Olit oikeassa. Termisi olivat vain vääriä.

Teoria vakiintuu vain, jos tiedeyhteisö hyväksyy todisteesi teorian tueksi. Jos ei, niin sitä voidaan pitää hypoteesina. Näin yksinkertaistetusti

Aivan. Meinasinkin, että olinko oikeassa termieni kanssa Kaikkea sitä pitääkin aikuisen ihmisen opetella.

Komppaan. Itse kirjoitin (taas) väärin ja vahingossa tuli haukuttua modeja. Pyydän anteeksi siitä

Pitääkö teoria paikkansa niin kauan kunnes hypoteesit todetaan vääräksi? Rasistithan hyödyntävät porsaanreikää että ei edes tutkita, koska tutkiminen toisi ei toivotun hypoteesin.
Väärässähän he ovat, mutta ovatko teoriassa ?

Pitääkö teoria paikkansa niin kauan kunnes hypoteesit todetaan vääräksi? Rasistithan hyödyntävät porsaanreikää että ei edes tutkita, koska tutkiminen toisi ei toivotun hypoteesin.
Väärässähän he ovat, mutta ovatko teoriassa ?

Siis meinaatko sitä, että jokin rotu olisi toista parempi tai huonompi? En tiedä onko asiaa tutkittu. Itse en kyllä usko siihen, että me valkonaamat olisimme missään muussa parempia kuin ahneudessa ja manipuloinnissa.

Antropologisesti minua kiinnostaisi enemmän vaikkapa se, mikä sai eurooppalaisen ja aasialaisen ihmisen kehittymään (sivilisaatioiden nousu, keksinnöt) niin vauhdikkaasti, samaan aikaan kuin mm. Amerikoissa ja Afrikassa heimomeininki jatkui vielä pitkään. Sehän on fakta, että valkoinen mies on vastuussa Afrikan huonoista oloista nykypäivänä, eikä siihen mikään rotuoppi auta.

Pitääkö teoria paikkansa niin kauan kunnes hypoteesit todetaan vääräksi? Rasistithan hyödyntävät porsaanreikää että ei edes tutkita, koska tutkiminen toisi ei toivotun hypoteesin.
Väärässähän he ovat, mutta ovatko teoriassa ?

Teoria on niin kauan hypoteesi, kunnes todisteet tukevat hypoteesia kiistatta, jolloin hypoteesista tulee teoria. Tieteellisessä maailmassa teoria tarkoittaa todistettua asiaa.

Lainasi raptori itääkö teoria paikkansa niin kauan kunnes hypoteesit todetaan vääräksi? Rasistithan hyödyntävät porsaanreikää että ei edes tutkita, koska tutkiminen toisi ei toivotun hypoteesin.
Väärässähän he ovat, mutta ovatko teoriassa ?

Teoria on niin kauan hypoteesi, kunnes todisteet tukevat hypoteesia kiistatta, jolloin hypoteesista tulee teoria. Tieteellisessä maailmassa teoria tarkoittaa todistettua asiaa.

Eli onko hypoteesilla itsessään mitään painoarvoa ? Teoriassa tai käytännössä

Eli onko hypoteesilla itsessään mitään painoarvoa ? Teoriassa tai käytännössä

Hypoteesi on teorian alku. Hypoteesit tieteellisessä mielessä omaavat painoarvoa, sillä hypoteesi yleensä on tiedemiesten oletus asiasta. Kunnes hypoteesi on tieteellisesti todistettu, muuttuu se teoriaksi.

Tässä hyvä esimerkki hypoteesista omalla kohdallani.

Paleontologit ovat kiistelleet kauan siitä, oliko T-Rex laumametsästäjä, vai yksinäinen metsästäjä. En usko että kumpikaan on oikeassa. Uskon että T-Rex metsästi pareissa, ja kun poikanen oli tarpeeksi iso tullakseen mukaan, metsästi ne kolmestaan. Tämä jatkui kunnes poikasen oli aika etsiä itselleen kumppani ja jatkaa metsästystä pareissa. Näin sykli toistui. Nuori T-Rex metsästi yksin, kunnes löysi kumppanin rinnalleen. Uskon myös, että T-Rex oli yksiavioinen, eikä moniavioinen, kuten Hominidae lahkon edustajat. En voi todistaa väitettäni oikeaksi (toistaiseksi), mutta uskon näin.

No niin, jatkan tänne chat -ketjusta:
Jos joku niin loukkaantuu toisen sanomisesta, niin eikö se olisi hyvä paikka mennä itseensä ja miettiä, miksi tuo asia niin loukkasi? Ehkäpä tuossa asiassa oli joku pointtikin? Ihmiset miettivät liian vähän syitä omalle ja kanssamatkustajiensa käyttäytymiselle. Autopilotti menee päälle saman tien kun joku tapa on opittu. Homot on sairaita koska iskä sanoi niin.

Uskontoketjussa oli parhaimmillaan erittäin hyviä keskusteluja, kunnes sitten joku loukkaantui (lue: meni hiljaiseksi).

Mikseivät ihmiset ole valmiita keskustelemaan ja perustelemaan? Heitellään vain asioita "faktoina" ja jätetään pallo lukijalle.

Monta kertaa uskovaisten (tämä ei ole hyökkäys, vaan havainto) jutuissa tulee esiin lause "olen itse saanut kokea jumalan kosketuksen henkilökohtaisesti". Siitä ei kerrota enempää, ja kuulija ei saa koskaan tietää, miten tämä jumalainen kosketus toteutui tai manifestoitui. Haluaisin joskus tähän vahvistuksen vaikkapa GR:sta löytyvältä uskovaiselta henkilöltä.

Pahoittelen tässä, jos loukkasin tunteita. Tarkoitus vain saada keskustelua aikaan

Joskus sitä vaan jäätyy, kun toteaa olevansa "väärässä" . Jos on taistellut pitkään (no esim.) Homoliittoja vastaan, mutta saa naamalle niin hyvät todisteet sen puolesta, ettei tee mieli muuta kuin kaivautua maan alle ja laittaa blokki päälle hyvin pitkäksi aikaa.

Teen ryhmätyötä ISIS:ksestä ja mitä enemmän tutkin sitä enemmän löydän uskonnoista miinuksia. Tämä on suoraan vaikuttanut haluuni tutkia enemmän

Ja tuohon juttuun: Koskus elämässäni olen kokenut hyvin onnekkaita asioita, jopa niin onnekkaita ettei niitä usko. Onko se Jumalan väliintulo? Odinin virhe? Vai mitä? Sitä on hämmentynyt ja ehdottaa vaikka Jumalaa.

Jos joku niin loukkaantuu toisen sanomisesta, niin eikö se olisi hyvä paikka mennä itseensä ja miettiä, miksi tuo asia niin loukkasi? Ehkäpä tuossa asiassa oli joku pointtikin? Ihmiset miettivät liian vähän syitä omalle ja kanssamatkustajiensa käyttäytymiselle. Autopilotti menee päälle saman tien kun joku tapa on opittu. Homot on sairaita koska iskä sanoi niin.

Ihmiset ehdollistuvat helposti. Ihmisillä on myös tapana uskoa sokeasti kaikki, mitä joku auktoriteetti sanoo. Sama pätee telkkariin ja sanomalehtiin.

Mikseivät ihmiset ole valmiita keskustelemaan ja perustelemaan? Heitellään vain asioita "faktoina" ja jätetään pallo lukijalle.

Kyseessä on melko varmasti vanha klassinen "Faktat? Mutta nehän pilaisivat koko ideologiani" ajattelutyyli. Usein huomaa, ettei ihmisillä lopuksi olekkaan niin vahva mielipide. Yleensä siksi, ettei päätökseen olla tultu itse, vaan se on muiden vaikuttajien iskostama. Ihmiset ovat hyvin harvoin täysin perillä asioista, joihin he sokeasti uskovat.

Monta kertaa uskovaisten (tämä ei ole hyökkäys, vaan havainto) jutuissa tulee esiin lause "olen itse saanut kokea jumalan kosketuksen henkilökohtaisesti". Siitä ei kerrota enempää, ja kuulija ei saa koskaan tietää, miten tämä jumalainen kosketus toteutui tai manifestoitui. Haluaisin joskus tähän vahvistuksen vaikkapa GR:sta löytyvältä uskovaiselta henkilöltä.

Olen itsekkin kuullut tuon monta kertaa. Tuskin siitä mitään tolkkua saa.

Pahoittelen tässä, jos loukkasin tunteita. Tarkoitus vain saada keskustelua aikaan

Tästä tuli mieleeni, että ärsyttääkö teitä muita tämä ainainen loukkaantuminen nykyajalla? Itse en ota mitään henkilökohtaisesti, mutta usein huomaan kuinka ihmiset loukkaantuvat todella helposti. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ihmiset reagoivat liikaa tunteella logiikan sijaan. Yleistän nyt rankasti, kun sanon, että uskovaiset usein ottavat ihan lämminhenkisen kysymyksen uskostaan todella vakavasti ja mennään jopa suuttumiseen asti. Poliittinen korrektius on mielestäni yksi syypää tähän nykyajan "nynnyilyyn".

Joskus sitä vaan jäätyy, kun toteaa olevansa "väärässä" . Jos on taistellut pitkään (no esim.) Homoliittoja vastaan, mutta saa naamalle niin hyvät todisteet sen puolesta, ettei tee mieli muuta kuin kaivautua maan alle ja laittaa blokki päälle hyvin pitkäksi aikaa.

Mestarin neuvo on: Jos saat todisteita siitä, että oma ideologiasi on virheellinen, on aika muuttaa sitä.

Ja tuohon juttuun: Koskus elämässäni olen kokenut hyvin onnekkaita asioita, jopa niin onnekkaita ettei niitä usko. Onko se Jumalan väliintulo? Odinin virhe? Vai mitä? Sitä on hämmentynyt ja ehdottaa vaikka Jumalaa.

Minusta kyse on enemmänkin aina sattumasta tai simppeli syy ja seuraus.

Jos on taistellut pitkään (no esim.) Homoliittoja vastaan, mutta saa naamalle niin hyvät todisteet sen puolesta, ettei tee mieli muuta kuin kaivautua maan alle ja laittaa blokki päälle hyvin pitkäksi aikaa.

Mielestäni himiset saavat luonnollisesti tehdä elimellään mitä haluavat niin kauan kunhan eivät mitään rikollista. Jos ainoa argumentti vastaan on kuitenkin hengellinen kirja ja saarna, niin kysyisin että kumpi painaa enemmän: hengellinen auktoriteetti joka kertoo että ihmiskuntaa kohtaa tuho jos homostelu jatkuu vai oma järkeily. Seuraaminen on helppoa. Oman polun seuraamisen luulisi nykyään olevan myös helppoa, mutta silti jotkut tyytyvät puolitotuuksiin ja määrittelemättömyyksiin.

Teen ryhmätyötä ISIS:ksestä ja mitä enemmän tutkin sitä enemmän löydän uskonnoista miinuksia. Tämä on suoraan vaikuttanut haluuni tutkia enemmän

ISIS on hyvä esimerkki siitä, miten uskonto vääristää ja saa aikaan hirveitä asioita parhaimmillaan.

Ja tuohon juttuun: Koskus elämässäni olen kokenut hyvin onnekkaita asioita, jopa niin onnekkaita ettei niitä usko. Onko se Jumalan väliintulo? Odinin virhe? Vai mitä? Sitä on hämmentynyt ja ehdottaa vaikka Jumalaa.

Ei ole väärin ehdottaa jotain ylempää voimaa, se on ihmisluonne. Kuitenkin itse ajattelen, että joskus vaan käy todella kova tuuri. Ei kaiken tarvitse olla yliluonnollista. Sinunkin onnettomuutesi välttämiseen liittyi varmasti moni tekijä, mutta eniten luultavasto oma sekä muiden reaktioaika.

Tästä tuli mieleeni, että ärsyttääkö teitä muita tämä ainainen loukkaantuminen nykyajalla? Itse en ota mitään henkilökohtaisesti, mutta usein huomaan kuinka ihmiset loukkaantuvat todella helposti. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ihmiset reagoivat liikaa tunteella logiikan sijaan. Yleistän nyt rankasti, kun sanon, että uskovaiset usein ottavat ihan lämminhenkisen kysymyksen uskostaan todella vakavasti ja mennään jopa suuttumiseen asti. Poliittinen korrektius on mielestäni yksi syypää tähän nykyajan "nynnyilyyn".

Ärsyttäähän tuo. Pohjalainen meininki: Tästä ja tästä ei edes keskustella, vaan syödään se kaurapuuro mukisematta (ei mitään pohjalaisia vastaan ) "God did it" -mentaliteetti on Suomessakin iskostunut vielä syvälle.

Tästä tuli mieleeni, että ärsyttääkö teitä muita tämä ainainen loukkaantuminen nykyajalla? Itse en ota mitään henkilökohtaisesti, mutta usein huomaan kuinka ihmiset loukkaantuvat todella helposti. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ihmiset reagoivat liikaa tunteella logiikan sijaan. Yleistän nyt rankasti, kun sanon, että uskovaiset usein ottavat ihan lämminhenkisen kysymyksen uskostaan todella vakavasti ja mennään jopa suuttumiseen asti. Poliittinen korrektius on mielestäni yksi syypää tähän nykyajan "nynnyilyyn".

Tämä on mielestäni nykyajan suurin vitsaus, ainakin netissä.

Tapasin muuten leirillä, jolla olin viikonlopun (seurakunnan) henkilön, jolla uskonto oli mennyt liikaa päähän.
Salakuuntelin (olen tuhma), kun hän jutteli tunnin ohjaajien kanssa, jotka toimivat tilanteessa terapeutin ja uskonnollisten asioiden opettajan asemassa. Hän puhui kuinka häntä pelottaa koko ajan, että tekee pahaa, syntiä. Hän puhui, kuinka hänelle tulee monia kitsauksia, tehdä vastoin jumalan tahtoa joka päivä. Hän puhui todella avoimesti, liiankin. Hän puhui kuinka välillä ajatteli, että koska ei tunne jumalan läsnäoloa, on hän tehnyt jotain väärin. Hän kertoi, että leirillä tunsi Jumalan läsnäolon ensimmäistä kertaa koskaan.
Ei siinä mitään, uskoa saa, mutta hän ei ajattele mitään muuta. Hän rukoili viiden minuutin välein, ja koska nukuimme samassa huoneessa oli se kiusallista.

Sitten toinen asia:
Jos tuota ei ajattele, niin leirillä tuli taas se tunne, että entä jos jumala onkin olemassa? Kyseisillä ohjaajille on aina niin saatanan hyviä pointteja, että aina tulee olo, että entä jos?

Itse uskon Jumalaan, tätä ei kovin moni tiedä, en ole varma tietääkö vanhempanikaan, ja minä en tiedä heidän vakaumustaan. Tämä johtuu siitä, koska aina kun puhun uskostani tai Jumalasta minua alkaa hiuman ahdistamaan. Aika hassua mielestäni . Mutta kurrin huonekaveri kuulostaa hiukan omituiselta, mitään ei kannata vetää yli.

Jos tuota ei ajattele, niin leirillä tuli taas se tunne, että entä jos jumala onkin olemassa? Kyseisillä ohjaajille on aina niin saatanan hyviä pointteja, että aina tulee olo, että entä jos?

"Entä jos" on melko köykäistä. Jos itse pähkäämällä tulee siihen johtopäätökseen että jumala on, niin mikä minä olen tuomitsemaan henk. koht. asioita. Omituinen huonekaveri tosiaan. Katso vaan, hänellä on kaksikymppisenä jo vähintään kaksi lasta ja vaimo (jos yhtään hc-uskovaisten elämää tiedän).

Itse uskon Jumalaan, tätä ei kovin moni tiedä, en ole varma tietääkö vanhempanikaan, ja minä en tiedä heidän vakaumustaan. Tämä johtuu siitä, koska aina kun puhun uskostani tai Jumalasta minua alkaa hiuman ahdistamaan. Aika hassua mielestäni . Mutta kurrin huonekaveri kuulostaa hiukan omituiselta, mitään ei kannata vetää yli.

Siis sinua ahdistaa puhua jumalasta tai uskostasi? Hassua tosiaan, yleensä se on toisin päin uskovilla ihmisillä. Kertonee siitä, että se on sinulle niin henkilökohtainen asia, että siitä avautuminen ei tunnu luontevalta. Hieno piirre minusta, vaikka toki toivon että omia näkemyksiäsi voisit avata jatkossa myös lisää.

Siis sinua ahdistaa puhua jumalasta tai uskostasi? Hassua tosiaan, yleensä se on toisin päin uskovilla ihmisillä. Kertonee siitä, että se on sinulle niin henkilökohtainen asia, että siitä avautuminen ei tunnu luontevalta. Hieno piirre minusta, vaikka toki toivon että omia näkemyksiäsi voisit avata jatkossa myös lisää.</quote>

Tai siis, olen saanut käsityksen ettei ystäväni usko ja ei muutenkaan aiheesta paljon puhuta. Ahdistuminen johtuu taas kouleman pelosta ja se tulee usein mieleen, jos Jumalaa miettii/puhuu tarpeeksi. Hassua tässä on että uskon että kouleman jälkeen on jotain, mutta entäs jos ei olekkaan. Se ahdistaa välillä. Jos tosta nyt jotan aukesi

"Entä jos" on melko köykäistä. Jos itse pähkäämällä tulee siihen johtopäätökseen että jumala on, niin mikä minä olen tuomitsemaan henk. koht. asioita. Omituinen huonekaveri tosiaan. Katso vaan, hänellä on kaksikymppisenä jo vähintään kaksi lasta ja vaimo (jos yhtään hc-uskovaisten elämää tiedän).

On se enemmän kuin entä jos, mutta se sana yhdistelmä nyt vain sopi asiaan.
Ja se uskovaistyypillä on henkisiä ja fyysisiä ongelmia, ja muuta, että en usko että ihan heti vaimoa saa. Hän ei myöskään halua seksiä ennen avioliittoa. Siinä katoaa jo moni nais vaihtoehto.

@ipot: Lopulta se on pelkkää fysiikkaa, joka sattui olemaan edukseni. Itse tapahtuman aikana olin niin šokissa etten edes tajunnut törmänneeni.

Olen itse uskovainen, mutten kiistä tiedettä. Sittenkun puhutaan isoista asioista (maailmanluonti, kuolema ym.) Tutkin asiaa enempi filosofisesti kun en itse ollut paikalla.
Mielestäni uskonnon ei kuulu puuttua tieteeseen, sillä se on eri pelikentällä. Tärkeämpiä ovat eettisyys ja elämänohjeet. Sitten perimmäiseksi tekijäksi nimitän Jumalaa. Ajattelen mm. Että Hän loi alkuräjähdyksen, orgaanisen elämän evoluution kanssa ja luo jotan jossain nytkin ehkä. Semmoinen tavoittelematon voima

(Pihkura, miksi uskonnosta on niin vaikea kirjoittaa selvästi )

Sitten toinen asia:
Jos tuota ei ajattele, niin leirillä tuli taas se tunne, että entä jos jumala onkin olemassa? Kyseisillä ohjaajille on aina niin saatanan hyviä pointteja, että aina tulee olo, että entä jos?

Minua itseäni kiinnostaa enemmän, että millainen tuo jumala on, jos sellainen onkin olemassa? Minulla on tiettyjä vaikeuksia uskoa kristittyyn Jumalaan, sillä evankelis-luterilaisuus kuitenkin pohjautuu katolilaisuuteen, jonka taas puolestaan on osaltaan muokkautunut aikansa tarpeisiin. Esimerkiksi keskiajalla tavallisten maalaisten elämä oli melko kurjaa, joten väki pidettiin ruodussa saarnaamalla nöyryydestä ja omaan osaansa tyytymisestä.

Kaunis ajatus, mutta tuolloin papisto aika lailla eli omien oppiensa vastaisesti. Lähtökohta kyseenalaistaa aika lailla koko oppien mielekkyyden, että onko se tosiaan Jumalan tahtoa vai ihan lähtökohtaista kyykyttämistä? Muutenkaan tällainen Jumala ei ole oikeastaan missään osoittanut hyväntahtoisuuttaan; luonto on ehkä kaunis, mutta julma paikka. Kuolema ei katso kuinka viaton jokin eläin on, se vie ensimmäisenä heikot ja epämuodostuneet.

Muutenkaan tällainen Jumala ei ole oikeastaan missään osoittanut hyväntahtoisuuttaan; luonto on ehkä kaunis, mutta julma paikka. Kuolema ei katso kuinka viaton jokin eläin on, se vie ensimmäisenä heikot ja epämuodostuneet.

Ihmiskunnan päällä on kirous Raamatun mukaan. Siinä on syy, siihen että miksi maailma on epäoikeudenmukainen jne.
Sen lisäksi Jumala yrittää puutua maan päällä tapahtuviin asioihin mahdollisimman vähän. Kerran (Nooan tarina) hän tuhosi ihmiskunnan, koska nämä olivat saastaisia, mutta antoi toisen mahdollisuuden ja lupasi, ettei tee samaa uudestaan.
Sitä paitsi teoriani on, että Jumala on voima, joka pitää maailman kasassa, voima, jonka puuttuminen asioihin saattaa viedä vuosituhansia, sen takia maailma luotiin kuudessa päivässä, ne päivät on satoja tuhansia vuosia. Jos Jeesus oli Jumalan poika, niin ehkä kyseinen voima oli keksinyt tavan siirtyä ihmisruumiiseen, samahan pätee kummittelu ja demoni tarinoihinkin. Nyt hän on ollut taas parituhatta vuotta melko hiljaa, mutta vaikuttaa kuitenkin koko ajan hitaasti/pienesti asioihin.
Hän lupasi ettei tuhoa ihmiskuntaa uudestaan, ehkä hän odottaa että tuhoamme itsemme.

Tuossa nyt oli tiivistettynä tosi paljon asiaa, mutta yrittäkää saada selkoa. Nuo oli siis teorioitani (hypoteeseja/ miksi nyt kutsutaankaan) ei niitä mihin välttämättä uskon.

@raptori: Kaipa sitä voi perimmäiseksi voimaksi kutsua mitä vain niin kauan kun kaiken alkuperää ei ole voitu määritellä. Lähempänä ollaan kuitenkin koko ajan. Elämänkatsomuksesi muistuttaa erään läheiseni ajatusmaailmaa, ja sen kanssa pystyn diilaamaan erittäin hyvin Ajattelet selvästi itse ja teet johtopäätöksiä, jotka ovat kumminkin järkevän kuuloisia (taustalla edelleen se, ettemme tiedä tarkasti miten kaikkeus sai alkunsa).

Ihmetekoihin ja vedän kuitenkin rajan. On vain sattumaa ja luonnollisia ilmiöitä

@Hermorage: Oma asennevammani liittyy nimenomaan katolisuuteen. Niin kiero porukka on täysin päinvastaista siihen, mitä kristinuskon pitäisi opettaa. Mielestäni jokainen voi tulla uskollaan autuaaksi, mutta ei minkään kirkon kautta. Toki siihen liittyy paradoksi, sillä ilman raamattua ja kirkkoa kukaan ei tietäisi mitään jeesuksista ja jumalista. Mutta juu, näinhän se on että järjestäytynyt kirkko on lähtökohtaisesti kansojen kyykytystä varten tehty. Papisto ja piispat häpäisevät pikkupoikia, sikailevat ja rietastelevat verorahoilla, kun taas nöyrä maalaispoika Espanjassa rukoilee pyhää mariaa pelastamaan tämän kauden sadon, ettei perhe kuolisi nälkään. Sairasta. (Ehkä kärjistin, mutta näin se teorian tasolla menee).

Luterilaisilta taas puuttuvat "pallit", ja kirkko muovautuu ja nöyristelee joka suuntaan. Ainoa looginen suunta ilman selkeää päämäärää on siis kirkon kuoleminen, ja siihen ollaan menossakin. Ainoa merkitys löytyy enää "pakollisten" sakramenttien toimittajana.

Ihmiskunnan päällä on kirous Raamatun mukaan. Siinä on syy, siihen että miksi maailma on epäoikeudenmukainen jne. - - Sitä paitsi teoriani on, että Jumala on voima, joka pitää maailman kasassa, voima, jonka puuttuminen asioihin saattaa viedä vuosituhansia - - Nyt hän on ollut taas parituhatta vuotta melko hiljaa

Tästä pääsemme asiaan, jota sivusin aiemman viestini ensimmäisessä kappaleessa. Tarkoitan siis aikakausien tekemää muutosta Raamatun kontekstiin - eli kuinka sisällön merkitys on ajan saatossa muuttunut. Tähän on nimittäin väistämättä vaikuttanut jokunen, luonnollinenkin asia.

Ensinnä: psykologisin tutkimuksin on havaittu, että ihmisen muisti on taipuvainen täydentämään puutteellisia muistikuvia. Vaikka ihminen vilpittömästi uskoisi puhuvansa totta, on tarina hänen päänsä sisällä hieman muuttunut. Näinollen suullinen perimätieto ei ole voinut olla kovin muuttumatonta, ja tarinat ovat voineet saada myyttisempiä muotoja.

Toisekseen, Raamattua on tulkittu eri lailla eri aikoihin. Esimerkiksi reinformaatio eli uskonpuhdistuksen vaikutuksesta syntynyt muodostunut evankelis-luterilaisuus perustuu pitkälti Martti Lutherin ajatuksiin. Hän kyseenalaisti sen mitä katolinen kirkko opetti, ja korvasi ne hyveellisiksi tulkitsemillaan otaksumilla. Uskonnon moraali ehkä kasvoi, mutta miten tätä voi pitää "Jumalan sanana", kun ihminen on jättänyt siihen kädenjälkensä?

Tuo kirous on kyllä jännä ajatus. Jos kaikki tulisi Jumalasta, niin silloin hän olisi tuon kirouksen langettaja. Tällöin hän itse olisi itse johtanut maailmaan ilmapiirin, jossa lähinnä keinottelulla, valehtemalla ja muuten toisten kustannuksella pääsee arvovaltahierarkiassa ylemmäs. Aikamoinen noidankehä, tai sitten Jumala on aikamoinen piruilija.

Luultavasti missaan jonkin pointin, mutta minun on erittäin vaikeaa sisäistää noin heppoista selitystä uskonnon opetusten ja tiedostamamme todellisuuden väliselle ristiriidalle. Olen itse sitä mieltä, että luonto pitäisi ottaa lähtökohdaksi pohtiessamme oikeaa ja väärää. Maailma ei todellakaan ole kiva paikka eläinyksilölle, joka voi kohdata loppunsa niin monella tavalla. Näin ollen hyveet kuten kaikkien kunnioittaminen, vähempiosaisen huomioonottaminen tai anteliaisuus ei ole luonnollista (lue: luonnossa esiintyvää). Se mitä miellämme pahuudeksi on näin oikeastaan luonnollista tai neutraalia, hyvyyttä taas ihmisen kehittämät "keinotekoiset" käsitteet, kuten moraali jonka omaksumme ympäröivästä kulttuurista.

Tämä on se, mistä todella itse lähtisin pohtimaan elämän mysteereitä. En ole kovin paljoa kehittänyt tai keskustellut näistä mietteistä, ne ovat lähinnä heränneitä ajatuksia. Mielelläni toki puhuisin näistä "vaihtoehtoisista" näkemyksistä, joskin se menee filosofian puolelle. Toisaalta filosofia sivuaa uskonnon käsittelemiä asioita siinä määrin, että kyseisen aihepiirin voisi kenties sisällyttää jopa otsikkoon?

PS:

Oma asennevammani liittyy nimenomaan katolisuuteen. Niin kiero porukka on täysin päinvastaista siihen, mitä kristinuskon pitäisi opettaa. Mielestäni jokainen voi tulla uskollaan autuaaksi, mutta ei minkään kirkon kautta. Toki siihen liittyy paradoksi, sillä ilman raamattua ja kirkkoa kukaan ei tietäisi mitään jeesuksista ja jumalista.

Jos uskonto tosiaan pitäisi keskittää jotenkuten Jeesukseen ja hyveopetuksen. Viestisi ilmestyi kun jo kirjoitin omaani, joten en enää ala rakentamaan tekstiäni lainauksen ympärille, mutta oikeastaan viidennes kappale sattuuneekin avaamaan näkökulmaani tähän.

@Hermorage Se taas saattaa liittyä siihen, että ihminen teki Eedenissä syntiä, (söi sen hedelmän), ja synnin tekemisestä ihminen sai kyvyn erotaa hyvä ja paha, ennen sitä ihminen oli kuin eläin, ei edes tiennyt pahuuden olemassaolosta, eli vaan.
Taidan tietää, että vastaat, että ei pahaa ja hyvää ole kuin pelkästään ihmisen mielikuvituksessa, mutta jos uskonnot on totta, niin ne on ihan oikeita asioita.

Sivuan nyt muiden keskustelusta, mutta mitä mieltä uskonnon opettamisesta?

Sivuan nyt muiden keskustelusta, mutta mitä mieltä uskonnon opettamisesta?

Olen sitä mieltä, että ihmisen tulisi itse muodostaa mielipiteensä. Ala- ja yläasteella iskostetaan tietyt asiat lasten päihin, ja näin uusi sukupolvi uskollisia kirkkoveron maksajia on syntynyt. Olen siis vastaan. Peruskoulussa.

Kirjoitin aikanaan uskonnon, mutta lukiossa olikin aivan toinen meininki ja siellä pystyi opiskelemaan eri uskonnoista ihan antropologisesti. Uskonto on merkittävä osa ihmiskunnan kehitystä, ja siksi se voi olla myös erittäin kiintoisaa. Ei vaan siinä muodossa, mitä se peruskoulussa on eli opetetaan raamattua historiallisesti validina.

Minä olen uskonnon opetuksen puolesta. Ne asiat mitä opetetaan on yleistietoa.

Ne asiat mitä opetetaan on yleistietoa.

Riippuu vähän keneltä kysyy. Yleistiedon opetuksen pitäisi alkaa "kristinuskon oppien mukaan jeesus jakoi yhdestä leivästä monelle sadalle ihmiselle". Valitettavasti se kuitenkin menee näin: "Jeesus jakoi yhdestä leivästä sadoille nälkäisille, paransi sokeat, herätti kuolleista ja käveli saman päivän iltana vetten päällä." Karrikoidusti mutta kuitenkin.