Suomi
JäSENARVIO

Homefront

First Person shooter-pelejä löytyy pilvin pimein markkinoilta. Nykyään, jos haluaa pelinsä menestyvän, täytyy sen erottua joukosta. Homefrontin tarinassa on ideaa, ja epätoivoisen taistelun fiilis isänmaan puolesta välittyy hyvin kotisohvalle asti, mutta tekniset epäonnistumiset sekä älyttömän lyhyt kampanja sotivat pahasti vastaan. Sen sijaan monipeli on hyvin toteutettua räminää ja räiskettä.

Homefrontissa esitellään vaihtoehtoinen, lähitulevaisuuteen sijoittuva asetelma jossa Korea on vallannut Yhdysvallat. Sodan kauheuksia ei kaunistella tippaakaan. Jo pelin alussa nähdään sen sortin graafista materiaalia mikä pistää raavaan miehenkin liikutuksen tilaan. Tässä homefront on onnistunut. Tunnelma on käsin kosketeltavaa ja henkilöihin voi samaistua. Valitettavasti muutama tekninen seikka vie makua pois tarinasta. Esimerkiksi melkeinpä aina joudut odottamaan tekoälykavereitasi jonkun oven vieressä, mitä itse et voi avata, ainoastaan teköälyt tekee sen, jos eivät jää ihmettelemään minuuteiksi jonnekin nurkkaan. Tällä yritetään peittää seuraavan pelialueen lataus. Toiseksi vihollisjoukot luottavat enemmänkin määrään kuin laatuun. Eli tähtäimeesi juoksee massoittain vihulaisia, jotka harvemmin suojaa hakevat. Vaikkakin kampanja on tunnelmaltaan hyvin suunniteltu ja tunteisiin vedotaan useasti, on se silti helposti unohdettava kokemus.

Moninpeli on tuotu homefrontissa isoon mittakaavaan. 32 pelaajaa, isot kentät, helikopterit, tankit ja rynnäkkövaunut tuovat mieleen battlefieldin. Erilaiset sotilaan erityistaidot, "perkit", kuten esimerkiksi nopeampi aseen lataus, tai enemmän panoksia aseeseen taas muistuttavat call of dutystä. Homefront onkin eräänlainen sekoitus kahdesta fps- genren jättiläisestä. Aseet kuulostavat aidoilta, ja niitä löytyy jokaiseen makuun aina pistooleista kevyisiin konekivääreihin. Myöskin erilaisia sinkoja ja ilmaiskuja saa käyttöönsä, joskin niitä varten pitää ansaita pisteitä. Pisteitä saa vihollisia niittaamalla, valtaamalla taktisia paikkoja tai muuten auttamalla tiimiään. Pelimuodot ovat ground control eli lipunvaltaus, team deathmatch ja lisäksi battle commander, joka on sekoitus kahta edellistä. Moninpeli on asia, mistä homefront tullaan muistamaan.

Vaikkakin tarina on hyvin toteutettu, on grafiikka pettymys. Yleinen viimeistelemättömyys paistaa läpi. Räjähdyksiä räjähdyksien päälle ja eeppistä musiikkia tungetaan sitten senkin edestä jokaisessa vähänkin isommassa taistelukohtauksessa. Kasvoanimaatiot ovat "ihan kivoja", joskin vähän puisevia. Ääninäyttelyssä mentiin pahasti metsään. Hahmojen äänityöhön ei ole paneuduttu ja niistä puuttuu intohimo kokonaan. Näyttelijät vain monotonisesti lukevat vuorosanat paperilta, siinä se.

Räiskintäpelejä tupsahtelee markkinoille kuin sieniä sateella. Homefront noustaa itsensä massasta ei niinkään helposti unohdettavan tarinan takia, vaan erinomaisesti toteutetun moninpelinsä ansiosta. Yksinpelin tekniset mokat, huono tekoäly ja keskimäärin viiden tunnin kampanja toimivat erinomaisina suosituksina pitäytyä vain moninpelissä.


Hyvää: Moninpeli, yksinpelin tunnelma, tarinan asetelma on kiinnostava.
Huonoa: Tekoälyn keskinkertaisuus, kampanjan lyhyt kesto, helposti unohdettava.

Keskiarvo: 6/10
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10