takia heillä on monta ongelmaa. Yksi pahin ongelma on armenialainen rikollinen nimeltään Margos. Pelin ensimmäisessä kentässä Mackey menee tutkimaan Goma nimisen armenialaisen asuntoa. Pian kuitenkin Margos saapuu ryminällä samaan asuntoon ase kädessään huutaen Gomaa ja ravaa pitkin huoneita etsien tätä. Samalla ohjelman tyylisesti kirjoittajien ja tekijöiden nimet näkyy ruudulla. Sitten Mackey kiertää Margosin taakse ja tähtää tätä asellaan käskien Margosin tiputtaa aseensa ja kääntyä. Vic katsoo Margosia hetken silmiin, sitten pelaajan täytyy tappaa Margos siihen paikkaan, aivan kuten Vic teki ohjelmassakin. Sitten Margosin ase täytyy sijoittaa niin, että se näyttäisi ammuskelulta. Sitten Vic soittaa ja tekee ilmoituksen, että poliisi on ollut mukana ammuskelussa. Tunnusmusiikki alkaa soimaan..

Pelissä tehdään paljon vauhdikasta poliisityötä. Potkitaan ovia auki, juostaan epäiltyjen perässä ja räiskitään. Tappaminen ei pelissä ole kuitenkaan ihan vapaata. Vicillä on tietty raja, mikä ei saa ylittyä, tai tehtävät menevät pieleen. Sama juttu on epäiltyjen hakkausmekanismissa. Se saattaa ketuttaa joskus. Tätä ''rajaa'' voi kuitenkin vähentää viemällä tehtävien lopuksi aseman todistusainelokerikkoon löytämiään tavaroita.

Tehtävissä tehdään kaikki hienosti Vic Mackeyn tyyliin. Kysellään hieman juttuja eri jengien porukoilta. Tunnetuimpia jengejä ovat esim. ''Byz-Lats'' ja ''One-Niners''. Jos epäillyiltä ei saa heti haluaamansa tietoa, pitää siis ottaa Mackeyn tyyliin kovat otteet peliin. Yksi tyyli saada tietoa on esim. polttaa henkilön naamaa kuumalla hellalla. Voi siis käyttää ympäristöä hienosti hyväkseen. Se tuo ohjelman tuntumaa.

Pelissä on vain pari vakoilukenttää. Muut ovatkin sitten samanlaisia. Kentät ovat aika lyhyitä yleensä, mutta jotkut pitempiä. Taustamusiikki on samanlaista jumputusta ja se alkaa sitten soimaan päässä loppupäivän ajan. Se häiritsee hieman. Kentät ovat kuitenkin kaikki pelattavia. Lopussa on kaksi eri vaihtoehtoa lopettaa peli.

Pelin grafiikkaa ei tarvitse haukkua. Kaikki ohjelman henkilöt näyttävät ihan itseltään pelissä. Äänimaailmakin on sopivaa.

The Shield on kuitenkin pelin pituudesta huolimatta yksi parhaista TV - sarjoihin perustuvista peleistä. Siksi sen jaksaa pelata läpi kerran, jos toisenkin.

Plussat ja miinukset:

+ Grafiikka ja äänimaailma.
+ Tehtävät ja sivutehtävät.
- Kentät liian lyhyitä.
- Kenttien taustamusiikki ärsyttävää.
- Liian lyhyt peli.