Dante's Inferno

Dante's Inferno (PS3) - Helvetillinen runopurtava

Italialais-runoilija Dante Alighierin (1256-1321) kolmiosainen runoeepos, Jumalainen Näytelmä ja varsinkin sen ensimmäinen osa, Inferno eli Helvetti, on toiminut inspiraation lähteenä monille eri viihteen muodoille. Kuinka ollakaan tämä kyseinen osa on nyt käännetty pelin muotoon ja pelin kehittänyt Visceral Games (Dead Space) antaa helvetillisen matkalipun.

Mutta miten legendaariset runot on oikein käännetty peliksi? Onko Dante's Inferno todellakaan samanlainen hitti siinä missä Dead Spacekin? Ei aivan. Danten matka läpi Helvetin ei valitettavasti osu aivan maaliinsa, mutta pannukakku se ei ole.

Palavaa syntiä ja loputonta sormen tuskaa

Heiveröisen runoilijan sijasta pelin Dante on karski, ristiretkien raa'istamasta soturista, joka sodasta palattuaan huomaa kotinsa olevan kuin rajumyrskyn jäljiltä. Tavarat ovat aivan levällään, isäpappa on saanut ristin silmäänsä ja Beatrice-vaimo on saanut miekasta. Lempeän vaimon sielu päätyy varoittamatta itse Saatanan vangiksi Helvettiin, mutta äreä soturi ei jää vitkastelemaan vaan käy toimeen pelastaakseen vaimonsa. Danten täytyy kirjaimellisesti painua Helvettiin, josta pakeneminen on käytännössä mahdotonta.

Yksin ristiretkien karaiseman soturin ei tarvitse kulkea Helvetin yhdeksää kammottavaa piiriä läpi, sillä edesmennyt roomalais-runoilija Vergilius, tosielämän Danten esikuva, toimii hänen oppaanaan koko matkan ajan, antaen tälle myös tietoa eri piirien syntisistä ja joistakin alueista. Piireistä varsinkin neljä viimeistä (harhausko, väkivalta, vilppi, petturuus) ovat arkkitehtuuriltaan vakuuttavan näköisiä, varsinkin väkivallan piirissä oleva kiehuvan veren joki, Phlegethon, on järvessä kärsivien sielujen kera hyytävä näky.

Soturi kun Dante on niin on varustuskin sen mukaista. Itse Kuolemalta voitettu terävä viikate ja Beatricen pyhä risti antavat miehelle suojaa hermoja vaativalla matkalla. Näiden kahden aseen väliltä risti on tehokkaampi taisteluväline juuri tehokkaan sarjatulen ansiosta, mutta pelkästään sillä ja viikatteella ei pötkitä pitkälle. Ympäri Helvettiä ripotellut pyhät ja epäpyhät reliikit antavat Dantelle erityyppisiä etuja, jotka mm. täyttävät erikoisenergia-mittaria nopeammin tai antavat kuolleilta vihollisilta enemmän sieluja, joita käytetään aseiden ja taikojen päivittämiseen. Ihan niin kuin muuan God of Warissa.

Jos Saatanan luokse tahdot mennä nyt...

Ikävä kyllä Dante's Inferno ei pysty vastaamaan esikuvansa haasteeseen aivan täydellisesti. Minkä takia kunnianhimoinen idea ei ole kääntynyt yhtä tasokkaaksi timantiksi? Syitä on monia: pitemmän päälle Helvetti alkaa maisemistaan huolimatta käydä itseääntoistavaksi ja seinämiä, jotka kätkevät sisäänsä kivusta huutavia kirottuja sieluja, tulee kiipeiltyä turhankin paljon.

Tämän lisäksi peliin on lisätty mahdollisuus valita, vapauttaako kirotun sielun vai tuomitseeko tämän lopullisesti synkkään kohtaloonsa, mistä kertyy pisteitä joko epäpyhälle tai pyhälle mittarille. Pidemmän päälle tähänkin kyllästyy, eikä se auta asiaa, ettei tällä ole minkäänlaista vaikutusta loppuratkaisuun.

Taistelu on hieman kaksijakoista siitä huolimatta, että kopioinnin lähde ainakin on oikea. Dante's Infernon taistelumekaniikka taisteluineen ei vain ole yhtä pitkälle ja hienovaraisesti mietitty kuin God of Warissa, vaikka jotkin pomotaistelut yltävät samalle eeppisyyden tasolle. Kiinteä kamera, God of Warien ikuinen riesa, löytyy tästäkin eikä se ole hieno juttu. Varsinkin tasohyppely-kohdissa tulee kuoltua tämän tästä juuri sen takia, koska kamera ei anna pelaajalle myöten.

Hyvä idea ei kääntynyt sittenkään timantiksi. Viihdearvosta ja ajoittaisista huippuhetkistä huolimatta Visceral ei ole saanut kasaan yhtä vakuuttavaa kokonaisuutta kuin Santa Monica. Kasvojenpesu ei kuitenkaan ole mahdottomuus. Siihen vaadittaisiin vain yksi loistava Dead Space.

Grafiikka: 6
Ääni: 8
Pelattavuus: 8
Pitkäikäisyys: 6

PLUSSAT:
+ Tunnelma ja viihdearvo
+ Pelattavuus helposti sisäistettävissä...
+ Viholliset ja Helvetin eri piirit aihepiiriin sopivia

MIINUKSET:
- Kiinteästä kamerasta johtuvat äkkikuolemat
- ...mutta ei yhtä hyvin viimeistelty kuin God of Wareissa
- Toistaa itseään
- Moraalisilla valinnoilla ei vaikutusta tarinan lopputulokseen