Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français / Dutch
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
JäSENARVIO

Red Dead Redemption

Cowboy laukkaa pitkin aavaa, kaktuksien asuttamaa preeriaa. Maa kavioiden alla pöllyää, pyssyt paukkuvat. Ennio Morriconen tyylinen musiikki hivelee korvia. Vuosi on 1911, romantisoitu villi länsi on vetelemässä viimeisiään teollistumisen noustessa. Lentokoneet ovat vielä vasta huhupuheissa ja Fordin T-mallit jopa itse isojalkaakin harvinaisempia. Kiistat ratkotaan kaksintaisteluilla, saluunoihin tullaan tappelemaan. Meno on kuin Sergio Leonen legendaarisissa länkkäreissä konsanaan. Tervetuloa Red Dead Redemptionin pariin, luvassa on ennennäkemätön seikkailu, jota et tule helposti unohtamaan.

Pelaaja heitetään keskelle tarinaa ilman minkäännäköisiä alkuselittelyjä. Nopeasti selviää, että arpinaamainen päähenkilömme John Marston on pakotettu jahtaamaan entiset, pahamaineiset rosvokumppaninsa elävänä tai kuolleena. Liittovaltion agentit kiristävät häntä perheellään, joten vaihtoehtoja ei ole montaa. Jo heti ensimmäisessä rikostovereiden tapaamisessa Marston saa luodista ja herää paikallisen laupiaan samarialaisen farmilta. Hän joutuu aloittamaan verisen matkansa täysin pohjalta. Marston tarvitsee apua mitä erikoisemmilta hahmoilta, ja tässä peli loistaa parhaiten. Hahmoja löytyy jos monenlaista, on hullua aarteenetsijää, epäonnekasta eliksiirikauppiasta ja kokaiininhuuruista professoria, näin muutaman mainitakseni. Dan Houserin kynäilemä dialogi on loistavaa, tehtävissä on monipuolisuutta ja tarina on yksi pelihistorian parhaimmista.

Rockstar Gamesin julkaisemaa Red Dead Redemptionia voisi pinnallisesti kuvailla länkkäriversioksi Grand Theft Autosta, joka on jo reippaan vuosikymmenen ajan ollut saman yhtiön selkeästi menestynein lippulaiva. Autojen varastelu kääntyy mukavasti hevosten kesyttämiseksi, konepistoolein varustetut gangsterit revolvereilla räiskiviksi lainsuojattomiksi. RDR ei ole vain suora kopio urbaanista sarjasta, vaan siitä löytyy myös omaa, spagettiwesterneistä vaikutteensa ottanutta persoonaa.

Pelin aikana Marston käy läpi Meksikon karut aavikot, Blackwaterin mukulakivillä päällystetyt tiet, Thieves' Landingin suot ja Tall Treesin lumiset männiköt. Valikoimaa on vaikka muille jakaa, eikä mikään alue ole samanlainen. Joka nurkasta löytyy erilaisia, alueelle ominaista eliökuntaa, jota voi metsästää tai keräillä ja vaihtaa rahaksi läheisessä kaupassa. Jos tämä ei kiinnosta, voi pelaaja myös esimerkiksi kokeilla tuuriaan uhkapeleissä, etsiä aarretta, heittää hevosenkenkää, testata asetaitojaan kaksintaisteluissa tai tehdä sivutehtäviä, joita on melkoinen liuta. Vastaan saattaa tulla myös satunnaisia kohtaamisia, ihmisiä pyytämässä rahaa, hevosvarkaita, vankkuriryöstöjä tai muuta. Maailma on elävä, todella laaja ja täynnä tehtävää.

Teknisellä saralla peli on edelleen, liki seitsemän vuotta myöhemmin, toimiva ja pitänyt yllättävän hyvin pintansa. Grafiikat olivat silloin ennennäkemättömät, mutta nykyään huomaa helposti epämääräisiä sahalaitoja. Hevosten liikeanimaatiot sen sijaan ovat vieläkin mielettömän tarkat ja realistiset. RDR julkaistiin myös hiljattain uusimmalle konsolisukupolvelle, mutta siinä graafiset erot ovat erittäin minimaaliset. Pyssytaisteluissa Marston pystyy helposti hakeutumaan suojaan, miehen liikkeet ovat sulavia ja tottelevat yleensä pelaajan käskyjä. Vihollista ammuttaessa hahmo reagoi realistisesti luodin osuessa, eikä vain jää tapittamaan paikoilleen, kunnes kuolee. He myös kuoleman koittaessa milloin tippuvat alas katolta, milloin lentävät läpi ikkunan. Tällaiset pikku yksityiskohdat herättävät edelleen hymyn huulille, sillä sitä edelleen näkee harmittavan harvoin peleissä. Max Payneistä tuttu bullet time on mukana pelissä Dead Eyen nimellä, jonka avulla pelaaja pystyy hidastamaan aikaa, merkata minne ampuu ja lopuksi räiskiä millintarkasti lyijyhoito viholliselle Hollywood-tyyliin.

Red Dead Redemptionin päätarina on noin parikymmentä tuntia pitkä, sivutehtävät vievät toiset kaksikymmentä. Päätarina on Rockstarille tutulla tavalla jopa hulvaton, koskettava, välillä hieman synkempi ja pohtiva. Tarinankerronta soljuu mukavasti, vaikka hiekkalaatikkopeleissä se on aina haasteena. Missään vaiheessa peli ei tunnu toistavan itseänsä ja pelaaja pysyy naulittuna konsolinsa ääreen. Olennaisinta ei ole kylläkään juosta vain tarina läpi ja jättää peli pölyttymään hyllyyn, vaan nauttia koko hengittävästä ja huikeasta maailmasta sen henkilöineen ja yksityiskohtineen.

Pelissä on lisäksi moninpeli, mutta se on autioitunut kauan sitten. Aikoinaan se tarjosi GTA IV:n tyylisen moninpelin eri muotoineen. Jos kuitenkin haluaa lisää sisältöä, kannattaa hankkia Undead Nightmare -lisäosa, joka tarjoaa nykytrendien mukaisia eläviä kuolleita ja yllättävän hyvin toimivaa hupia koko rahan edestä.

Red Dead Redemption onnistuu tiivistämään kaiken, mikä villissä lännessä oli parasta, ominaisinta ja kiehtovinta. Sen tunnelma on käsinkosketeltavaa, maailma elävä ja monimuotoinen, hahmot uniikkeja ja unohtumattomia. Se tarjoaa tuolloin ajankohtaisia asioita, ottaa kantaa ja pohtii eri osapuolien näkökulmasta. Red Dead Redemption on ajaton spektaakkeli, jota ei voi ohittaa.


10/10

"While there are guns and money, there won't be any freedom."

Käyttäjäarviot12
Keskiarvo: 9.8/10
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10