Paasataas lisää.

Kun ihmiset sanoo että opiskele pelien tekemistä kun kerta tykkäät pelata.

Noh mummo, mitä jos kirjoittaisit kirjan kun tykkäät lukea.
Tai mitä jos setä ohjaisi leffan kun tykkää niin katsoa leffoja

Paasataas lisää.

Kun ihmiset sanoo että opiskele pelien tekemistä kun kerta tykkäät pelata.

Noh mummo, mitä jos kirjoittaisit kirjan kun tykkäät lukea.
Tai mitä jos setä ohjaisi leffan kun tykkää niin katsoa leffoja

On tuossa toinenkin puoli. Mielestäni hyvä lähtökohta mainitsemillesi ammateille on juurikin se,että nauttii suuresti ko. mediasta. Kiintymys videopeleihin voi mielestäni olla hyvä peruste lähteä itse niiden tekoa opiskelemaan. Siellä sitten tajuaa, että onko niitä lahjoja oikeasti.

Erään edesmenneen pelifirman slogan oli: "By gamers, for gamers".

Paasataas lisää.

Kun ihmiset sanoo että opiskele pelien tekemistä kun kerta tykkäät pelata.

Noh mummo, mitä jos kirjoittaisit kirjan kun tykkäät lukea.
Tai mitä jos setä ohjaisi leffan kun tykkää niin katsoa leffoja

Oikeastaan kyllä, nuo ovat kivoja juttuja. Kirjoitan tekstejä, koska tykkään hyvistä tarinoista. Opiskelen tulevaisuudessa näyttelemistä, koska pidän siitä.
Luen koulussa historiaa, biologiaa ja kuvista, koska pidän niistä.
Piirtelen (ja olen aikas hyvä), koska tykkään saada jotain aikaan, ja tykkään katsella muiden piirrustuksia. Olen käsikirjoittanut mielessäni kymmeniä elokuvia, koska tykkään elokuvista.

n tuossa toinenkin puoli. Mielestäni hyvä lähtökohta mainitsemillesi ammateille on juurikin se,että nauttii suuresti ko. mediasta. Kiintymys videopeleihin voi mielestäni olla hyvä peruste lähteä itse niiden tekoa opiskelemaan. Siellä sitten tajuaa, että onko niitä lahjoja oikeasti.

Erään edesmenneen pelifirman slogan oli: "By gamers, for gamers".

Oikeastaan kyllä, nuo ovat kivoja juttuja. Kirjoitan tekstejä, koska tykkään hyvistä tarinoista. Opiskelen tulevaisuudessa näyttelemistä, koska pidän siitä.
Luen koulussa historiaa, biologiaa ja kuvista, koska pidän niistä.
Piirtelen (ja olen aikas hyvä), koska tykkään saada jotain aikaan, ja tykkään katsella muiden piirrustuksia. Olen käsikirjoittanut mielessäni kymmeniä elokuvia, koska tykkään elokuvista.

Nooh, kyllä tiedätte mitä ajan takaa.
Siis jos sanotaan negatiivisessa mielessä että "jos pelaat pelejä miksi et tee niitä sitten."
Tai sitten vain tietämättömyydestä että ei niitä noin vain tehdä, vaan tarvitsee enemmänkin kuin tietämyksen minkälainen peli on.

Tai sitten vain tietämättömyydestä että ei niitä noin vain tehdä, vaan tarvitsee enemmänkin kuin tietämyksen minkälainen peli on.

Toki, siksi meillä on executive producerit sun muut tarinantekijät sekä ne tietotekniset velhot, UI designerit, concept artistit ym.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014101818760611_uu.shtml

Höpsöä. Empä ole pahoja vaikutteita jotenkin oudosti saanut, vaikka jo pikkupoikana katsoin TMNT:tä ja monia muita väkivaltaisia lasten ohjelmia.

Uutisessa sanotaan mm. että on hallituksen tehtävä suojella lapsia väkivallalta. Eikös se ole vanhempien tehtävä tarvittaessa? Onhan täällä pahempiakin ongelmia hallituksella ratkaistavana?

Kyllä on taas päivän mielensäpahoitus saavutettu. Kiitos, Slkfd!

Koskahan Arkadianmäellä aletaan keskittyä oikeisiin ongelmiin?

Sen verran sanattomaksi veti tuo uutinen, että ihan kaikkia tunteitani en osaa ilmaista ja nyt tulee kyllä kamalaa tekstioksennusta, mutta...

Jumalauta, ei helvetti... Ymmärrän kyllä, että on aiheellista kantaa huolta ikärajojen valvomisesta. Mutta näen, että tässä on vastuu loppupeleissä vanhemmalla ja sitä vastuuta ei pidä alkaa vähentämään eduskunnasta käsin holhoamalla. Meillä on jo ihan tarpeeksi tolloja holhouslakeja ja niitä ei tarvitse enää lisää, kiitos. Ajatteleeko kohta kukaan omilla aivoilla ja kantaako vastuuta omista teoista, kun kaikki on jotenkin typerästi säännöstelty.

Meillä oltiin kotona kohtuu löysiä ikärajojen suhteen. Pelasin alaikäisenä Doomit, Wolfensteinit, Resident Evilit ja mitä niitä kaikkia nyt on. Olin myös Batmanin ja Turtlesin suurkuluttaja. Ilman sen suurempia traumoija noiden osalta on vältytty.

Tuli myös mieleeni eräs oman pelihistorian mieleenpainuvimpia asioita. Sain isiltä synttärirahaa (elettiin jotain 90-luvun puoliväliä/loppua) sen verran, että sain ostaa tiettarille uuden pelin. Olin serkultani kuullut tämmöisestä hienosta pelistä, kuin Resident Evil. No kirmasin paikalliseen pelikauppaan ja nappasin pelin mukaani (ja myyjäähän ei kiinnostanut tuon taivaallista pelin ikäraja). Ei muutakun peli pyörimään. Tunnelma oli hyytävän karmiva ja sitten tapahtui tämä:

https://www.youtube.com/watch?v=Fe6srxp1-9I

Kuvannollisesti valahti ruikulit housuun. Kohtaus laittaa edelleenkin puistattamaan. Noh, urputin asiasta isälle, että kun on niin ja niin pelottava peli ettei uskalla pelata. Isältä tuli suoraan vastaus, että "no kannattiko ostaa peli, joka on tarkotettu vähän vanhemmille pojille?" Sen jälkeen tuli vähän tarkemmin syynättyä pelit ja niiden ikärajat.

Pointtina siis, vastuuta voi antaa myös jossain määrin lapselle itselleen. Kyllä se tenava (mahdollisesti) oppii mitä ei kannata katsoa/pelata, kun se eka liian pelottava/väkivaltainen asia tulee eteen.

Uutisessa sanotaan mm. että on hallituksen tehtävä suojella lapsia väkivallalta. Eikös se ole vanhempien tehtävä tarvittaessa? Onhan täällä pahempiakin ongelmia hallituksella ratkaistavana?

Totta, btw tuo oli lähes kopio eräästä uutisen kommentista.
Me lapset pärjätään ihan hyvin, jos meillä on hyvät vanhemmat, joten voisi keskittyä niihin joilla on huonot vanhemmat ja muihin ongelmiin, joita kyllä taatusti riittää tässä koko ajan huononevassa maailmassa.
2000- luvulla oli asiat ihan ok vielä, 2010 luvulla alkoi huononemaan. (siis jos todella karkeasti asian ilmaisee)

Muokattu 2014-10-19 15:39:

Koskahan Arkadianmäellä aletaan keskittyä oikeisiin ongelmiin?

Kun maailmansota alkaa, ehkä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014101818760611_uu.shtml

Kiitos. Minulla oli käynnissä oikein hyvä päivä, mutta tämän uutisen jälkeen taas v***taa loppupäivän. Kiitos siis tästä.

Jumalauta, ei helvetti... Ymmärrän kyllä, että on aiheellista kantaa huolta ikärajojen valvomisesta. Mutta näen, että tässä on vastuu loppupeleissä vanhemmalla ja sitä vastuuta ei pidä alkaa vähentämään eduskunnasta käsin holhoamalla. Meillä on jo ihan tarpeeksi tolloja holhouslakeja ja niitä ei tarvitse enää lisää, kiitos. Ajatteleeko kohta kukaan omilla aivoilla ja kantaako vastuuta omista teoista, kun kaikki on jotenkin typerästi säännöstelty.

Olen täysin samaa mieltä. Vastuu kasvatuksesta on vanhempien hartioilla. Sensuuri ja holhous johtavat äkkiä pahaan tilanteeseen.

Meillä oltiin kotona kohtuu löysiä ikärajojen suhteen. Pelasin alaikäisenä Doomit, Wolfensteinit, Resident Evilit ja mitä niitä kaikkia nyt on. Olin myös Batmanin ja Turtlesin suurkuluttaja. Ilman sen suurempia traumoija noiden osalta on vältytty.

Täysin sama meno oli omassa lapsuudessani. Ei meillä kukaan niin ikärajoista välittänyt. Pelasin kaikki sen ajan "rajut pelit". Kymmenenvuotiaana sain enoltani lahjaksi Soldier of Fortunen ja kasan muita aikuisten pelejä, eikä minulle siitä ajasta jäänyt muuta, kuin eeppisiä pelimuistoja. Minäkin olin kova Turtles fani. Muutenkin siihen aikaan oli piirretyt hiukan rajumpia. Hyvä esimerkki oli Prätkähiiret.

Tuli myös mieleeni eräs oman pelihistorian mieleenpainuvimpia asioita. Sain isiltä synttärirahaa (elettiin jotain 90-luvun puoliväliä/loppua) sen verran, että sain ostaa tiettarille uuden pelin. Olin serkultani kuullut tämmöisestä hienosta pelistä, kuin Resident Evil. No kirmasin paikalliseen pelikauppaan ja nappasin pelin mukaani (ja myyjäähän ei kiinnostanut tuon taivaallista pelin ikäraja). Ei muutakun peli pyörimään. Tunnelma oli hyytävän karmiva ja sitten tapahtui tämä:

https://www.youtube.com/watch?v=Fe6srxp1-9I

Kuvannollisesti valahti ruikulit housuun. Kohtaus laittaa edelleenkin puistattamaan. Noh, urputin asiasta isälle, että kun on niin ja niin pelottava peli ettei uskalla pelata. Isältä tuli suoraan vastaus, että "no kannattiko ostaa peli, joka on tarkotettu vähän vanhemmille pojille?" Sen jälkeen tuli vähän tarkemmin syynättyä pelit ja niiden ikärajat.

Itse koin nuorena samanlaista kauhua tuosta kohdasta. Yksi parhaimmista pelimuistoistani on juuri tuo ensimmäinen zombi Resident Evilissä. Ei käy kateeksi nykytenavia. Tuskin koskaan tulevat kokemaan yhtä voimakkaita tunteita peleistä, kuin meidän sukupolvi.

Mikä on kun muualla on tuota löysää ja tehdään mitä huvittaa rajojen suhteen ja täälläpäin sääntöjen ankara noudatus on elinehto:k

Meille, joille RE1:n zombiekohtaus on aiheuttanut painajaisia lapsena, pitäisi selvästi perustaa jokin vertaistukiryhmä

Meille, joille RE1:n zombiekohtaus on aiheuttanut painajaisia lapsena, pitäisi selvästi perustaa jokin vertaistukiryhmä

Tuo on aiheuttanut minullekkin . Kuolin muistaakseni siihen tai vähän sen jälkeen, ja sitten menin eri reittiä ja sain lisää painajaisia koska koirat tuli helvetti ikkunoista sisään ja sain melkein sydänkohtauksen!

Tuo on aiheuttanut minullekkin . Kuolin muistaakseni siihen tai vähän sen jälkeen, ja sitten menin eri reittiä ja sain lisää painajaisia koska koirat tuli helvetti ikkunoista sisään ja sain melkein sydänkohtauksen!

Kummatkin on tosi eeppisiä kohtauksia.

Mutta se varmaankin siitä off-topicista sitten?

Meille, joille RE1:n zombiekohtaus on aiheuttanut painajaisia lapsena, pitäisi selvästi perustaa jokin vertaistukiryhmä

Tai vähintään 24/7 kriisipuhelin.

Mikä on kun muualla on tuota löysää ja tehdään mitä huvittaa rajojen suhteen ja täälläpäin sääntöjen ankara noudatus on elinehto:k

Kyllä niitäkin perheitä oli minun lapsuudessani, jossa kakaroilla oli aika tiukat säännöt kotona. Omalla kohdallani minun annettiin katsoa kauhuelokuvia ja pelata kaikkia pelejä, koska ymmärsin hyvin faktan ja fiktion eron. Oli kotonani tietenkin sääntöjä ja rajoja, muttei koskaan mielivaltaisesti tai perustelemattomasti. Eikä se oikein auttanut, jos tiukoista ikärajoista piti kiinni, koska joku kaveri sen sai kuitenkin jonkun K18 elokuvan tai pelin käsiinsä ja sitten sitä pelattiin tai katsottiin siellä. Kyllä ne lapset aina keinot keksii.

Ihan kelpo kaveri minusta kasvoi, vaikka sainkin pelata Soldier of Fortunea ja Resident Eviliä lapsena.

Hehheh Muistan itsekkin tuon kohdan. Eipä se enää kovin pelottava ole, mutta sillon tuli kyynel silmään

Sensuuri ja holhous johtavat äkkiä pahaan tilanteeseen.

Tai vähintäänkin käsittämättömiin hömppäsensuureihin à la UK ja TMNT:

"Isossa-Britanniassa vanhemman sarjan nimi muutettiin muotoon "Teenage Mutant Hero Turtles", koska ohjelmien lapsille soveltuvuutta valvovat viranomaiset tulivat siihen tulokseen, ettei lapsille tarkoitetun ohjelman nimessä saa käyttää japanilaisiin salamurhaajiin viittaavaa "ninja"-sanaa. Samasta syystä Michelangelon nunchakut hävisivät sarjan kolmannen kauden jälkeen ja tilalle tuli köyden pätkät."

Siis mitä ihmettä? Menikö tuonkin älynväläyksen tekijät illalla hymyssä suin nukkumaan ajatellen, että nyt on maan lapset pelastettu haitallisilta ja väkivaltaisilta sanoilta. Ja tuo nunchaku juttu... No onneksi katanat ja sait on vaarattomia esineitä verrattuna nunchakuihin, joten ne voi jättää paikalleen.

Hyvä esimerkki oli Prätkähiiret.

Prätkähiiristä oppi kyllä parhaimmat sutkaukset ja herjat, joita huudeltiin koulussa välitunilla. Ja opettajat kauhisteli.

Tuskin koskaan tulevat kokemaan yhtä voimakkaita tunteita peleistä, kuin meidän sukupolvi.

Voi olla. Toisaalta, pelit ovat menneet ainakin teknisesti ja tarinankerronnallisesti valovuosia eteenpäin siitä mitä ne joskus olivat. Vaikka minusta tuntuu, että ainakin osittain peleistä on hävinnyt "sielu". Liekkö sitten, että huonoissa grafiikoissa on se joku tietty viehätys? Ehkä minun kohdalla se on se, kun aivot paikkaavat puutteita grafiikoissa ja sitä jotenkin uppoutuu sitä kautta paremmin peliin. Vai puhuuko tässä jo nostalgia ja se, että pelejä on pelattuna satoja ja mikään ei enää juuri tunnu uudelta? Toki, välillä tulee jotain, joka yllättää täysin. Se on hienoa se.

Mikä on kun muualla on tuota löysää ja tehdään mitä huvittaa rajojen suhteen ja täälläpäin sääntöjen ankara noudatus on elinehto:k

Kyllä meillä ainakin oli selkeät rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Vapauksia ja vastuuta annettiin, mutta vapaudet meni kyllä alta aikayksikön jos tuli töppäiltyä ja piruiltua. Toisaalta, itse olen aina ollut siinä mielessä kohtuu helppo huollettava, että en ole pahempia uhmaikiä käynyt läpi. Toki, tulihan niitä kolttosia itsekin tehtyä ja sen mukaan istuttua arestissa.

Isossa-Britanniassa vanhemman sarjan nimi muutettiin muotoon "Teenage Mutant Hero Turtles", koska ohjelmien lapsille soveltuvuutta valvovat viranomaiset tulivat siihen tulokseen, ettei lapsille tarkoitetun ohjelman nimessä saa käyttää japanilaisiin salamurhaajiin viittaavaa "ninja"-sanaa. Samasta syystä Michelangelon nunchakut hävisivät sarjan kolmannen kauden jälkeen ja tilalle tuli köyden pätkät.

Faith in humanity lost.
----
Kuulin, että 4Kids sensuroi tuliaseet sarjoista.

Nuo lastenohjelmien sensuroinnit menee jo pikkusen yli!

Nuo lastenohjelmien sensuroinnit menee jo pikkusen yli!

Todellakin menee.

Sensuuri on asia, joka on niin perseestä, ettei sitä pysty kuvailemaan.

Voi olla. Toisaalta, pelit ovat menneet ainakin teknisesti ja tarinankerronnallisesti valovuosia eteenpäin siitä mitä ne joskus olivat. Vaikka minusta tuntuu, että ainakin osittain peleistä on hävinnyt "sielu". Liekkö sitten, että huonoissa grafiikoissa on se joku tietty viehätys? Ehkä minun kohdalla se on se, kun aivot paikkaavat puutteita grafiikoissa ja sitä jotenkin uppoutuu sitä kautta paremmin peliin. Vai puhuuko tässä jo nostalgia ja se, että pelejä on pelattuna satoja ja mikään ei enää juuri tunnu uudelta? Toki, välillä tulee jotain, joka yllättää täysin. Se on hienoa se.

Kyse on minusta suurimmaksi osaksi nostalgiasta. On hienoa, kun vieläkin tulee vastaan pelejä, jotka saavat eeppisiä tuntemuksia aikaan.

Toisaalta, itse olen aina ollut siinä mielessä kohtuu helppo huollettava, että en ole pahempia uhmaikiä käynyt läpi. Toki, tulihan niitä kolttosia itsekin tehtyä ja sen mukaan istuttua arestissa.

Olin itsekkin rauhallinen lapsi, joten minua ei kovin usein rangaistu. Aresti oli kohdallani tehoton rangaistus, koska olin kotona joka tapauksessa.

Vlillä tuntuu että ne päättäjät itse eivät ymmärrä eroa fiktion ja aidon asian välillä, ja siksi tämmöisiä senssuurin ylilyöntejä tapahtuu juurikin "koska lapset" -periaattella,
Toki lapselle pitää tarvettaessa selittää se ero, mutta kyllä yleensä ja normaalisti he tajuavat itsekin että ei ole puhuvia pesusieniä tai että ei ole mahdollista tehdä tiettyjä asioita kuten nostaa people ja heittää sitä kun lapsen oma haba ei riitä nostamaan pienimpiäkin asioita

Juu kielletäänkö nyt ruokailuvälineet koska silloin käytetään veistä lihan pilkkomiseen, tämähän liittyy suoraan paloittelijamurhaajiin.