Itseasiassa valveunessa on hereillä mutta näkee unta, ja useimmiten jos tietää olevansa unessa niin pystyy kontrolloimaan untaan.

Aijaa. No sitten mä oon tiennyt nimen väärin, mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan oli oikea nimi mikä tahansa. (olen minä valveunenkin nähnyt, mutta tarkoitin nyt sitä kontrollointia.)

Onkos kenellekään käynyt unessa jotain, joka on myöhemmin tapahtunut? Mulle tulee aika usein noita "deja-vu" elämyksiä, viimeksi tänään, kun luin erästä kirjaa ja tajusin lukeneeni kyseisen kohdan aikaisemmin unessa. Samoin on käynyt tapahtumien kanssa, olen nähnyt unta jostain tilanteesta joka on myöhemmin toteutunut. Voi tosin olla että kuvittelen vain, mutta on aika hämärä tunne kun tajuaa että on nähnyt tämän tapahtuman ennenkin

Mutta juu, en usko unilla olevan syvällisempää merkitystä, samanlaista huuhaata kuin esim. astrologia. Muka-tieteitä siis.

On muitakin faktoja kuin tieteellisiä faktoja, joita ihminen osittain itse kehittämässään ja siksi osittain virheellisessä todellisuudentajussaan ei välttämättä näe...

Liitetty 2013-06-26 00:08:

lainaus Slkfd:Itseasiassa valveunessa on hereillä mutta näkee unta, ja useimmiten jos tietää olevansa unessa niin pystyy kontrolloimaan untaan.

Aijaa. No sitten mä oon tiennyt nimen väärin, mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan oli oikea nimi mikä tahansa. (olen minä valveunenkin nähnyt, mutta tarkoitin nyt sitä kontrollointia.)

Harmi etten oo ite nähny valveunta, on varmaan aika mielenkiintonen...

Harmi etten oo ite nähny valveunta, on varmaan aika mielenkiintonen...

En ole oikein varma haluatko sitä oikeasti. Se on kamalampi kokemus kuin pahin painajainen. Voin vaikka kertoa kohta siitäkin, mutta sen jälkeen olin tälläinen:

lainaus Slkfd:Harmi etten oo ite nähny valveunta, on varmaan aika mielenkiintonen...

En ole oikein varma haluatko sitä oikeasti. Se on kamalampi kokemus kuin pahin painajainen. Voin vaikka kertoa kohta siitäkin, mutta sen jälkeen olin tälläinen:

Noh, ei vältämättä. Toisaalta silloin kun näin valveunen olin kovassa kuumeessa, joten eipä kiinnostanut kauheasti mitä tapahtuu. Käytännössä siis näin huoneessa sängyn molemmin puolin kaksi hohtavaa olentoa. En kuiteskaan tuntenut mitään pelkoa. Itseasiassa koin jonkinlaista levollisuuden tunnetta, kun olin tätä aiemmin nähnyt toistuvaa painajaista. En juurikaan muista miltä ne näytti ulkonäöllisesti. Ei ollut ihmismäisiä muodoltaan. Isokokoisia ja keltasena hohtavia, omalla tavallaan läpinäkyviä olentoja. Vähän sellaisia kuin sieluhahmoja kuvataan peleissä. Tärkeintä oli kuitenkin se, mikä tunne niistä synty. Jotain ikivanhaa, rauhallista ja viisasta. Tunsin oloni turvalliseksi niiden ollessa ympärilläni ja vaivuin vihdoin kunnolla uneen.

Tiesin samantien, että tilanne johtuu kuumeesta. Polla oli sekasin, mutta rationaalinen ajatteluni tajusi heti, että kyseessä lienee valveuni. Ehkä myös siksi en kokenut pelkoa.

No nyt se tapahtui pari yötä sitten huomasin yllättäen erään unen aikana näkeväni unta ja ekaksi tuli mieleen että jos kaikki on mahdollista niin kokeilempa lentää ja lensin semmoisen puoli minuuttia talon katon päällä ja sitten unohdin sen olevan unta (se tapahtuu yleensä) ja jatkoin vain unta.
Muuten ei ollut niin kiva uni...

Viime yönä näin pitkästä aikaa unta. Olin jossain keskiaikaisessa/keskimaisessa maailmassa. Olin jossain koulun päättöjuhlissa valmistelemassa esitystämme. Sitten juhla alkoi ja valmistuneilla piti kävellä parijonossa penkeilleen, mutta kaikki alkoivat sekoilemaan eivätkä he älynneet liikkua. Jostain syystä esiintyjäkumppaninimenivät parijonoon ja lähtivät liikkeelle. Minä sitten juoksin heidän edelleen, ja komensin heidät toiseen parijonoon. Sitten joku lihava poika tuli takaani ja peitti silmäni käsillään. Käännyin ja hän otti minua kaulasta kiinni. En panikoinut, vaan käytin karatetaitojani ja pistin körilään kenttään selälleen.

Sitten olikin jo seuraava kenttä. Ensin kävin jollain sairaalalla pyytämässä eräältä kauniilta tytöltä anteeksi edellispäivän käytöstäni. Sitten olinkin suuren kaverijoukkoni kanssa metsässä jossain kylässä. Kaikki oli hyvin, kunnes tuli tieto, että jokin outo kehittynyt joukkio on hyökännyt kimppuumme. Joukkio oli ilmeisesti meile ennestään tuttu, sillä olimme erittäin peloissaan. Eräs ystäväni jätti minulle oman taistelukeppinsä ja jäi täten itse aseettomaksi. Menimme joukolla suureen telttaan. Olennot hyökkäsivät kylään ja he onnistuivat viemään joukkiostamme kaksi ystävääni. Jonkin ajan kuluttua lähdin hiiviskelemään metsään löytääkseni ystäväni.

Kuljin polkuja pitkin, mutta ne kulkivat erinlailla kuin ennen, koska otuksia esteiksi poluille oli laitettuja aitoja ja portteja. Kuljiskelin eteenpäin ja ajattelin jo palata takaisin. Kuljin polkua pitkin ja näin linnan. Luulin olleeni takaisin kylässä, kunnes näin vihollisotuksia jalkajousien kanssa linnan parveikkeilla. Hiivin linnan sivustaa kulkenutta ylöspäin viettävää polkua pitkin. Saavuin maantasalle, kun näin pienen nyppylän yli, kuinka otusten kuninkaan kärry juuri pakitti parkkiin viereeni. Otin taistelukeppini ja tuikkasin kuningasta pari kertaa takamukseen. Odotin piilossa, kunnes kuningas tuli vihaisen näköisenä kohdalleni. Hän käveli kohti minua, ja minä aloin huitoa. Kunigas vaikutti kuolemattomalta. Huidoin häntä jokapaikkaan, kunnes löin häntä oikeaan jalkaan. Jalka lähti irti, mutta kuningas jatkoi kulkuaan. Sitten huitaisin vasemman jalan polvitaipeeseen ja kuningas lysähti maahan. Tökkäsin keppini kuninkaasta läpi ja aloin raahata häntä alamäkeen. Saavuin jonkinlaiseen laboratorioon, missä laitoin kuninkaan jonkinlaiseen häkkiin. Vapautin kaasut, ja sanoin kuninkaalle englanniksi: "Face your deepest fears."

Sitten aloin ajatella, että kello on varmasti jo vaikka ja mitä, ja olen myöhästynyt softeista. Kello olikin 11.40 ja softeilla piti alkaa 12.00.

@Gono10

Sullapa oli iso uni. Mun unet on yleensä melko sekavia, mutta tossa sun oli melkein elokuvan tarina linja.

Näin semmosta unta, että olin spartan Halo: Reachissä, ja olin jossain matchmakingissä, siis olin se tyyppi, mutta kun rupesin hakkaamaan DMR:n liipasinta nii se tuntu siltä kun olis ollu Xbox ohjain kädessä. Siiten spawnasin ja eteeni spawnasi vihollinen. Ammuin sitä vaikka kuinka kauan, mutta se ei kuollut. sitten huomasin että siinä välissä oli shield door ja vihollinen olikin elite. en kyllä oikeesti ole noin huono.

Näin viime yönä todella sekavaa unta, en edes muista kuin neljä kohtaa.
Olin ilmeisesti suututtanut jonkun tyypin tosi pahasti, koska juoksin karkuun jotain tyypiä, jota en tunnistanut, jolla oli nyrkkirauta. Juoksin moottoritien reunalla, mutta autot eivät liikkuneet. Vaan mä ja se tyypi liikuttin, mutta tosi hitaasti, oha ku ois ollu joku bullet time päällä, ja joka askel oli tosi raskas.

Sitte olin entisen kouluni pihalla ja ihmettelin, että miksi siinä on jonkun fillari, vaikka nut on lesäloma. Kun kuljin sen fillarin ohi meinasin kaatua, kuska maa olo tosi epätasainen, vaikka se näytti täysin sileältä. Joka paikka oli yhtä harmaa kuin taivaalla olleet sadepilvet.
Sitten kiipesin puuhun, joka oli jonkun omakotitalon pihalla. Sitte sen talon ikkunasta tuli joku ukko jalat edellä läpi (ikkuna ei hajonnut) ja sitten tuli ihan pilkkopimeää. Ainoa asia jonka näin oli samanlaiset siniset viivat kuin dead spacen päähenkilön kypärässä.

Sitte olin jossai pienessä kaupassa (joka näytti ulkoa valtavalta) ja siellä mia tuli vastaan joku tyyppi, joka sano, että oon voittanu jonku arvonan. Palkinto oli yksi tavallineb pillimehu. Sitte se tyyppi sano että tää on ihan maailmanluokan juttu. Sitte yks tyyppi, jonka olin nähny hereillä ollessani bussissa sano jotai tähän voittoon liittyen, jote en enää muista.

Yleensä unen nähtyä se häipyy ja katoaa muistista, mutta tämä ei helposti karauttanut.

Steam pelit on tehnyt tuhojaan. OnJotain Viktoriaanista aikaa, kun häviän kädenväännön ja minut teleportataan mestaustapahtumaan, jossa on joku tuttu nimi. Puolivahingossa estän mestauksen ja ollessani ruokakaupassa (aika ei muutu) jotKut pikkuset levittävät väärää valetta ja minut pidätetään ja tuomitaan kuolemaan.

Porukka lallatellen vie minua, mutta juuri kun olen varastamassa aseen ja pamauttamassa tulee suuri hurrikaani, joka repii maailmaa. Joudun omalle palalle ja menetettyä tasapainoni tipun synkkiin syövereihin hetken päästä heräten.

Miksen mä näe ikinä tommoisia! Erikoisin uni mitä olen nähnyt on, kun minun piti ratkoa rikos, jonka olin itse tehnyt.

Oon huomannu, että nyt kun oon vähä aikaa pelannu aina iltasin Pokemon Mystery Dungeon Red Rescue Teamia nii oon muistanu kaikki unet ja ne on ollu tosi sekavia ja pitkiä...

Näin viimeksi unta Ozzy:sta ja Randysta. Olin jossain pienessä konsertissa joka ei ollut vielä alkanut ja ihmisiä pyöri ympäriinsä, sitten vähän ajan päästä nousin lavalle sivuun katsomaan ja näin Randyn tulevan lavan takaa joka teki sound checkia eli äänitestejä että kaikki toimii. Randy rupesi soittamaan jotain puhdasta akustista klassista ja sitten vähän ajan päästä vahvistinkaappi hajosi. Ozzy vaan käveli siellä tutusti ympäriinsä kuin zombie. Puhelinkin siellä ihmisille kuten Randylle, mutta ainoa joka vastasi jotain oli henkilökunnan jäsen joka hoiti vahvistin juttuja ja muuta.

Tuntui oikeasti aivan kuin olisin ollut jossain menneessä ajassa ja tajusin sen unessanikin miettien, miten voin olla täällä? Aivan kuin Randy olisi ollut taas elossa.

Näin viimeksi taas unta ydinpommista.

Silloin aiemmin näin unen jossa joku mies seisoi (luultavasti) havaijin jollakin rannalla ja sitten yhtäkkiä tuli kauhea väläys kaukaa. Hetken kuluttua näkyi iso sienipilvi kaukana ja mies pinkoi rannalta oman rantatalonsa suojaan. Paineaaltokin tuli, mutta se ei yltänyt kuin tuulen verran itse rannalle. Kuvakulma unessa oli aivan kuin olisin itse ollut kuvaamassa vierestä, niin kuin kolmannesta persoonasta. Kaiken kukkuraksi unen jälkeen tuli mieleen, että hei, havaijihan on amerikkaa, joten se missä pommi räjähti oli luultavasti USA! (Eli new york tai washington)

No, sitten uuteen uneen..

Uudessa unessa mentiin heti tositoimiin ja kuvakulma oli taas kuin kolmannesta persoonasta. Unessa ihmisiä oli normaalissa illanvietossa sisällä talossa kunnes yhtäkkiä rupesi soimaan sellainen varoitus ääni joka annetaan jos esim. jokin iso vaara lähestyy ja ihmisiä pitää varoittaa menemään suojaan. Siinä sitten paniikissa ihmiset rupesivat menemään alakertaan ja ulos jossa oli jonkinlainen väestönsuoja, tai se lähinnä näytti isolta viemäriltä jonka suuaukon päällä oli iso metallinen kansi, vähän kuin kaivon kansi. Juuri kun lähes kaikki talon asukkaat olivat päässeet reikään, tuli jumalaton paineaalto joka melkein osui, muttei aivan koska juuri viimeinen hyppäsi myös reikään.

Paikka näytti tosiaan aivan joltain viemäriltä ja luultavasti oli sellainen, mutta kaikki viemäriaukot oli suljettu eri tavoilla umpeen joten paikka oli kuin huone (tämä oli luultavasti tapahtunut hieman iskun jälkeen ettei paikkaan pääsisi mitään aineita tai muuta). Ihmiset eivät voineet kuin odottaa ja tuumailla mitä ulkopuolella tapahtuu?

Vähän tuosta tuumailusta näin myös obaman (mikä juuri teki tästäkin unesta todemman tuntuisen) joka piti jotain puhetta. En muista, tai en muista kuulinko edes hyvin mitä obama sanoi, mutta yhden jutun muistan minkä kuulin unessa: SYYRIA! Tästä tuli heti herättyä mieleen USA:n ja Syyrian nykyiset ongelmat.

Nämä unet alkavat koko ajan tuntumaan todemmilta, mutta eihän niistä tiedä erkkikään onko ne vai ei? Mutta harvoin näen näitä unia, mutta ne vain tuntuvat kuin enneunilta joita olen myös joskus nähnyt. Hmm.

Kävelin jossain tiellä ja siihen tuli joku tyttö kysymään että jos mentäisiin viereiseen ojaan hässimään. Oltiin jo aloittamassa, kun yhtäkkiä olinkin kotona. Puhelimeen tuli tekstiviesti että mitä ihmettä oikein tapahtui. "Serveri kaatui", vastasin.

En ole nähnyt kunnon unia puoleen vuoteen, kaikki viime aikojen uneni ovat olleet sellaisia, että olen puoliksi hereillä ja katson vain mitä tapahtuu, voisin siis niiden aikana nousta ylös ja lopettaa ne koska haluan, mutta koska ne ovat olleet kivoja niin en ole lopettanut kesken, ellei ole pakko.

Välillä tulee unessa sellaista, että tajuan nukkuvani ja rupean tekemään unessa kaikkea mitä haluan. Harmi vain herään usein nopeasti.

Ite näen kanssa sellasia, että olen James Bond. Elkää naurako pls.

Kävelin jossain tiellä ja siihen tuli joku tyttö kysymään että jos mentäisiin viereiseen ojaan hässimään. Oltiin jo aloittamassa, kun yhtäkkiä olinkin kotona. Puhelimeen tuli tekstiviesti että mitä ihmettä oikein tapahtui. "Serveri kaatui", vastasin.

Mä näin viimeksi unta, että olin kusella. Sitten lopetin ja nostin housut takaisin ylös, mutta kusta tulikin yhä! Sit mä vaan totesin: et vettähän se vaan on.

Välillä tulee unessa sellaista, että tajuan nukkuvani ja rupean tekemään unessa kaikkea mitä haluan. Harmi vain herään usein nopeasti.

Tiedän valveunista, joita sinulle tulee kaiken, kun olin todella kiinnostunut niistä yhdessä vaiheessa. Itselle on tullut vain kerran, tosin niitä hereilläolo unia pystyn kontrolloimaan, mutta ikävä kyllä se tarkoittaa silloin, että en näe enään silloin unta vaan kuvittelen vain juttuja mielessän.

Toissayönä näin unta, että tuli jokin luonnonkatastrofi, sota tai muu uhka, jota minulle ei unessa spesifioitu. Kaverit vain olivat yks kaks oven takana, että nyt olisi sitten korkea aika lähteä jos meinaa selvitä. Kenenkaään meistä vanhemmat eivät esiintyneet unessa, olivat ilmeisesti kuolleet? Pakkasin nopeasti reppuun ruokaa ja työkaluja, sekä heitin airsoft-aseen (ei omani) olalle. Pakkauduimme äitini autoon ja kuski painoi tallan pohjaan.

Pakenimme tuntematonta uhkaa ympäri Suomea, eikä kukaan tainnut oikein tietää, että mitä me oikeastaan pakenimme. Joka paikassa oli kuitenkin merkkejä jonkinlaisesta mullistuksesta; suurimmat kaupungit olivat (ainakin kaukaa katsottuna) suurimmaksi osaksi tyhjentyneet, ja pari kertaa törmäsimme kaltaiseemme "Scavenger"-ryhmään, keräillessämme ruokaa ja tarvikkeita hylätyistä rakennuksista. Jossain kohtaa taisimme pistäytyä kesämökillämme, joka näytti samalta kuin 5 kesää sitten.

Viime yönä heräsin, ilmeisesti tajuni menettäneenä, jostain suuresta fasiliteetistä, jota olimme ilmeisesti menneet tutkimaan. Virvoitusjuomahyllyn perusteella tunnistin paikan K-Supermarket Katariinaksi. Ympärillä oli asiakkaita aivan arkisen näköisinä, kaikki vaikutti normaalilta, heidän oudon kalpeaa ihoaan lukuunottamatta. Mutta tunsin pelkoa, mikä kertoi minulle heidän olevan vihamielisiä. Ihmettelin, miksi emme olleet jo kuolleet.

Olen nimittäin ajan myötä oppinut unimailmassani vallitsevat fyysikan- ja luonnonlait, kuten, että panikoidessa ei voimat riitä ja askeleet hidastuvat miltei pysähtymiseen asti, ja vaaran uhatessa tunnen pelkoa, vaikkei uhkaaja olisikaan edes havaittavissa. Vaikken tiedostakaan olevani unessa, tiedostan aina nämä ja muut unimaailmassani vallitsevat säännöt. On kuin se olisi eri versio minusta, joka pääni sisällä öisin seikkailee.

Huolimatta uhasta päätimme jostain syystä jatkaa paikan tutkimista. En muista maininneeni vaarasta kavereilleni. Harhailtuamme aikamme tulimme suurehkoon huoneeseen, joka oli erikoinen risteytys Frankensteinin linnaa Van Helsing -leffasta sekä huonetta, jossa Kenraali Tiktak piti Kuparineitoa Rumo Alimaailmassa -kirjassa, niin kuin olin sen mielessäni visualisoinut. Katselimme ympärillemme ja huomasimme, että siellä olevalla laitteistolla tuotettiin vampyyrejä. Ja vampyyrejä oli koko paikka täynnä. He olivat kyllä vihamielisiä, mutta olivat ilmeisesti luulleet meitä kaltaisikseen, koska olimme myös melko kalpeaa sakkia IRL. Unesta taas en muista, oliko asia näin.

Oli tapahtunut perinteinen zombiapokalypsi vaihtoehtoisilla infektio-oireilla.

Aloimme vaivihkaa lähteä pois niin luonnollisesti kuin vain osasimme, kun näin seinässä pienen neliön muotoisen tunnelin. Aistin sen takana olevan luuttia ja raotin varovasti sen keskiosassa olevaa estettä. Näin vilauksen tuumaihoisesta kaljusta miehestä, jolla oli mustat scifityyliset nahkavaatteet ja punaiset, umpimuoviset silmä"lasit", joista ei kaiken järjen mukaan olisi nähnyt edes läpi. Jostain kumman syystä tiesin, miltä hän näyttää edestäpäin, vaikka esteen ohi katsoessani hän oli minuun selin, kädet puuskassa, ilmeisesti valvomassa jotakin edessään olevaa. Näky pelotti minua suunnattomasti, ja tajusin työntäneeni sormeni mehiläispesään. Pelko yllätti samalla tavalla kuin äkillinen kova kipu; tuntemuksiani kuvaavaan viivadiagrammiin olisi syntynyt valtava piikki.

Hän huomasi tunnelissa olleen esteen liikkuneen, ja käännähti nopesti ympäsi, mutta jo käännöksen puolivälissä olin vetänyt pääni pois näkyvistä. Jaakko kysyi, että löytyikö mitään, ja lähestyi aukkoa katsoakseen sinne. Yritin estää, mutta hän katsoi kuitenkin, ja meidät huomattiin. Tumma mies oli ilmeisesti fasiliteetin ainoa harvoja älyllisiä olentoja ja jonkinlaisen vastuuhenkilön asemassa, joten juoksimme karkuun minkä jaloistamme pääsimme, sillä jokainen oli aistinut vaaran ja tiesimme, että meidät yritettäisiin ottaa kiinni ja todennäköisesti tappaa.

Tulimme käytävään, joka oli suoraan käymästäni alakoulusta kopioitu, ja piilouduimme kyseisen käytävän varrella sijaitsevaan vessaan. Meidät kuitenkin löysi sieltä aikaisemmin foorumeilla mainitsemani kiusaaja, joka oli mitä ilmeisimmin "pahisten" puolella. Hän sai turpaan. Yksi porukkamme jäsen on koko koulun vahvin oppilas, muttei missään nimessä agressiivinen. Nyt vain piti puolustautua.

Jatkoimme pakomatkaamme läpi fasiliteetin välttyen sen kummemmilta vastoinkäymisiltä, ja ohitettuamme virvoitusjuomajuomahyllyt aistin, että olimme melkein ulkona. Kaarinan kirkon toissijaista sisäänkäyntiä muistuttava, ilmeisesti ainoa, uloskäynti oli vain nurkan takana. Ja siellä seisoi paikan johtaja, mukanaan ryhmä alemman kastin vampyyrejä, jo valmiina odottamassa meitä. Takaamme ilmestyi samanlainen poppoo, tietysti johtajaa lukuunottamatta. Olimme ansassa.

Johtajalla oli Neon (Matrix) kasvot ja hän oli puheutunut eksessiivisellä turkismäärällä tuunattuun Vampire Royal Armoriin. Hän kehui meitä satiiriseen sävyyn siitä, kuinka olimme niin taitavasti osaanneet paeta, mutta hän oli ollut ovelampi. Hänen lopetettuaan muut vampyyrit alkoivat lähestyä meitä.

Kävin minua lähestyvän kauniin vampyritytön kansa telepaattisen keskustelun, että hän ei tappaisi minua, vaan vain infektoisi. Kun hän oli jo aivan vieressäni, toistin kysymyksen suullisesti, koska epäilin pääni sisällä kuuluneen puheen olleen hallusinaatio. "En todellakaan", hän sanoi, johon vastasin: "Meillä tulee olemaan todella hauskaa yhdessä", mitäköhän sekin oli tarkoittavinaan. Tässä kohtaa olin jo miettinyt pääni puhki, että miten saisin kaulani verenvuodon tyrehdytettyä kun se alkaisi. Juuri ennen puraisua tilanne vain loppui kuin seinään. Jossain viihdetaiteellisessa teoksessa se olisi merkinnyt kuvan katoamista ja cliffhangeriä.

Kävelimme kaverien kanssa suuren joukon osana Kaarinan keskustassa kolua kohti kuin luokkaretkeltä palaten. Paikalla oli oppilaita muiltakin luokilta. Olin yhä elossa, mutta missä määrin, sitä en tiennyt tai halunnut tietää. Jokin kuitenkin vaikutti erilaiselta kuin ennen, ja katsoessani pilviselle taivaalle tajusin maailman muuttuneen.

Ei olisi pitänyt ostaa sitä Dawnguardia saakeli.