Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français / Nederlands
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
JäSENARVIO

The Elder Scrolls V: Skyrim

"FUS-RO-DAH" ,huuto muinaisten lohikäärmeiden kaikuu yllä Whiterunin vuorien kun Dovahkin, Dragonborn pakottaa massiivisen jäätä syöksevän lohikäärmeen maanpinnalle iskiäkseen tappavan iskun verenpunaisella hohtavalla miekallaan. Tämä on sankarin tarina, urhollisuuden kertomus, eeppisyyden huippu.

Palatkaamme hetkeksi tosin tähän maailmaan ja minuun.

Olen järkyttynyt, viime muistikuvani on avatessani joulun alla tyttöystävältäni saamaani joululahjaa. Hän lupasi että The Elders Scrolls V: Skyrim Remastered-peli olisi järjettömän hyvä. Olin iloinen mutta samalla hieman epäileväinen pelin suhteen. Eilen sitten havahduin kuullessani tutun PS4 trophy äänen ja platinum-trophy se siinä komeili, tarkistin pelatun ajan (115 h) ja päätin että vihdoin uskallan arvioida pelin.
Olen kerran aikaisemminkin kokeillut Skyrimiä PS3:lla, pelattuani tunnin tulin vihaiseksi ja en pystynyt ymmärtämään kuinka kukaan voisi pitää tuollaisesta graafisesti epäseksikkäästä harmaiden värien sekamelskasta. Monet lähipiirin ystävistäni ovat tämän jälkeen yrittääneet ylipuhua minut pelaamaan ainakin päätarinan läpi ja siten ymmärtämään pelin kauneuden, mutta en ole suostunut. Kuullessani tästä Remasteröidystä versiosta mielenkiintoni heräsi tosin uudestaan, etenkin ulkomuodon kohennus kasvatti haluani antaa pelille uuden mahdollisuuden. Laitettuani levyn sisään PS4:seen en ole sitä kertaakaan ottanut pois lähes kahteen kuukauteen ja olen pelannut päivittäin, ehkä se jo kertoo miten kyseinen peli minut alusta lähtien lumosi.

Pelin tarina (lyhyesti) kertoo Dragonbornista, muinaisesta lohikäärmeen kesyttäjästä, joka pelastaisi Tamrielin lohikäärmeiden kynsistä. Dragonborn matkaa kuvankauniissa keskiaikaisessa ympäristössä oppien ymmärtämään lohikäärmeiden kieltä ja siten ratkomaan mistä ne ilmestyvät tekemään tuhojaan. Lopussa Dragonborn kohtaa lohikäärmeistä pelätyimmän, Alduinin. Skyrim on mahdollisuuksia täynnä. Peli ei tunne rajoja siinä haluatko olla brutaali miekan heiluttaja, viisas velho tai ehkä kevyt jalkainen jousimies. Voit mielin määrin vaihdella eri pelitapojen välillä pelin edetessä. Taitosi kehittyvät mitä enemmän käytät tiettyä taistelu muotoa. Alussa sinun on tosin valittava hahmosi heimo. Tämä vaikuttaa ulkomuotoosi, taitoihisi ja myös tarinaasi. Tietyt heimot eivät voi sietää toisiaan joten mieti tarkkaan millaisen kuvan annat itsestäsi, sillä voi olla suuriakin vaikutuksia pelin etenemiselle. Eri taistelutaitojen lisäksi peli tarjoaa suuren määrän muita taitoja, kuten aseiden ja haarniskojen luomista, taikajuomien sekoittamista, kaupankäyntiä, varastamista ja lukkojen tiirikoimista.

On vaikea käsittää miten uskomattoman upean maailman on pystytty yhden levyn sisälle luomaan. Remasteröity versio on sanoinkuvailemattoman kaunis, etenkin auringonlaskun aikana on vaikea olla pysähtymättä ihailemaan horisontissa piirtyvää vuoristoa jokineen ja lumihuippuineen. Valoefektejä on paranneltu niin huomattavasti että arvostelun alussa mainitsemani harmaa on kadonnut ja tilalle on tullut satuisan hohdokas maailma. Vaikka itse päätarina on varsin lyhyt voi Bethesdan peleille tuttuun tapaan liittyä eri pelin sisäisiin järjestöihin, jotka tarjoavat rutkaasti lisää tarinaa ja tehtäviä. Dragonborn voi pelin aikana liittyä 15 eri järjestöön, joten pelattavaa riittää. Tämän lisäksi Remasteröityyn versioon sisältyy kaikki pelin kolme jälkeenpäin julkaistua lisämateriaalia, joista kaksi sisältävät oman tarinansa.

Peli tukee ainoastaan yksinpeli muotoa, mutta se ei minusta ole ongelma, päinvastoin tuntuu että nykyään moninpeliin keskitytään aivan liikaa ja tarinoihin ei enää panosteta entiseen tapaan. Pelaaja voi vaihdella helposti pelattavaa kamerakulmaa ensimmäisestä persoonasta kolmanteen personaan. Itse, kuten monet muutkin, suosin ensiksi mainittua.
Skyrim ei ole kuten monet muut pelit. Jotta saisit kaiken siitä irti sinun on paneuduttava peliin täysin, opittava sen tavoille ja elettävä sen mukaan. Oppia löytyy onneksi internetistä mielin määrin ja kokeilemallakin pääsee pitkälle. Peli ei paljon pitele sinua kädestä eikä se turhaan anna neuvoja, mikä on hyvä sillä se jättää tilaa yllätyksille ja saavuttamisen tunteelle. Tärkein muistisääntö on tosin tallenna, tallenna ja tallenna. Muista jatkuvasti tallentaa, sillä jos kuolet palaudut edelliseen tallennuspisteeseen, jos teet väärän ratkaisun tai menetät arvokkaan aseen, palaa edelliseen tallennuspisteeseen.
Vaikka ylistänkin peliä myönnän itsekin että pelissä on vikoja. Bethesdan avointen maailmojen pelit ovat tunnettuja pikku vioistaan jotka ovat jo lähes osa koko pelin tunnelmaa, niitä esiintyy myös Skyrimissä. Pariin kertaan olin valmis itkemään ja huutamaan kun pelin sivuhahmot eivät yksinkertaisesti tehneet heidän osaansa tehtävässä enkä pystynyt etenemään tarinassa. Nämä ongelmat tosin ratkaistiin yleensä parilla terävällä miekan iskulla. Pelin ääninäyttely on näinkin suuren pelin mittakaavassa erinomainen, sillä monilla eri heimoilla on niin erityinen ääni ja kieli. Musiikkilla on suuri osa pelin luomassa tunnelmassa. Jos sinua uhkaa vaara yltyy musiikki intensiiviseksi taistelun tempoiseksi, kun taas kaupungeissa ja kun olet turvassa luonnon helmassa on musiikki rauhallista sulo sointua. Kaupunkien tavernoista voi myös löytää trubaduureja jotka lauluineen kertovat menneiden aikojen taisteluista.

On ollut ilo pelata peliä jossa on panostettu niin vahvasti taustojen luomiseen. Kaikki kielet, sivuhahmojen kertomukset ja poliittiset suhteet ovat huolella koottu ja niihin on selvästikin panostettu. Vaikka päätarina olikin suhteellisen lyhyt, verrattuna muuhun pelin tarjoamaan sisältöön, sisälsi se niin paljon jännittäviä hetkiä ja juonenkäänteitä että se oli kieltämättä minun lempiosuus pelistä. Sivuaktiviteetit tuntuivat hauskoilta ja luonnollisilta toimivalle avoimen maailman pelille. Niitä ei ollut pakko hyödyntää, mutta niihin sai paljon aikaa kulutettua, puhumattakaan kaikesta hyödystä mitä niistä sai. Oli mielenkiintoista myös pelata vaihteeksi keskiaikaan sijoittuvaa tarinaa, sillä monet pelit vaikuttavat nykyään sijoittuvan nykyiseen aikaan tai tulevaisuuteen. Olen hyvin iloinen siitä että annoin pelille toisen mahdollisuuden, vaikka suhtauduin negatiivisesti pelin alkuperäiseen versioon. Se on avannut minulle aivan uuden maailman ja nyt kun pääsin kärryille Bethesdan peleistä haluan ehdottomasti myös pelata Fallouttia. Vaikka kulutinkin 115 tuntia yhteen peliin en kadu sitä hetkeäkään. Voisin jatkaa vieläkin sivutarinoiden kanss tai ehkä aloittaa alusta toisella hahmolla, omasta mielestäni Borderlands 2 jälkeen paras avoimen maailman peli.

Arvosana: 9

Käyttäjäarviot10
Keskiarvo: 9/10
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10