Vampire the Masquerade: Bloodlines

White Wolf -pelitalon suunnittelemaan World of Darkness -maailmaan sijoittuva Vampire the Masquerade: Bloodlines pudottaa pelaajahahmon keskelle Los Angelesin yöelämää täynnä hämäriä syrjäkujia, maanalaisia viemäreitä ja kurjia korttelibaareja. Pelimaailman teemana näkyy vahvasti nykyajan gootti- ja punk-kulttuuri, joka luo klubien neon-valojen ja öisen vilskeen ympärille tunnelmallisen katukuvan. Ihmiskunnan varjoissa elää kuitenkin salamyhkäinen vampyyriyhteisö, joka tähdittää pelin tarinankerrontaa ja hahmokaartia. Vampyyreilla on ihmisten tavoin omia poliittisia hallintoelimiä ja järjestäytyneimpiä ryhmittymiä paimentamassa omaa verenjuontia ja rikollisuutta. Eräs pelin merkittävimmistä säännöistä vampyyriyhteisön kesken on Camarillan laatima "naamioitumissääntö", minkä mukaan itsensä julkituonti on hengellä maksettava rikos yhteisöä kohtaan. Eri asia taas on, ovatko kaikki puolueryhmät samaa mieltä eettisissä ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä.

Pelin alussa pelaaja luo itsellensä hahmon valitsemalla yhden seitsemästä vampyyriklaanista. Kukin klaani edustaa yksilökohtaisia voimiin ja taitoihin perustuvia ominaisuuksia, kuten viehätysvoimaa, kykyä hiippailla varjoissa, kykyä muuttua näkymättömäksi ja niin edelleen. Yksi ominaisuus voi olla toisella, muttei sama välttämättä taas kolmannella. Klaanin voi valita itsellensä manuaalisesti tai suorittamalla vaihtoehtoisen soveltuvuuskyselyn, jonka perusteella peli valitsee pelaajan luonteelle sopivan klaanin. Klaani edustaa hahmossa muutakin kuin vain voimia ja kykyjä: Ventrue nähdään sivistyneenä ja lähes ihmisen kaltaisena olentona, Toreador yhtä viehkeänä ja inhimillisenä kuin ihminen ja Nosferatu taas susirumana ja eläimellisenä petona. Siksi Nosferatun on valittava kulkuväylikseen viemäriverkostot, jottei saa kartalla seikkailevaa virkavaltaa niskoihinsa.

Roolipelimäisyyttä parhaimmillaan

Juonikaarta ohjaavat pelaajan valinnat erilaisissa tilanteissa. Valintojen ja mahdollisuuksien järjetön määrä tekee roolipelielämyksestä täydellisen. Protagonistin voi halutessaan riisua täysin moraalisista periaatteista tai hän voi yrittää pelastaa jokaisen vastaantulijan ja leikkiä tarinansa sankaria. Vaikka pelaajahahmo päättäisi suorittaa pelissä hyviä valintoja, vampyyrina olemisessa elää eräänlainen itseironia: taistelut vaativat voimankäyttöä, joka vaatii verta, joka vaatii ihmisveren nauttimista. Ihmisveren juominenkin on tehty pelissä monipuoliseksi. Pelaaja voi valita nauttimistapansa monista eri vaihtoehdoista. Usein verta joutuu kuitenkin ottamaan väkisin, ja silloin väijytään varjoissa ihmisiä kadunkulmilla.

Tarinallinen kerronta ja ääninäyttely ovat huippuluokkaa. Vastaantulevat henkilöhahmot ovat ainutlaatuisia kokonaisuuksia ja heidän elämäntarinansa avautuvat pelaajalle pikkuhiljaa. Ääninäyttely on ainutkertaisen loistavaa ja hahmojen läsnäolo tuntuu aivan niskavilloissa asti. Useat hahmot jäävät kuitenkin vain aluekohtaisiksi ja he sammuvat päätarinan pimentoon, vaikka itse olisin kyllä voinut tutustua heihin vähän enemmänkin. Etenkin pari erityistä ihmistä osoittautuvat päätarinan ohella erittäin mielenkiintoisiksi, mm. eräs protagonistin menneisyydestä kummitteleva ystävä.

Visuaalisesti siedettävä, teknisesti toimiva

Pelin grafiikka ei ole silmäänpistävää, vaikka edustaakin edesmenneitä grafiikkamoottoreita. Pelissä esiintyvät vaatteiden ja hiuksien fysiikat ovat kuitenkin ilahduttavaa 2004 julkaistulta peliltä, vaikka materiaalintuntua hiuksen ja mekonhelman välillä ei varsinaisesti ole. Sen sijaan lukuisat bugit syövät pelikokemusta, joten suosittelen vilpittömästi päivittämään pelin tuoreimpaan versioon bugien ratkomiseksi. Valikot ja toiminnot ovat näppäiminä onneksi selkeitä. Yhdestä ampuu, toisesta lataa ja kolmannesta vaihtaa asetta. Toisaalta valikot olisivat kaivanneet hieman yksityiskohtaisempaa graafista suunnittelua.

Vuosien päästä yhä nostalgista

Vampire the Masquerade: Bloodlines edustaa kiistämätöntä vampyyriroolipelien kuningasta ja gootti- ja punk-piirien kulttiklassikkoa. Lähes täydellinen vampyyrisimulaatio tarjoaa pelaajalleen elämyksellisen ja vaihtoehtoisen pelikokemuksen. Läpipeluu eri klaaneilla on aina ainutlaatuinen kokemuksensa, jolloin pitkäikäisyyttä riittää. Pelin huikea ja yllätyksellinen juonenkulku ei myöskään jätä ketään kylmäksi, sen petokselliset käänteet, juonittelukuviot ja tarinat jäivät puhututtamaan ainakin minua itseäni. Pelissä tapahtumapaikan tyylikkyys on mieleenjäävää ja sitä haluaisi verenhimoisesti kokea vielä lisää: Los Angelesin ikuisessa yössä prostituoidut keikiskistelevät katukivetyksillä, vampyyrit taistelevat vallasta, venäläismafiat ammuskelevat hotellihuoneistoissa ja toisinaan pelkkä rähjäinen alamaailma kohahduttaa kauheudellaan ja salaisuuksillaan.

+ Juoni, tarinankerronta, henkilöhahmot
+ Hyvä mahdollisuuksien valinnanvara
+ Uskottavuus

- Bugit
- Tasapaksu taistelujärjestelmä