Heavy Rain

Heavy Rain (PS3) - Sateen särkemät

Ajatus pika-aikatapahtumilla täytetystä pelistä on suorastaan naurettava. Eihän peli voi ainoastaan perustua klassiseen paina nappia X välttääksesi kuoleman -tilanteisiin. Ranskalainen Quantic Dream osoitti kuitenkin jo vuoden 2005 loppupuolella julkaistulla Fahrenheitilla, että vaikka niitä olisi enemmän kuin laki sallii, ne voivat kuitenkin tukea toimintaa ja tarinaa. Heavy Rain on kuin jatkojalostettu Fahrenheit: idea ja juoni ovat käytännössä samoja, mutta Heavy Rain viittaa yliluonnollisuuksille kintaalla ja juoni hahmoineen vie mukanaan.

Poikkitelotun ohjaajan paikalla kaatosateessa

Tarina alkaa amerikkalaisen ydinperheen päivästä ostoskeskuksessa, jonka päätteeksi päivänsankari Jason Mars kuolee traagisesti. Kaksi vuotta myöhemmin Ethan Mars, Jasonin isä, ei ole enää entinen hyväntuulinen itsensä eikä hän oikein tunne jakavansa sidettä nuorempaa poikaansa, Shaunia, kohtaan. Kaiken kukkuraksi pahamaineinen Origami-tappaja kidnappaa Shaunin keskellä päivää leikkipuistosta ja Ethan joutuu käymään läpi raastavia testejä, jotka testaavat hänen rakkauttaan poikaansa kohtaan. Mutta Shaunin aika käy vähiin jatkuvasti, sillä rankoille syyssateille ei ole näkymässä loppua.

Ethanin lisäksi tarinassa pelataan kolmella muulla hahmolla. Scott Shelby on ylipainoinenm kovakourainen Origami-tappajaa jahtaava, astmasta kärsivä yksityisetsivä, jolla on kuitenkin sympatiaa ja myötätuntoa uhreja kohtaan. Norman Jayden on älykäs, kenttäkokemusta vailla oleva FBI:n profiloija, joka prototyyppi-lasien käytöstä johtuen joutuu jatkuvasti turvautumaan triptokaiini-lääkkeeseen pitääkseen itsensä kasassa. Madison Paige - ainoa ohjattava naishahmo - on unettomuudesta kärsivä valokuvajournalisti, joka ajautuu Origami-tappajan tapauksen jäljille puolivahingossa.

Hahmokaarti ei ole mitenkään poikkeuksellinen, mutta se toimii näin aikuisia teemoja omaavassa tarinassa. Toisin kuin Fahrenheitin tapauksessa, dynaaminen tarina kestää aina loppuun asti, vaikka muutamia juoniaukkoja matkan varrella tulee vastaan. Neljällä hahmolla pelaaminen poikkeaa edellisestä murhamysteeristä myös siinä, että vaikka joku hahmoista kuolisi QTE-minipelin epäonnistumisen vuoksi, peli ei heitä tylysti game over-tekstiä pelaajan eteen vaan jatkaa etenemistä muutamilla muutoksilla. Heavy Rain ei kuitenkaan sakota parista pikkuvirheestä äkkikuolemalla, vaan tekemällä kohtauksesta hieman haastavamman. On hankalaa kuvailla sitä tunnetta, mikä syntyy etenkin jännityskohtauksissa.

Itse pelattavaa ei Heavy Rainista juuri löydy; ympäristöjä pääsee toki tutkimaan ja keskustelutilanteissa vastauksia valitsemaan, mutta varsinaisena pelinä se jää hieman ontoksi ja kertakäyttöiseksi eikä ohjauskaan ole paras mahdollinen, vaikka se suoriutuu Fahrenheitin PC-kontrolleja paremmin. Mieltä koettelevana, elokuvamaisen vahvana kokemuksena Heavy Rain on kuitenkin huippuluokkaa ja ensimmäisen, hitaan kolmanneksen jälkeen, juoni vain korottaa panoksiaan eikä jännitykseltä välty rauhallisemmissakaan kohdissa.

Sadepilvien aurinkoisella puolella

Tunteita herättävä, kauniin näköinen, uhkaavan tuntuinen... sanat ovat loppua tämän teoksen osalta kesken. Heavy Rain on se interaktiivinen elokuva, mitä Fahrenheitin olisi pitänyt olla. Noin 8-9 tuntia kestävä juoni on koskettava, ja tunnelmaa tukee edesmenneen Normand Corbeilin säveltämä taustamusiikki, joka saa kovankin raasun herkistymään. Quantic Dreamin synkkä rankkasade hakee vertaistaan interaktiivista kokemusta.

Grafiikka: 10
Ääni: 9
Pelattavuus: 8
Pitkäikäisyys: 7

PLUSSAT:
+ Hämmentävän kaunis ulkoasu ja efektit
+ Loistava käsikirjoitus
+ Dynaaminen, elokuvamaisen vahva tunnelma
+ Monet erilaiset vaihtoehdot tarinan tapahtumille

MIINUKSET:
- Kertakäyttöinen
- Kömpelö ohjaus