Dead Space 3

Dead Space 3 on hyvä peli. On on. Pian kerron miksi.

Aloitetaan perusasioilla. Dead Space 3 pärähtää käyntiin lyhyehkön prologin jälkeen ikiomaan kuuhumme perustetusta siirtokunnasta, jossa Isaac Clarke potee elämänsä krapulaa. Edellisten pelien tapahtumat ovat rampauttaneet sankarimme kylmäksi, mistään välittämättömäksi kovanaamaksi, joka vain haluaisi pysyä poissa vaikeuksista (lue: markereista). Pari vuotta on kulunut kakkososan tapahtumista, ja onhan Iisakki jo kerennyt riiustelemaan ja eroamaankin jo Sprawlissa tapaamastaan Elliestä. Vuokra on maksamatta, ja parta kasvaa...

Kuten edellisosassakin, paska osuu tuulettimeen melkoisen nopeasti: Yllättäen kaksi kovaksikeitettyä EarthGovin sotilasta tunkeutuvat sankarimme huoneistoon, lyövät häneltä tajun miltei kankaalle ja kertovat, että nyt olis näytön paikka. Marker-experttiä nimittäin tarvittaisiin salaisessa tehtävässä, ja kirsikkana kakun päällä entisen tyttöystävän henki olisi vaakalaudalla.

Yhtäkkiä sitten paetaankin edellisistä peleistä tutun Unitologian kirkon "Circle" -alahaaran fanaattisia sotilaita, joilla tavoitteita on kaksi: "Vapauttaa" kaikissa siirtokunnissa sijaitsevat markerit (täten päästää valloilleen iso läjä hulluutta ja necromorpheja) sekä nirhata Isaac Clarke. Hittoako tässä siis, karkuun ja vähän äkkiä. Ainiin, kuun siirtokunnassakin on markeri, joten epäkuolleet otukset hyppivät oman kaupungin ilmastointikanavista melko äkkiä.

Kun melko intensiivinen alkurymäkkä on saatu alta, alkaa se perinteisempi osa, kun Isaac ja soltut saapuvat mysteeriselle Tau Volantis -jääplaneetalle, josta Ellien SOS-kutsu viimeksi on kuulunut, ja joka paljastuu myöhemmin olevansa oletettavasti kaiken pahan alku ja juuri. Alkaa tutkimusmatka ensin parisataa vuotta vanhojen alusten käytävillä, ja sittemmin jäisellä planeetalla. Luvassa on toimintaa, hitusen kauhua, paniikkia ja jopa kolmiodraamaa, mutta ennen kaikkea kiehtova tarina.

Dead Space 3:n tarina nivoo yhteen kaikkien aiempien osien tarinat siten, että vihdoinkin kaikessa on järkeä. Käy muunmuassa ilmi , että Sarjan ykkösosan tapahtumiin johtaneet kömmähdykset oltiin tehty ja parisataa vuotta aiemmin, ja myös pari tuhatta vuotta aiemmin. Myös markerien todellinen tarkoitus paljastuu, ja vain vähän jätetään tulkinnanvaraan. Enempää en kerro spoilerien vaarassa.

Kyllä, Dead Space kolmonen on toimintapainotteisempi kuin kakkonen. Olin henkisesti varautunut tähän, ja lopputuloksena ei ollut kummoisempi pelikokemus. Jos haluan takaisin sietämättömän kauhutunnelman pariin, pelaan ykkösosaa. Kauhun väheneminen on jokseenkin loogista: Örkit ovat tuttuja, ja Iisakkikin suhtautuu örvelöihin jo happamalla naamalla, että "hittoako te taas hypitte silmillä".

Pelottavuutta vähentää myös omien tuliluikkujen rakentelu. Rahaa ei pelissä enää ole, ja insinöörin on kerättävä jämämetallia sun muuta aseiden ja pukujen päivtykseen. Vanha uskollinen plasma cutter saa kenkää saman tien, kun pääsee oikein kunnolla rakentelemisen makuun. Vain kahdelle aseelle on enää tilaa, mutta jokaiseen aseeseen saa myös alatyökalun, eli periaatteessa aseita on taas kerran neljä. Omat suosikkini ovat nopea rynkky kranaatinheittimellä, happolisäyksellä ja turvapäivityksellä, jonka avulla en ota omista kranaateistani osumaa. Aseiden päivitys on melko koukuttavaa, mutta ennen pitkää oppii pysymään niissä aseissa, jota tuntuvat itsestä parhailta.

Takaisin siihen kaikkien kammoamaan jääplaneettaan. Konsepti toimii mielestäni hyvin, ja lisäjännitystä tuo se, että tällä kertaa Necrot voivat ponnahtaa ihan mistä vain, esimerkiksi lumen alta. Myös oman ruumiinlämmön seuraaminen tuo lisäpaineita päästä lämpimään.

Pelissä on myös huonoja puolia. Eniten kismittämään jäi se, miten yksinpeliä pelatessa Co-Op pariksi tarkoitettu kessu John Carver ilmestyy kuin tyhjästä aina välivideoiden aikana, ja yhtä nopeasti myös häviää. Se vie uskottavuutta, kun John sanoo, että "mennään! nyt on kiire" ja saman tien kaveri onkin ottanut hissin alas ennen sinua. K***pää.

Myös jotkin pelin ominaisuudet pännivät. Tässä muutama.
- Ennalta-arvattavuus, kun ovi tai hissi jumittaa, tietää että noin sata necroa huohottaa kohta niskassa.
- Jatkuva vuorenrinteitä pitkin kiipeily
- Täysin turhat ja (teko)älyvapaat ihmissotilaat.

Kaikista huonoista puolistaan huolimatta Dead Space 3 tarjoaa sarjan faneja tyydyttävän tarinan. Eikä kokemus ole edes lineaarinen, sillä tällä kertaa mukana on sivutehtäviä, joiden suorittaminen on täysin vapaaehtoista.

Kyseessä on myös erittäin kaunis peli. Varsinkin avaruudessa leijailu on tässä pelissä miltei henkeä salpaavaa. Myös sisätilat on suunniteltu yksityiskohdat mielessä.

Hyvät:
+Upeat maisemat
+Tarina
+Aseiden kasaaminen

Huonot:
-Ennalta-arvattavuus vihollisten suhteen
-Ihmisvastusten tekoäly
-Jotkin vaihtoehtoiset tehtävät ovat vain co-opille
-Jotkin raivostuttavat pelimekaniikat, kuten vuorikiipeilyt, toistuvat pelissä aivan liikaa.
- Epäreiluus: Koko tarina ja kaikki keräiltävät jutut ovat saatavilla vain co-oppina. Tämä on ehkäpä se isoin miinus

+/- Ei enää niinkään pelottavaa tunnelmaa, vaan tutkimusmatka tuntemattomaan muutamin säikäytyksin

P.S. Ai niin, kerroinko jo, että pelin todellinen loppu voidaan kokea vain kymmenen euroa maksavan ja puolitoistatuntia kestävän lisärin avulla? Ja että sekin loppuu JÄÄTÄVÄÄN cliffhangeriin? En tainnut. Kiitos EA!