En jaksanut katsoa. En ole draaman ystävä.
Siis yleensä, onhan monia leffoja joista pidän paljon, jotka ovat vähän raskaampia.

En jaksanut katsoa. En ole draaman ystävä.
Siis yleensä, onhan monia leffoja joista pidän paljon, jotka ovat vähän raskaampia.

Psyko on psykologinen trilleri. Mitä tarkoitat raskaalla?

Psyko on psykologinen trilleri. Mitä tarkoitat raskaalla?

Draama ja trilleri on minulle sama asia, vaikka tiedän eron.

Ja sana raskas elokuva on vaikea selittää, mutta semmoinen, jossa ei ole mitään kevyttä. Eli niinkuin tämä leffa...
Semmoinen siis, joka on noh, raskas... Miten sen voi selittää!?

Psyko on psykologinen trilleri.

Pöh, se on kauhua.

Miten sen voi selittää!?

Ahdistava? Sitä se on. Katso äänet pois päältä, niin ei tunnu ahdistavalta ollenkaan. Suihkukohtauksen riipivät viulut saavat minut aina kananlihalle.

Hitchcockin paras, jos minulta kysytään. Rear Window on myös aika lähellä.

Jep. Vertigo tulee mun listalla hyvänä kakkosena. Rear Window'ssase kohtaus, missä Grace Kelly menee sinne asuntoon on pirun mainio.

Ensi viikolla tulee muuten North by Northwest. Cary Grantia luullaan eri mieheksi ja siitäkös soppa kehkeytyy. Taas yksi all time-parhaimmista leffoista by Hitch.

Ahdistava? Sitä se on. Katso äänet pois päältä, niin ei tunnu ahdistavalta ollenkaan. Suihkukohtauksen riipivät viulut saavat minut aina kananlihalle.

No, ei nyt pelkästään ahdistava...
Ei raskas ole ihan ahdistava, onhan se varmaan sitäkin, mutta en ihan sitä tarkoittanut...

Koko Hitchcock on ihan syvältä. En tajua teidän taideleffoja ollenkaan. Jumankauta. Nyt ryhdistäytykää. Psyko on ainoa elokuva minkä tiedän Hitchcockin kirjoittaneen, en edes tiennyt että henkilö joka on kirjoittanut "kolme etsivää ja banaanin salaisuus" on ikinä kiinnostunut leffoista. Paskat minä Hitchockista!

Michael Bay!

Muokattu 2014-07-27 16:37:
Ahdistava elokuva on sellainen joka tuntuu kiusalliselta, oman käsitteeni mukaan.

Koko Hitchcock on ihan syvältä. (..) En tajua teidän taideleffoja ollenkaan.

Herätit juuri hirviön.. Nämä "taideleffat" ovat tylsiä, toisin kuin esimerkiksi Michael Bayn. Siinä se hienous juuri piileekin. Kyllä sinä joskus vielä tajuat. Mieti nyt sitä suihkupuukotusta, se oli siisti. Veitsi viuhahti aina välillä ja uhri kiermurteli. Nykyaikana sen naisen tissit näkyisivät koko ajan, tappelu jatkuisi toiseen huoneeseen asti ja iskut näytettäisiin yksityiskohtaisesti.
Olen huono selittämään tällaisia asioita, katso googlesta

Ei Hitchcock Psykoa kirjoittanut, se perustuu samannimiseen kirjaan.

Herätit juuri hirviön..

Älä ruoki peikkoa

Pakko myöntää, että unohdin katsoa Psykon. Vielä samana päivänä näin sen ohjelmalistassa ja tarkoitus oli katsoa, mutta unohdin tyystin. Älkää lyökö. :/

Jos ymmärrän oikein mitä kurrinen ajaa takaa raskaalla, niin hän tarkoittaa sitä, että elokuva vaatii tarkkaa keskittymistä ja aivotyöskentelyä. Eli elokuvaa ei voi "vain katsoa", sitä pitää myös ajatella. Tai ainakin itse näen sanan merkityksen tällaisena kun puhutaan elokuvista. Toisaalta raskas myös voi tarkoittaa painavia asioita käsittelevää elokuvaa. Jos käsitellään asioita, jotka ovat esimerkiksi yksilö- tai yhteiskuntatasolla raskaita, on helposti elokuvakin myös raskas.

En voi paljoa puhua Hitchcockin puolesta, koska heti päästä heitettynä ainoa leffa, jonka muistan näheneeni on Linnut. Näin sen tuossa muutama viikko takaperin ja oli kyllä omalla tavallaan jännittävä. Hän sai paljon aikaa hiljaisilla, pitkillä kohtauksilla. Etenkin nuo pitkät kohtaukset ovat mukavaa vaihtelua nykyaikaiselle ADHD-elokuvakulttuurille, jossa kameran pitää sännätä paikasta toiseen jatkuvasti. Elokuva ei tietenkään ole täydellinen, eikä varmastikaan lempielokuvien listallani. Ainoat muistettavat hahmot olivat päähenkilö ja tämän intohimon kohteen äiti. Lisäksi osa tapahtumista ovat suoraansanottuna järjettömiä (ks. lintuepidemia kylän keskustassa).

Elokuva kuitenkin pistää paljon ajattelemaan sen avonaisuudella. Siinä tulee etsittyä eri syitä lintujen käyttäytymiselle. Samalla tulee pohdittua elokuvan symboliikkaa. Symboloiko lintujen käyttäytyminen päähenkilön tai jonkun muun hahmon toimintaa/ajatuksia? Vastaavia pohdintoja tuli tehtyä jatkuvasti elokuvan aikana yrittäessäni etsiä vastauksia. Niitä ei kuitenkaan tullut saatua ja siksi elokuva jäi mieleen. Sitä jäi miettimään elokuvan jälkeenkin. Näen tämän hyvän elokuvan merkkinä. Jos elokuvaa tulee ajateltua, pohdittua ja analysoitua sen jälkeenkin, on se tällöin todennäköisesti miellyttänyt katsojaa. Todennäköisesti.

Ps. Two_Facen kommentista tuli mieleen tämä: http://static.comicvine.com/uploads/original/11113/111133736/386
2207-4886405386-tumbl.gif

Jos ymmärrän oikein mitä kurrinen ajaa takaa raskaalla, niin hän tarkoittaa sitä, että elokuva vaatii tarkkaa keskittymistä ja aivotyöskentelyä. Eli elokuvaa ei voi "vain katsoa", sitä pitää myös ajatella. Tai ainakin itse näen sanan merkityksen tällaisena kun puhutaan elokuvista. Toisaalta raskas myös voi tarkoittaa painavia asioita käsittelevää elokuvaa. Jos käsitellään asioita, jotka ovat esimerkiksi yksilö- tai yhteiskuntatasolla raskaita, on helposti elokuvakin myös raskas.

Nyt pääsit melko hyvin jyvälle.
En jaksa nykyään keskittyä leffoihin. Peleihin jaksan, kun pitää tehdäkkin jotain.
Tv:n katsominen on nyt hieman lisääntynyt vain koska löysin kaupasta halvalla leffoja ja koska ps3 tekee huoneestani vielä sata kertaa kuumemmman ja jo nyt olen kuolemaisillani.

Piratesn of the caribbianit, varsinkin eka ovat kyllä mahtavia leffoja. Vaikkakin arvosteluissa haukutaan kliseisiksi. Se on hyvä juuri, kun niissä on kaikkea mahdollista. Kolmas on vieläpä aika sekava. Niissä on myös huumoria, joten ne ovat melko kevyitä.

Lainasi Two_Face:Herätit juuri hirviön..
Älä ruoki peikkoa

I`m no a troll!

Okei, ehkä hieman ylireagoin Hitchcockista, mutta se on mielipiteeni.

Tätä minä tarkoitin. Heti kun vihaa teidän draama-kauhu-trilleri-jotainmuutautopistista leffoja, niin leimataan trolliksi. En ole trollannut kuin Garrys Modissa, Team Fortressissa, ja nettichäteissä!

Pisteet Mameluckille. Ekstrapisteet Viserysistä
Rakastan elokuvia ja tv-sarjoja, joiden aikana on pakko keskittyä. Harmi vain, että ne ovat harvassa. Esimerkiksi Vertigo aukeaa paremmin, jos keskittyy, eikä hengaile jääkaapin välissä. Ja Citizen Kane, ehdottomasti paras leffa IMO, sen tärkein asia menee ohi samaisella toiminnalla. Sitten lopussa on hoomoilasena.

Lainasi iPot:Lainasi Two_Face:Herätit juuri hirviön..
Älä ruoki peikkoa

I`m no a troll!

Okei, ehkä hieman ylireagoin Hitchcockista, mutta se on mielipiteeni.

Tätä minä tarkoitin. Heti kun vihaa teidän draama-kauhu-trilleri-jotainmuutautopistista leffoja, niin leimataan trolliksi. En ole trollannut kuin Garrys Modissa, Team Fortressissa, ja nettichäteissä!

Ongelma on siinä, että viha on hyvin negatiivinen ilmaisu. Joku sanoo pitävänsä esimerkiksi jostain tietystä genrestä ja sitten joku muu tulee ilmaisemaan syvän vihansa tätä genreä kohtaan, tottakai siitä helposti kettuuntuu. Omat kiinnostuksen kohteemme ja mielenkiinnot kun muokkaavat meitä, joten tällaisen voi hyvin helposti kokea hyökkäyksenä itseään vastaan. Itse pyrin välttämään viha-sanan käyttämistä, kun se helposti tuo helpasti liikaa negatiivisuutta ilmaan.

Eri mieltä saa kuitenkin olla. Periaatteessa saa kokea silmitöntä vihaa jotain asiaa kohtaan, kunhan sitä vihaa ei tuo esille. Eri näkökulma tai mielipide kannattaa tuoda hienovaraisesti ja hyvin argumentoidusti esille. Tärkeimpiä elämän kysymyksiä on: Miksi? Kun mielipide tuodaan selkeästi perusteltuna esille, ymmärtää myös muut ihmiset, ettei kyseessä ole trollaamista. Muussa tapauksessa homma on enemmänkin ampiaispesän tökkimistä.

draama-kauhu-trilleri-jotainmuutautopistista leffoja

En katso muuta kuin elokuvia joista tykkään. Genret ovat pöljiä.

Mut juu, on taas tullut leffa jos toinenkin katsottua, niistä muutama: Her, Nebraska ja Maissilapset.

Lyhyesti:
Her oli mielenkiintoinen rakkaustarina ihmisen ja tekoälyn välillä. Joaquin Phoenixin ehkä paras roolisuoritus.
Nebraskasta pitää varmasti, jos Paul Thomas Andersonin edellinen leffa, The Descendants, iski. Itseeni iski. Plussat mustavalkoisuudesta; hyvä leffa ei vaadi värejä.
Tunnaristaan tunnettu Maissilapset on ehdoton kasarikauhuklassikko. Syrjäinen kylä keskilännessä joutuu okkultismin ja kauhun keskiöksi, kun eräänä kauniina päivänä kaikki aikuiset systemaattisesti murhataan.

Yksi syy, että miksi en katso surullisia leffoja on että itken liian helposti...
Siis herranjestas itkin kerran komedia elokuvassa! Se oli tosi surullinen semmoinen, mutta silti. Muutenkin leffoissa haen aina hyvää oloa, sen saan ties mistä sankarileffoista...
Jos katson tosi surullisen leffan, niin olen sitten masentunut loppu päivän, kun samaistun liikaa päähenkilöön.

Muokattu 2014-07-27 22:11:
Mutta kyllä minä silti niitäkin katson.

Minulla on sellainen ongelma, että pystyn katsomaan illalla ainoastaan jotain brittikomedia/naistenleffoja. Toiminta ei käy kun jonkun kanssa katsottuna. Olen minäkin yksi hiton nössö.

Riippuu siitä, mikä on sitten surullista. Minusta esimerkiksi jonkun hyvätahtoisen ihmisen kuolema on surullista. Tragediat ovat minusta hienoja leffoja. Jos minusta tulee sitten joskus kirjailija ja siinä sivussa ehkä jokin piirtäjä, käsikirjoittaja, tai pelintekijä, niin kaikki kirjani/pelini sun muut tulevat olemaan tragedioita tai muutenkin surullisia leffoja.

Joistakin toiminta on surullista, joistakin rakkausdraamat ovat surullisia, mutta minusta genrellä ei ole niin väliä jos kuitenkin koskettaa edes vähäsen. Esimerkiski Breaking Badin loppu, niiden kaikkein kausien jälkeen, pitstää menemään makaamaan lattialle ja hakkaamaan lattiaa.

Minulla on sellainen juttu että jos jokin pelin/leffan/sarjan loppu on surullinen, niin tulee niin paska olo, että luokittelee koko pelin/sarjan/leffan paskaksi, vaikka se olisi ihan hyvä. Sarjoissa tuo tulee eniten, kun olisi halunnut enemmän kausia kun sarja oli niin hieno. Noh, ei sille voi mitään. Sarjoja tulee ja menee...

No ei mikään elokuva voi olla liian iloinen, koska sitten siihen jo kyllästyy. Surullinen on parempi vaihtoehto sanon minä.

Teen huomenna tänne ehkä arvion Breaking Badista, jos en tee ditä blogiin, että se olisi muistettavampi. Jos siitä tulee liian pitkä niin teen sen blogiin. Ja minun piti tehdä tänään taas vaikka mitä. No en tehnyt. Perkule.

Ja hyvä minä, vaan 8 kirjoitusvirhettä.

The Raid 2: Berandal tuli katsottua eilen. Mahtava toimintapätkä jos sellainen on hakusessa, ei juuri turhia höpöttelyjä. Ensimmäisessä osassa, The Raid: Redemptionissa saattoi tuntua että oli enemmän toimintaa kuin toisessa, mutta on niillä 50 minuutin pituus erokin. Ei minusta toisessakaan osassa turhia lörpötelty. Ja mikä parasta, toiminta ei ollut kummassakaan vain tylsähköä aseilla leikkimistä, vaan perustuu pitkälti Silat nimiseen taistelulajiin, siistin näköistä menoa mielestäni.

Velini näitä ehdotti, molemmat pätkät ovat Indonesialaisia, minua vierastutti aluksi että osataanko tuolla muka tehdä elokuvia? Näkemäni perusteella kyllä.

Suosittelen ehdottomasti katsomaan kyseiset elokuvat, jos taistelulajeihin perustuva toiminta kiinnostaa. Aivan loistavia leffoja, menevät heittämällä lempielokuviini.

The Raid 2 - Berandal

Tämä on periaatteessa suoraan jatkoa siihen mihinkä ensimmäinen päättyi, tekijät ovat pitkälti samat ja osa näyttelijöistäkin, siihen nähden on häkellyttävän erilainen elokuvallinen elämys (tai kituutus) kuitenkin tarjolla.

Ensimmäisessä leffassa "pahikset" olivat sellaisia p*rk*l*itä joille oikeasti toivotti lohduttoman synkkää matkaa manalaan ja syvälle pohjalle asti. Tässä ehkä noi rikolliset jäävät kuitenkin kaikesta huolimatta astetta "inhimillisemmälle" tasolle, mikä on sinällään todella yllättävää sinällään kun tässä niitä kuitenkin pohjustetaan paljon pidemmän kaavan mukaan, siitäkin huolimatta että muutamaan otteeseen väkivallan puolella mennään jo todellisen ällöttävyyden ja "hyvän maun rajat" ylittäen eikä malliin "rimaa hipoen"..

..moni tuntuu pitävän ensimmäisestä elokuvasta todella paljon ja tästä jatkosta ei juurikaan.. itselle melkeinpä painvastoin. Tosin tällä kertaa on poikkeuksellisen helppo ymmärtää miksi suurimman osan mielestä tuo eka osa on se juttu ja toinen sitten väin tyhjänpäiväinen jatkolisäri.. ensimmäinen on kieltämättä konstailemattomuudesta ja suorasukaisuudessaan sitä mitä on luvattu, pelkkää putipuhdasta toimintaa (martial arts muodossa) ilman ainuttakaan ylimääräistä koukeroa tai kikkailua matkan varrella.

Ekassa elokuvassa kun homma käyntiin startattiin niin se oli käytännössä koko ajan kaasupohjassa tauotonta mättöä joka alkoi väkisinkin jossain vaiheessa jo puuduttaa ja pursuta korvista ulos. Tässä on pitkiä toveja jolloin mennään jopa melkeinpä "tyhjäkäynnillä" eikä meno ole hengästyttävää, toki on pakko myöntää että pariin otteeseen vedetään kyllä vähän liian pitkää sitä tyhjänpäiväistä jaarittelua tässä. Itse pidän tuosta enempi ja myös siitä että myös tarinallisesti tässä haetaan vähän enempi pohjaa touhulle, tosin ne periskliseethän siellä kaikki ovat mutta silti..

..tuosta ei koko ajan täysillä paahtamisesta on ilmeisesti tuloksena myös se että tämä on action leffaksi todella pitkä kestää peräti kaksi ja puolituntia !

Jos ekassa Raidissa putsattiin talo ötökkäongelmasta, niin tässä pamautettiin sitten katuja puhtaaksi laakista, jopa messevä "automässäilymekastus" löytyy kans.. ensimmäinen oli hyvinkin itämaalainen elokuva ja tämä on toinen taasen yllättävän länsimaalainen.. kumpaisessakin kuitenkin sama ohjaaja, joka on yllättäen Skotti !

http://www.youtube.com/watch?v=3AhivlZO0us

Khyyllä täytyy Raid 2:sen muutama päivä sitten kahtoneena sanua , että yks parhaita leffoja ikinä .

The Amazineg Spider Man 2

Itse leffa oli lopulta pieni pettymys, ei toki täysi fiasko mutta tuosta Electrosta tulee aivan hemmetisti mieleen nuo inFamous pelit ! ja vaikkapa kohtaus vähän vaille 1h39min.. tuo nuori pipo pää tepastelee tunnelissa jossa graffiteja.. ööööö, tulee tuostakin jokin peli aivan pirun paljon mieleen.

13 Assassins niminen kuva tuli katsottua. Loistava samurai pätkä.

Muistakaahan tänään katsoa kutoselta klo 22 Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa.

Katsoin tänään Tintti ja yksisarvisen salaisuus. Tykkäsin paljon ja oli hauska, toi myös mieleen lapsuuden animaatioiden kanssa vietetyt ajat

Aukko yleissivistyksessä täytetty ja Alien-leffat katsottu. Ja tarkoitan nyt niitä OIKEITA leffoja enkä rahanhimon ajamana kokoon raiskattuja "jatko-osia". Alien 3: loppu oli yksi parhaita ikinä, eikä se jätä minkäänlaista mahdollisuutta tarinan jatkumiselle.

Kävin elokuvissa katsomassa eilen The Maze Runnersin. Yllätyin aivan totaalisesti, oli sen verran loistava pätkä. Nousee helposti jopa Top 5 -listalle.