Suomi
Uusin ensin
Atrás

Viihde

Täällä keskustellaan musiikista, elokuvista ja muusta viihteestä.

Elokuva (joka tuli katseltua)


Avatar

Elikkäs James Cameron meinas aikoinaan että kaikki oli hänen osaltaan annettu .. ainakin siihen asti ennen kuin uutta ulottuvuutta voisi katsojalleen tuoda, sekä erityisefektit riittäisivät luomaan uuden planeetan miehen kunnianhimoon riittävällä tavalla, jonnen oman hunajaisen sokerin seikkailullisen satunsa voisi sijoittaa.

Elokuvan suurin koukku onkin visuaalisuuteen pohjautuen se kolmasulottuvuus - jos sitä siinä muodossa halajaa katsella ja pitkälti sitä vartenhan leffan onkin tehty.. tosin perinteinenkin kahtelu onnistuu ei siinä mitään.

Kyseistä elokuvaa on varmasti kaikkialla puitu niin paljon että mitäköhän tähän nyt sitten itse oikein sanoisi..

..jos unohdetaan kolmiulotteisuudella leikittely tällä kertaa (jossa on vielä oma viehätyksensä mutta myös varsin suuret ongelmansa nykyvehkeillä purkitettaessa) ja katsojien halajamisen havittelu.. niin pohjimiltaan tarinahan on sinällään suhteellisen perusturvallista kamaa.

Sinällään mitään suuria yllätyksiä tuskin tulee .. eikä tämä elokuva todellakaan yritä ratsastaa edes millään juonikoukeroilla, tosin eipähän nuo Cameronin leffat nyt yleisestikään ole juurikaan liiemmälti aiemminkaan .. mutta mutta onhan tää nättiin ja itse luotuun satumaailmaan sukeltavalle nuorukaiselle suunnattua satukarkkinamuttelua.

Löytyy toimintaa, sitä perinteistä ihastumista vastakkaiseen sukupuoleen, upea uusi planeetta jota esitellään katsojalle varsin tyylikkäästi.. "uusi rotu".. ihminen on tällä kertaa se pahempi paha joka tulee, valloittaa ja tuhoaa kaiken kauniin tieltään.. tosin ihmismulkeroiden seasta löytyy ajoittain inhimillisyyttäkin osoittavia yksilöitä.

Näyttelijöinä löytyy mm. Sam Worthington jota tuntuu näkevän nykyään vähän jokapuolella, erityisesti vähänkään toiminnallisemma menossa mukana. Naispuolista osastoa edustaa Cameronin Jamesille varsin tuttu Sigourney Weaver, jonka kanssa avaruusolioita on ennenkin tavattu (toki sinällään aiemmin suht erilaisissa merkeissä.. vaikakin kaiken takana tuntuu olevan joko nainen tai "paha" suuryhtiö).. sekä suhteellisen viehättävä "tummahipiäinen" Zoe Saldana, jota ei tosin "omassa kropassaan" liiemmälti tässä elokuvassa nähdä..

..pääosan esittäjä on kuitenkin ehdottomasti itse Pandora joka on erikoisefektitykiksin luotu.. katsojan olisi tarkoitus kokea oikeasti uudeksi maailmaksi jotta siellä olemisen fiilis ois jotain ennenkokematonta.. tietysti vieläkin tiukemmin 3D muodossa tiirailtuna. Itse heppulit niin "hyvikset kuin pahikset" jäävät hitusen tylsiksi.

Suhteellisen pitkähkö elokuva.. tokihan tuollainen satumaailma, erityisesti kun Pandoralta tyylikästä luonnonkauneutta tarjolla niin iskeehan tuo visuaalisesti ihan kohtuullisesti.. vähän scifii.. taistelua ja ripaus jännitystä..

..popcorn hupailua ja viihdykettä.. ei varsinaisesti loista millään osa-alueella (ajoittain kieltämättä herkullisen näköistä) mutta ei nyt suorastaan floppaakkaan.. varmasti Na'vien ulkonäkö (tietsikkajyystettynä) ja sitä kautta koko elokuvan toimivuus jakanee varsin vahvasti mielipiteet katsojasta riippuen.. sinällään varmasti otuksien ulkonäkö on jollain tapaa varsin jylhä ja kenties"hassunoloinen ja hupaisa" ja sinällään niihin "samaistuminen" tuottaa monelle melkoista tökkimistä..

..ei kuitenkaan kokonaisuutena mitään ihmeellistä ja sinänsä maatajärisyttävän mullistavaa (tämä siis perinteisenä vilkaistuna, ei kolmedeenä) tahi jotain todella järisyttävän elämää suurempaa ole tarjolla mutta on sitä paljon tylsempiäkin leffoja tullut nähtyä..

..ainahan kelpo scifi/fantasia/satutarina joka on toiminnalla vahvasti maustettu edes kohtuullisesti toteutettuna jollain tapaa imaisee mukaansa. Siinä sivussa ottaa kantaa mm. luonnonsuojeluun, suuryritysten ahneuteen, alkuperäisasukkaiden puhtauteen suhteessa luontoon (Naveista kun tulee melkoisesti vaikkapa intiaanit mieleen)..

..toki silmäkarkkia kaikkinensa .."ulottuvuudesta viis".. ja visuaalisuuden totalitääristä ylistystä.
Arte Et Labore
  • 0
Tuli tuossa viikonloppuna kateltua kolme elokuvaa: Bruno, Hohto ja Lainkuuliainen kansalainen. Brunon katsoin kotona isän kanssa ja voin heti alkuun sanoa että sitä ei kannata katsoa isän kanssa. Elokuvassa oli pitkä pornokohtaus ja sitä oli peitelty vain pienelle sensuurilla joka esti näkemästä tiedätte kyllä mitkä. Muuten ihan hauska leffa vaikkakaan ei kovin pitkä.

Hohto taas sen sijaan on ehta klassikko, joka perustuu Stephen Kingin romaaniin. Elokuvassa ei käytetty yhtään erikoistehosteita, mutta jännistystä piisasi vaikka muille jaettavaksi. Ainoa huono puoli oli Elokuvan loppu joka veti kylmäksi. Erityismaininta elokuvan upealle miljöölle.

Lainkuuliaisen kansalaisen kävin katsomassa elokuvateatterissa joululahjaksi saamallani ilmaislipulla. Voin sanoa että en ole vähään aikaan nähnyt yhtä hyvää toimintaelokuvaa. Jamie Foxx ja Gerald Butler tekivät hyvät roolit hyviksenä ja pahiksena ja varsinki Geraldin esittämä psykopaattinen murhaaja oli loistava. Olisin tosin toivonut että loppu ei olisi päättynyt pahiksen kuolemaan sillä jatko-osa olisi ollut hieno juttu.
I roll like a desperado, now I never know where I'm gonna go
  • 0
Gremlins 2 - The New Patch

Ensimmäinen oli poikkeuksellisen mukava ylläri ja varsin onnistunut kaikin puolin.. sekä kestää aikaa tuosta vain mikä on aina mainion elokuvan merkki. Elokuva oli sinänsä varsin ilkikurinen mutta sydämeltään kuitenkin puhdasta kultaa oleva nukkeveijariointi.

Mikäs siinä kakkosessa perinteiset ja tutut tyypit palaavat ruotuun (sekä hemmetin moni henkilö, joista valitettavan aniharva "jää elämään" sen pidemmäksi ajaksi muistoihin).. toki ne pahikset riiviöt ovat myöskin saaneet tai saavat uusia mutaatiomuotoja joilla ensimmäisessä osassakin tuttua pääosakaksikka (poikaa ja tyttöä, joidenka näyttelijät eivät hirveästi muuta sitten ole tehnetkään leffojen saralla varsinkaan tuo naispuolinen) kiusoittelevat kuten siinä sivussa hyvää ja suloista Mogwaitakin.

Ihan onnistunut jatko-osa. Erinomaisen ensimmäisen jälkeen päästään kuitenkin varsin hyvälle tasolle, eikä se koskaa ole näinkin tyylipuhtaalta suoralta jatko-osalta mikään helppo homma, pikemminkin päinvastoin.

Ensimmäinen osa taisi olla aikoinaan kun ilmestyi tietyllä tapaa jotain uutta ja himppusen yllätyksellisyyttä, joten aivan samoihin fiiliksiin ei jatko-osa tietenkään pysty edes loikkaamaan mutta jatkoksi perinsyyttä tarjolla..

..tyypit joihin kerkesi jo sinänsä ekassa kiintyä palaavat käytännössä kaikki, aina mainion tunnarimusansa myötä tottakai !.. tällä kertaa kaikkea on hitusen enempi ja hitusen suurempana.. myös se tuhon määrä kuin myös aiemmin mainittu ihmisten määrä, mm. muutaman ihmismulkeronkin lisääminen kuvioissa mukana..

..tietyllä tavalla hyvä juttu ja välttämätön että katsojat uudemmankin kerran samasta jutusta saataisiin kiinnostumaan mutta se ensimmäisen osan ainutlaatuinen fiilis toki kultautuu muistoihin puoliväkisinkin.. mutta onhan se hopea ja pronssikin ihan kelpo värejä tässä oravanpyörässä.

Ei sinänsä hassumpaa tämä toinenkaan kohtaaminen, mutta ensimmäinen kerta riiviöiden seurassa oli aivan ainutlaatuista touhuamista.. ja sellaisena tulee pysymäänkin.
Arte Et Labore
  • 0
Critters

Tietyllä tavalla tästä tulee hyvin paljon mieleen Gremlins (Riiviöitä tuli kaksi, näitä Nakertajia ilmeiseti jopa neljän leffan verran) toki melkoisen suuria erojakin löytyy elokuvien välillä.. voisi jopa sanoa että sen verran suuret erot että kumpaisellekin otukselle löytyy keposesti oma elintilansa hengitellä ja oma paikkansa leffahyllyköltä vaikka sitten naapuruksina.

Tällä kertaa "pirulaisnakertajat" tulevat maapallolle erään viattoman perheen kotia vain ja ainoastaan ruoka mielessään.. ja kaikki lihahan kelpaa näille "karvapalloille" ruuaksi jotka yhtä hymyä tuppaavat tiheän hammasrivistönsä turvin olemaan .. ja siinä sivussa kaikkea muutakin mahdollista nakertamaan riekaleiksi mitä hampaisiinsa saavat..

..perheen sisällä a'la iskä, äiskä sekä pari lasta poika & tyttö joista jälkimmäinen on varsin viehättävä tapaus noin ulkoiselta olemukseltaan, noh onneksi äitikään nyt ei mikään toivoton tapaus ole.. juu tosiaan perheen keskenkin jo valmiiksi kiehuu ja kuohuu mutta avaruudesta tulleet otukset saavat perheen puhaltaan yhteen hiileen jotta amerikkalainen idyli kotineen päivineen pelastuisi. Muita tärkeitä tyyppejä on mm. talon duuneja hoitelevan viinaan menevän talkkarin jonka sekoiluja ei kukaan ota todesta ennen kuin on pakko..

..sekä avaruusotuksia jahtaavat rankan armottomat "kasvottomat" palkkionmetsästäjät duona, jotka ovat maapallolla ihmismuotoon tekeytyneet kasvoja ohimennen itselleen napsien (jolle Terminatorkin ois kateellinen) ja ainoastaan nakertajien tappaminen mielessään mistään muusta tuon taivaallista välittämättä.

Äänipuolella leffa häviää suhteellisen selvästi "niille toisille otuksille", varsinaista tunnusmusaa tässä ei ole laisinkaan.. muutoinkin leffan musaosasto on vähän hassuun tyyliin toteutettu.. lähinnä yhtä kappaletta jyystetään kerta toisensa perään (liekö tää jotain sarkastista ivaulua listahitileille, jotka pauhaa kerta toisensa perään).. noh taitaa siellä olla jopa toinenkin biisi välillä raikaamassa..

..noh eipä tuo nyt sinänsä menoa haittaa.. ei ole huono tekele tämäkään, ei alkuunkaan. Gremlins panosti huomattavasti enempi huumoriin ja letkeään hurvitteluun kuin tämä. Kaikessa järjettömyydessään tämä ottaa itsensä monta astetta vakavammin ja pyrkii oikeaksi kauhuleffaksi.. ilmeisesti aikanaan ollut melkoisen puhdasta kauhupelottelua mutta nykymittapuulla voi kevyesti heittaa kauhuKomedioinnin sarakkeeseen mutta positiivisella ja arvokkaalla tavalla "vanhentuen" kuitenkin.

Vanhan ajan kasarilaatua, joka jaksaa viihdyyttää vuodesta toiseen uskomattoman sitkeällä tavalla monien elinvuosiensakin jälkeen .. ai niin onkohan sen äijän paidan selkämyksessä jotain kuittia ja tervehdystä kenties Haamujengille.
Arte Et Labore
  • 0
Fired Up

Jaahas, taas tuubaa tuutista ulos.. niin sanotusti mukahauskaa teinikomediointia..

..kaksi amerikkalaista futaria ei viitsiikään lähteä harkkaleirille vaan mieluummin ujuttautuu likkojen cheerleader-leiritykselle.. loput sitten arvaakin jo mitä tuleman pitää ja minkästyylinen tuotos kyseessä kun genrensä pakolliset perusjutskat on sieltä roskisjätteestä tongittu ja otettu miljoonatta kertaa kierrätettäväksi..

..jätkät koettaa heruttaa epätoivoisesti paljasta pintaa katsojalle tiirailtavaksi.. likkajoukkoon mahtuu kuitenkin pari aivotkin (ylä- ei alapäässä) omaavaa yksilöä ja arvaavat poikien ujutukset kerta toisensa perään ja päättävät maksaa samalla mitalla takaisin..

..ai niin muistinko mainita yleisen ylinäyttelemisen tuoman tekopirteän superenergian jota elokuva suorastaan hihkuu ilmoille ja valuu reisille.

Oikeasti hauskan vitsin bongaaminen tästä leffasta käy jo työstä ja lähentelee jo toivottoman työn lisää jotta sellaisen sais tonkaistua esiin.. no onhan pervoille tarjolla todella paljon nuoria ja keskimääräistä muodostuneempia noin naiskehojen muodokkuutensa osalta, suht mukavissa vaatetuksissa.. enkä nyt tarkoita niitä cheerleaderpukuja.. vaan noin muutoin tyylikkäitä kesäisiä pirtsakkaita asusteita.. shortseja, hametta, urheilullista tiukkaa peppupöksyä, toppeja jne... ai niin joo paljaatkin rinnat (tarkennuksena naispuoleiset) tais vilahtaa.

Hoh hoijaa.. ainoa syy katsoa leffa loppuun tai ylipäätään sitä kymmentä minuuttia pidemmälle.. tai no tarkemmin ottaen vaikea keksiä oikeasti syytä miksi tämä kannattaisi katsoa loppuun asti.. lienee pitkälti niin että trailerista saanee jo kaiken mahdollisen irti mitä leffa pystyy tarjoamaan.. ja jäänee huomattavasti parempi makukin jälkimauksi.
Arte Et Labore
  • 0
Critters 2 : The Main Course

Varsin kelvollisen avauksen jälkeen oli ensimmäisen elokuvan loppu sellainen että kovin vaikea siihen ei suoraa jatkoa olisi tehdä.. tiedä kuinka hyvin leffa menestyi ? mutta jatkoa tuli ja sittemmin vielä parinkin osan verran tämänkin jälkeen..

..kuitenkin matka jatkuu toisessa esiintymisessä periaatteessa aivan suoraan siitä mihin ensimmäinen jäi.. siinähän aivan viimeisinä kuviana nakertajien munia jäi viel hautumaan ja ne sattuvat eräät "väärät" tyypit vahingossa löytämään..

..hienoa että leffassa jatkavat nuo umpitylyt palkkatappajat (ex-duo on saanut uuden jäsenen nykyiseen trioonsa), toki ehkä tuon kolmannen tyypin ois kuitenkin voinut jättää tuomatta, varsinkin kun sen myötä tuntuu että palkkikset saavat tässä yllättävän (hitusen turhankin) paljon esiintyä..

.. suurin muutos lienee se että perhe ei ole tässä "enää mukana" kun poika tulee tässä mummolaan vierailulla entislle kotikonnuilleen.. saa seurakseen tällä kertaa paikallisen likkaseuralaisen, sen oman siskonsa "sijaan" jotta mimmikin mukaan leffaan mahdutettua saadaan.. elikkäs poitsu palaileekin pienen tauon jälkeen kotikulmilleen hengailemaan ja katsastelemaan paikkoja ja miten ihmisillä ja paikkakunnalla menee..

..kylä ottaa pojan joko enempi (lähinnä repotterit ja lehtiin kirjoittejat) tai vähempi innolla vastaan (suurin osa perusväestöstä joka ei usko tapahtuneeseen huuhaahan, josta ei ole suurempia todisteita kuitenkaan).. onhan jäbä kotikontujen pienellä paikkakunnalla aiemmin tapahtuneen "satutarinan" ansiosta jonkin sortin "julkkis", jonkun mielissä hyvässä ja useimman mielestä pahassa huuhaa julkkiksena..

..niin juu vanhoista naamoista toki löytyy kyyniseksi muuttunut sheriffi joka tietää alusta asti mitä oikeasti on tapahtunut mutta ei halua mitään mahdollista paniikkia lietsoa millään tavalla kyläpahaseeseena, sekä pienen roolin tekevä ekasta tuttu "talkkari"..

..niin juu jos Gremlinsit meuhkas joulun tunnelmoinneissa niin tähän Nakertajien toppuosaan on varmasti pilke silmäkulmassa terkkuina toisille otuksille otettu pääsiäinen mukaan.. mikäpäs "sen mukavampaa" kuin vähän tarjoilla hassuja pääsiäismunaylläreitä ihmisille, jotka ovatkin melkoinen yllätysmunia sisällöltään..

..edelleenkään homma ei kuitenkaan lähde täysin huumorilinjalle toki sitäkin aimo annos ekaan verrattuna lisättynä mutta pohjimmiltaan Nakertajat ovat oikeasti huomattavasti enemmän tylympiä, armottomampia, synkempiä ja rankempia pirulaisia (voisi verrata pirajoihin) vailla huumorinhäivää kuin mitä astetta hulvattomammat Riiviöt jotka enempikin hurvittelevat niin paljon kuin sielu sietää.. toki tässä on lisääntyneessä määrin humoristisia sutkautuksia (varsinkin kun niitä aletaan huomattavasti suuremmassa mittakaavassa ja määrässä listimään kuin ekassa) ja tilannekomiikka kohdilleen tässäkin osuu ihan napakkaasti.. mutta edellinen oli puhtaammin siihen pelotteluun painottuvaa meininkiä.

Onnistunut jatko-osa tämä.

Ekassa oli enempi tunnelmaa.. kauhua ja pelottelunhakua. Tässä taasen ehkä hitusen enempi toimintaa varsinkin loppua kohden, tämä alkaa nimittäin yllätävänkin rauhallisella ja pitkähköllä alkuturinoinnilla.. johtunee osittain jo tapahtumaympäristöstäkin tuo muutos.. onhan tässä koko kylä tapahtumapaikkana, kun ekassa se oli hyvin pitkälti yksi talo vain hieman syrjemmällä.. kun kauhu ja jännitys ei ole aivan yhtä suuressa osassa niin musa ja äänimaailman puolesta aika erilaista kuunneltavaa.

Eka on aina ensimmäinen ja luo sen kultareunuspilvisen muiston ja unohtumattoman pohjan mutta ei tämä paljoa siitä jälkeen jää siitä jälkeen.. toki tällä kertaa mennään huomattavasti enempi Gremlinsin (jatkon) jalanjäljissä kuin mitä ensimmäisessä osassa niitä peesailivat.. onneksi eroavaisuuksia on kuitenkin edelleen tarpeeksi jotta kummallekin otukselle oma paikkansa valkokankailta vieläkin löytyi.. noin ikään kuin toisten esiintymiskeikkojenkin jälkeen.

Epussa.. Nakertajat tarjosivat enempi kauhua ja jännitystä .. toinen panosti taasen enempi toimintaan, tietyllä tavalla "viihdyttävyyteen" ja ripauksen enemmän huumoriinkin.. jo elokuvien ns. "lopputaistoissa" on tämän suhteen hyvin selkeä ja suuren suuri ero.. siis tyyliin "ketä missä ja missä mittakaavassa".
Arte Et Labore
  • 0
Yksin Kotona 2 - Eksyksissä New Yorkissa

Eppu osassa esitelty perhe ja nassikka .. sitä kautta myös näyttelijät, ohjaajat ja muutoinkin tekijätiimi on vielä toistamiseen rykäisemässä "talvileffaa" katsojiensa viihdyttämiseksi.

Ensimmäinen oli sen verran onnistunut että vaikeahan siitä oli kovin oleelliseti paremmaksi pistellä jos peruskaava samanlaisena pidettäisiin (tämän sai karvaasti kokea erityisesti kolmonen joka oli vielä joten kuten kahteltava ja nelonen jolta oli eväät auttamattomasti syöty eikä muruakaan enää jäänyt jemmaan), ellei muuta jotain todella oleellisesti..

..ja muuttuhan se yksin olemisen ympäristö aivan totaalisesti. Ensimmäisessä kun oltiin kotosalla ja sitä puolustettiin, nyt sooloillen harhaillaan pitkin suurkaupunkia menemään .. tai no yksin ei tarvitse olla, vanhoja tuttuja (symppis vorokaksikko) kun sattuu pörräämään maailman kolkilla hiukan isommissakin ympyröissä.. kumman pieni tämä maailma.. ja toki liuta uusiakin tuttavuuksiakin, vaikkapa eräs respaheppu jota Tim Curry esittääpi..

..jotka tällä kertaa varastavat huumoriosaston itselleen.. onneksi se paras anti on kuitenkin jätetty aivan loppuun kun alkoi jo usko loppua että eikös niitä veljeksiä päästetäkään tällä kertaa todenteolla irti ja tuntui että onkos kahden tutun rosmon nenujen edestä viety vähän turhankin paljon roolia, onneksi ei sentään ! Sillä aivan oma namuttelu osuutensa on velmulle veljeksillekin toki varattu ja se osuus saa taasen hommaan uutta virtaa täräytettyä kun tuntui jo homma hitusen välillä latistuvan laimeampaan jaaritteluun..

.."pelotteluosuudesta" ei vastaa tällä kertaa naapurustossa liikkuva vanha pappa josta urbaanilegendat ilmassa viuhuvat vaan paikallinen "pulumummeli" joka tuntuu olevan varsin mystinen ilmestys pimeässä puistossa lintuineen.. kyseisen tyypin kanssa homma menee samaa latua.. kuten moni muukin asia tietyllä dejavu tasolla aikaisemman kanssa rinnakkain.. ja pienoista opetusta taasen luvassa.

Täl kertaa jäbikkä jaa vahingossa haahuilemaan suurkaupungiin oman onnensa nojaa, tai no matkustaa vahingossa eri kaupunkiin kuin muu perhe.. joten jouluksi lunta karkuun jonnekin aurinkorannalle jää eräältä perheen jäseneltä hiukan puolitiehen, sillä ekalla kerralla kun ei päässyt edes sinne puolitiehen muiden mukaan vaan jäätiin lähtökuoppiin.

Ei aivan yhtä mukaansa tempaava ja "hyvä" kuin eka, johtuen osittain jo idesta joka on himppusen laimeampaa seosta kaikkinensa verrattuna epun ideaan mutta varsin lämminhenkinen hönkäys tämäkin.. talveen eritysesti jouluun sopiva.. tosin tällä kertaa hitusen liian pitkähkö"veteinen".. kuitenkin "toistoa" vaikka varsin taitaen tehty, sinänsä aika paljon kuiteskin.
Arte Et Labore
  • 0
<Niko Lentäjän Poika
http://www.nikomovie.com/fi.html#/fi/main

Blu-raynä kuvalaatu tietysti vallan kelpo..

..animaatiot ovat ajoittain hieman tönkköjä yksittäisissä tilanteissa ja pistävät silmään jos on tottunut "Pixar-tasoon".. mitään suurempaa hävettävää niissä ei kuitenkaan ole kauttaaltaan.. ajoittain toki hitusen kulmikkaan oloisia.. samoin kuin maisemissa tietty kulmikkuus pistelee ajoittain silmiin.. suurimman osan ajasat kuitenkin varsin hyvän näköistä ja tykittää yksittäisinä tyylikkäinä superlumimaisemineen menemään "maailman valtiaitakin" vastaan tasapäisesti tällä saralla.. kokonaisuus ei kuitenkaan pysty aivan samalle pikselitason tykitykselle yltämään..

..tarina nappasee alussa todella hyvin mukaansa.. jatkuu sitten huomattavasti jännittävämpänä ja toiminnallisemapana kuin perus Pixarit keskimäärin.. joten pienelle katsojalle taatusti jännitystä sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ihan eri malliin.. tosin onneksi mihinkään Madacasgarin järjettömään kohellukseen ei sentään mennä höseltämään, vaan homma pysyy ihan kiitettävästi kasassa eikä hajoa aivan totaalisesti järjettömäksi vöyhöttämiseksi..

..tarinan alkupuoli keskittyy fiiliksen luomiseen, pienimuotoiseen tunteisiin vetoamiseen.. jännityksen luomiseen kans.. lopussa sitten mennään melkoista haipakkaa ja toimintaa.. kunnes loppufiilistelyt täräytetään ilmoille.

Jos Pixarin leffat ovat ajoittain enempi aikuisille suunnattuja ajoittain erittäin pitkine ja rauhallisine alustuksineen ja syvällisine sanomineen sekä viittauksineen yleisesti kulttuuriin ja sen epäkohtiin, niin tämä on useampaa astetta vauhdikkaampi ja toiminnallisempi joka varmasti pienempiin katsojiin vetoaa huomattavasti paremmin.. vaikkei tarina jää ehkä hitusen puolitiehen varsinkin sanomansa osalta, niin onneksi tähän ei olla hirveästi väkisin väännetty vaivaannuttavaa mukahauskaa huumoria.

Liekö eläimet kuitenkin liiankin eksoottia ulkomaalaisille ? sillä toki oma positiivinen puolensakin kun ihmettelevät mitäs noi oikein ovat.. joten ihan katsojasta riippuen sitten maailman kolkissa että iskeekö porot, sudet, kärpät .. noh liito-orava taitanee olla vähän tutumpi otus muuallakin..

..hahmokavalkadista löytyy aika perinteisiä tyyppejä .. niitä ilkeita, hyväntahtoinen hömelöhömppä, yltiöpositiivista symppistä, fiksua ja vilmaattista, yksinäistä sutta, luuseeria, upeaa ja uljaan koreaa, machoja äijää jne..

..varsinkin ulkomaalaisille lapsille taasen itsessään hahmot ja osittain tarinakin voi olla ajoittain jopa yllättävänkin "raisu ja tyly", erityis jos on tottunut iänikuiseen "Disneymäiseen pullamössöilyyn" ameriikan mallihin.

Musaosastolta, kun monesti animaatioissa sitä tahtoo piisata.. tässä on yllättävän vähän musiikkia.. pari nopeasti hoilattavaa sävelmää tulee vastaan mutta ne vedetään todella pikaisesti läpi hoilaten ja erittäin typistettynä versiona.. joten sitä osastoa on genreensä nähden poikkeuksellisen vähän, mikä ei kyllä sinänsä mikään huono juttu ole.. onpahan saatu siinä samalla leffan pituuttakin mukavasti karsittua..

..äänipuolella varsin tuttuja nimiä riittää erittäin paljon mm. Björkman, Hovatta, Mustakallio, Kaskilahti, Lampi, Vierikko, Veijonen, Knihtilä, Valtonen, Korpela ... pääosajan jepen äänestä vastaa Olli Jantunen.

Ensimmäinen kotimainen (tai no tainnut pohjoismaalaista apua olla ainakin Tanskan suunnalta mukana) (tietsikka)animaatio joka asettaakin sitten riman kertaviskauksella melkoisen korkealle. Huomattavasti parempi teos kuin etukäteen uskalti odottaa, ei häpeile ulkomaalaisten tuotosten rinnalla tippaakaan..

..toki sieltä muu maa mustikasta niitä parempiakin tekeleitä löytyy mutta myös aivan järjetön läjä todella paljon heikompiakin tekeleitä kuin tämä.. eikä tällöin tarvitse edes asiaa hitusenkaan vertaa katsella kotimaisten lasien läpi.
Arte Et Labore
  • 0
Critters 3 : You Are What They Eat

Ensin lienee sanottava leffan suurin jysäri nimittäin Leonardo DiCaprio esiintyy tässä leffassa ihan kelpo suuressa roolissakin, lieköhän jäbikän kovin moni fanikaan tuosta perillä ?.. toinen suuri yllätys lienee se että leffan ohjaajana vois ainakin nimen perusteella olla peräti naispuoleinen henkilö (Kristine Peterson)..

..tällä kertaa kertaa rengas posahtaa autosta metsätien varrella lomalla olevalta perheeltä ja perheen pää (isä) jää sitä korjailemaan.. lapset pari poikaa ja likka menevät läheiseen metsikköön leikkimään ja tapaavat siellä oudon tyypin.. hetkeä myöhemmin perheen vielä täydentää äiti mukaan tulollaan.. niin juu pitänee mainita että tällä perheellä ei ole parin ekan leffan kanssa mitään tekemistä..

...joka yllättäen paljastuukin ensimmäissä osassa suuremmassa roolissa ja toisessa paljon pienemmässä olevaksi "kahjoksi"talkkariksi joka olikin sittemmin kaapattuna avaruuteen ja miehestä onkin nyt koulutettu Nakertajien palkkionmetsästäjä.. niin ainakin jätkä itse satuilee menneisyyttään.. "nykyajassa" elelevät lapsukaiset eivät moisia satutarinoita enää kuitenkaan usko..

..vaan hyppääpä auton salaa kyytiin salaa eräs ylimääräinen outo otus, josta myöhemmin melkoista harmia tulee olemaan perheelle.. olihan paikka kuitenkin erään Grovers Bendin lähellä. Sinne ei kuitenkaan jäädä maleksimaan vaan Narkertajien matka vie tällä kertaa hitusen suurempaan kaupunkiin kyseisen perheen mukana..

..kyseisen lähiön mukana mukaan juoneen tulee paljon muitakin tyyppejä kuin vain kyseinen perhe. Vaikkapa eräs vanhempi pariskunta jonka miespuoleinen puolisko on kerännyt Groverin uutisoinnit vanhojen lehtileikkeiden muodossa talteen ja hätkähtää kun sanan kuulee.. hiljalleen lapsukaiset ja papparainen alkavat yhdessä tuumiin vakuuttumaan että jotain outoa saattaa olla ilmassa ja kenties tarut sittenkin totta.. samalla kun muualla talossa alkaa tapahtumaan outoja (verisiä) asioita.. joukossa on myöskin eräs pervessi alusvaatehihhuli ja sitä kautta pyykkituvallakin vierailleen ja pari muutakin persoonallisuutta.

Matkan varrella toisen osan jälkeen on kadonnut jonkisen verran gorea menosta (toki sitä vielä löytyy, kun tuohon aikaan sitä aivan eri tavalla ja tahtiin kuin nykyään) tai no jos sitä on niin se on intensiivisempää ja paljon nopeampina kerta annoksina tarjoiltuna verrattuna edellisiin.. ja hitusen vähemmän voisiko sanoa trillerimäisempi tai kauhuun pyrkivä (tai yksittäisin hetkittäin jopa enemmän mutta noin yleisesti vähemmän) kuin mitä pari aiempaa.. tuo muutos on pitkälti sitten korvattu melkoisella puujalkahuumorilla tykittäen ja onpa jo pieruhuumoriakin lykitty matkaan josta ei parissa ekassa ollut tietoakaan..

..yleistä mainettaan kuitenkin parempi.. aikamoisen tylytetty leffa yleisesti ottaen mutta ei tämä nyt ihan totaalisen paskakaan ollut. Kerran kun kahtomaan alkoi niin varsin mielellään sen reissun kertaalleen loppuun asti taaplas. Halppis "bee (tai no cee)-luokan" täräytykseksi kuitenkin keskivertoa huomattavasti parempaa tämäkin.. kyllähän Nakertajien seurassa vielä kolmannenkin kerran matkasi.
Arte Et Labore
  • 0
Nämä Critters elokuvat on kyllä mainioita!

Katsoin ykkösen ja kakkosen just vähän aikaa sitten.Kolmonen seuraavaksi.En ollut ennen melkein edes tiennyt näiden olemassaolosta.Critters 2 oli kyllä reilusti parempi kuin ykkönen,vaikkei ykkönenkään huono ollut.Kakkosessa oli joitakin todellisia klassikko kohtauksia,kuten esim.pääsiäispupu hyppää kirkon ikkunan läpi ja ulkoavaruuden palkkasoturi,joka pystyy muuttumaan vaikka naiseksi,tai ihan miksi vaan! Ja ne Critters monsterit riehu siellä ravintolassa,heh.

Suosittelen muillekin,varsinkin kakkosta.

Niin ja joo! Leo tosiaan on Critter 3:ssa! Sitä ei taida moni tietää juu.Oli minullekin pienoinen yllätys.
Arrrr, liskomies tulee!
  • 0
Antichrist (2009)

Tanskan suuri mies leffa-alalle elikkäs Lars Von Trier on tehnyt pari todellista huikeaa mestariteosta a'la Dogville sekä Dancer in the Dark jotka ovat kumpainen häkellyttävällä tavalla unohtumattomia teoksia.. sekä muutaman aivan hemmetin loistavan leffan kuten Manderlay sekä Breaking the Waves .. tämä on tuolla toisen ryhmän tasolla suurin piirtein.. ei aivan yllä ekojen legendojen joukkoon (meikäläisen mielestä) mutta edelleen erittäin kelpo leffa luvassa.

Voisiko jo sanoa perinteiseen Trier-tyyliin, nainen saa taas kerran tässäkin leffassa kohdata melkoisen rankkoja aikoja ja tapahtumasarjoja mielensä syövereissä.. viimeaikojen tyyliinsä mies on taas tehnyt elokuvan useamman "luku" osion muotoon. Joissa jokaisessa "käsitellään" jotain ihmismielentunnepuolta.

Trier on mies joka ei päästä elokuvissaan katsojaa vaipumaan "ruususen uneen" vaikka kerronta yleensä aika verkkaista onkin.. sieltä kun ei heräämisen jälkeen sitä onnellista loppua yleensä ole luvassa, toki ei sitä tule vaikka hereillä kaiken aikaa viettäisisikin.

Joten taas kerran luvassa katsojan mielen rieputtamista ja repimistä hyvin rankalla tavalla.. mies tuntuu rakastavan raastaa viattoman katsojan mielen ja tunteet rankasti verille kerta toisensa perään..

..tällä kertaa mies ja nainen paneskelevat himonsa kukkuloilla kotona.. tuolloin perheen pieni lapsi menee kurkkimaan aukinaisesta ikkunasta kohtalokkain seurauksin..

..nainen (itseään piiskaava kirjailijan alku) vajoaa todella alamaihin henkisesti.. mies (terapeutti ammatiltaan) päättääkin että voisivat lähteä omalle kesämökille viettämään lomaa ja ottamaan etäisyyttä asioihin.. mielessä suurimmat painaiset eivät kuitenkaan haihdu naisella vaan syrjässä on entistä enempi aikaa vajota synkkyykkiin josta ei onnellista paluuta enää ihmisten ilmoille ole.

Ääniraita on täyttä rautaa.. alusta asti varsin ahdistava ja painostava.. vähintäänkin mieleenpainuva.. aivan alun hätkähdyttävä oopperatiivisuus mukaanlukien.

Näyttelijöinä Trierin rajut visiot saavat tällä kertaa valkokankaalle tuoda seurattavaksi.. Willem Dafoe sekä Charlotte Gainsbourg.. muita ei sitten elokuvassa juurikaan näy.. joten periaatteessa kahden näyttelijän elokuva kyseessä.

Loppujen lopuksi elokuva on psykologisesti erittäin rankka parisuhde"trilleri", joka saa tietyllä tapaa helvatin kauhumaisia piirteitä metsikön keskellä .. helevetin rankkana aiheena ihmisyyden epämiellyttäviä tunteita joita ihminen kokee, kun traagisesti tippuu henkisesti reunalta ahdistavaan tyhjyyteen.. matka mielen pimeälle puolelle.

Katsojansa totaalista piinaamista mutta helvetti soikoon, millä tavalla tehtynä taas kerran .. Äijä on yksinkertaisesti ahdistava nero, taiteilija, uskaltaja omassa kastissaan.. tehnyt suurimman osan viime vuosien monista hätkähdyttävimmistä elokuvista.. hepun leffat purevat erittäin lujaa eivätkä anna armoa ja päästä irti.. vaikka kuinka kipeää tekisikin ja katsoja ruikuttaisi armahdusta itselleen.
Arte Et Labore
  • 0
The Aviator

Elokuva kertoo tarinan Howard Hughes (1905-1976) nimisestä miehestä.. joka oli tavallisesta tallustelijasta hivenen poikkeuksellisempi ja persoonallisempi heppu..

..mies touhusi jos jonkinmoista.. nuorena peri jättimäisen omaisuuden ja kaikki portit olivat pojalle auki jo silloin.. vaikka tiettyjä riskejä joutuikin pohjattoman rahamääränkin kanssa ottaamaan jotta tie taivaalle ja suuriin parrasvaloihin aukesi lopullisesti..

..varsin määrätietoinen nuorukainen tunsi todella oman arvonsa eikä koskaan myynyt nahkaansa halvalla, vaan teki sitskeästi sen mitä todella halusi rakastaen ilmailua ja lentokoneita ylitse kaiken.. eikä antanut koskaan ikinä millekään asialle periksi, jos poika oli jotain päättänyt niin tehtiin ja oli tuleva.. josta myöhemmin hänen suurin heikkoutensa ja "turmionsa" tulikin..

..siinä sivussa vaatimattomasti kehitteli aikaansa edellä oleviea lentokoneita, lenteli maailman nopeimmin maailman ympäri, ohjasi tai pikemminkin tuotti todellisia suurleffoja ja kulki julkkispiireissä ja oli hyvinkin ailahtelaivanen persoonallisuus.. joka kulminoitui vahvasti äärimmäisiin pakkomielteisiin (jotka pahenivat ikävämpään suuntaan liidellen, mitä enemmän ikää miehelle tuli) mitä hepun erityisesti naissuhteisiin tuli ja loppuaikoina kaikkeen mahdolliseen.

Ohjaajan pallilla istuskelee varmasti hyvin monelle tuttu nimi Martin Scorcese. Varmasti leffojen ystävät nimeen kerran jos toisenkin törmänneet, vaikkeivat välttämättä miehen tuotokset nyt ihan jokaiselle olisikaan tuttuja kuten Taksikuski tai Kuin Ravohärkä.. tämä tuotos tosin poikkeaa melkoisen paljon miehen muista leffoista, erityisesti väkivallattomuuden osalta..

..pääosastakin löytyy melkoisen tunnettu jeppe Leonrdo DiCaprio joka on lähinnä Titanicilla suuren yleisön huulille noussut.. vaikka leffassa jos toisessa onkin ollut.. tästä lentejän roolista mies nappasi itselleen Golden Globen miespääosa-kategoriassa (taisipa kyseinen leffa sitten itsestään Oscareitakin ihan kohtalaisesti keräillä).. miehen suurinta rakkautta Catherine Hepburnia esittää (Cate Blanchett), nainen joka oli tarpeeksi vahva haastamaan Hughesin henkiseen mittelöön, tosin naisia kun riitti kainaloon uusi per joka ikinen ilta oli lopulta rakkaus yhden kanssa melkoisen mahdoton yhtälö.

Martin Scorcese ja Leonardo DiCaprio ovat tehneetkin yhdessä useammankin leffan ja yksi erittäin mielenkiintoinen tuleva projekti tulee olemaan kevättalvela 2010 leffateatteriin saapuva Shutter Island.. no joo takaisin asiaan ja The Aviatorissa aiemmin mainittujen lisäksi vilahtelee melkoinen nippu erittäinkin tuttuja naamoja jopa hitusen pienemmissäkin rooleissa.

Erittäin kauniin näköinen niin visuaalisesti kuin kuvauksellisesti, miksei myös kuuloinenkin jos aikakauden "pimputtelusta" pitääpi.. tyylikäs elegantti elokuva säilyy koko erittäin pitkän kestonsa ajan varsin eheänä leffa ja tyylilleen uskollisena.. kertomus miehestä, unelmasta, periksiantamattomuudesta jotka lopulta johtivat suuriin fobioihon miehen mielensyövereissä, eikä pienin niistä ollut laisinkaan järjetön bakteerikammo..

..urhea ylitöpäinen nuorukainen joka teki elämässään sitä mitä halusi.. muuttuen lopulta sekopäiseksi vanhaksi höperöksi höppänäksi.. elellen loppuosan elämästään aivan "omissa maailmoissaan". Lopun alun totaalinen erakoituminen elämän syöksykierteeseen, viimeisenä sysäyksenä toimi miehen omapäisen ja tinkimättömän armahtamottman sielun lisäksi varmasti myös osaltaan lento-onnettomuus jonka mies aiheutti.

Kelvollisesti luotu elämäntarina valkokankaille tuotettuna.. suhteellisen mielenkiintoisesta miehestä joka ei lopulta taida niin kovin monellekaan kuitenkaan ihan niin tuttu tarina olla. Tosin hitusen ois kokonaisuutta voinut tiiviistää tiukempaan pakettiin, nyt alkaa väistämättä istumalihakset olemaan jo turhankin kovilla (istuskeli tai loikoili sitten kuinka mainiossa tuolissa tahansa) yhteen soittoon katseltuna, ja vaatii katsojaltaan jo hiukan keskittymistä vaikka sinällään erittäin letkeästi ja kepeän helposti seurattava leffa onkin kyseessä.
Arte Et Labore
  • 0
BLACK SHEEP

Tuli katseltua showtime kanavalta tämä kauhu/komedia. Elokuvassa veljekset auttavat lampaitten hoidosta lapsena ja isoveli tekee pikkuveljelleen kepposen. Hän teurastaa lampaan ja saa aikaan pikku veljelleen lammas fobian. Vuodet kuluu ja hänen pikkuveljensä palaa kylään isänsä tilalle tekemään sopimusta isän vanhasta sukutalosta.

No hänellä on yhä fobia päällä ja lampaat ovat kuin hirviöitä hänelle. Samaan aikaan tilalla on myös kaksi eläinaktivistia, jotka ryöstävät laboratoriosta geenimuuntelu jätettä. Kuitenkin tapahtuu pahan jätteen leviäminen ja paha voima pääsee valloilleen. Eräs henkilö tietää tästä geenimutaatiosta, mutta se jääkin salaisuudeksi kuka.

Elokuvassa nähdään verta ja suolenpätkiä. Asukkaiden peloksi tulee ihmislampaat ja itse pahin...lauhkeat lampaat jotka haluavat hulluna raakaa lihaa. Ei heikkohermoisille.
It`S me, Double W
  • 0
Bringing Out The Dead

Leffan ohjaamisesta vastaapi Martin Scorsece.. pääosissa mm. Nicholas Cage, Patricia Arqutte sekä muutama muu tunnetumpi veikkonen.

Leffa kertoo ambulanssikuskista (Cage), jolla duunia tuntuu piisavan hitusen liiaksikin ja elämä yhtä "sairaskertomusta", joten alkaa masennuskin urbaanin betoninhelvetin keskellä ahdistamaan.. siis New Yorkin pohjasakkaisinta aluetta jota "helvetin keittiöksikin" kutsutaan.. eikä muulle elämälle ei juuri aikaa liiemmälti tunnu jäävän.. ja sen verran vakavien asioiden äärellä työtänsä tekee illasta toiseen..

..arjessa mies koettaa itseään piristää kofeiinilla ja viinalla.. siinä kuoleman ja elämän välillä työssänsä palloillessa mies (miehen tapauksessa yleensä tuppaa ensimmäinen vaihtoehto toistuvasti toteutumaan) alkaa jo huuruisesti pohtia omassa nupissaan onko haamujakin olemassa kun kuoleman rajalla ihmisiä koettaa pelastaa onnistumatta kerta toisensa perään.. eikä hullunmyllyn keskellä hirveästi auta rentoutumaan pikemminkin "hullujen huoneelta" karanneet työtoverit (John Goodman, Tom Sizemore, Ving Rhames), jotka revittelevät aivan järjettömiä juttujaan leffan pääsankarin päänpyörälle saamiseksi.

Elokuva sisältää todella sysimustaa huumoria. Ahdistavuuttaa, kuoleman läheisyyttä ja läsnäoloa.. asia jolta ihminene ei pysty paeta.. pääosan esittäjä tuntuu saaneen jonkin sortin kirouksen ylleeenä ja todellisen kärsimysannoksen osakseen.. hepun pitää kerta toisensa perään nähdä kärsimystä ja kuolemaa yhä uudellen ja uudelleen, vaikka halut pois työstä jo olisivatkin, välillä hitusen pomppivan mielenterveydenkin takia.. mutta jonkun tuokin osa pitää kuitenkin yhteisen hyvän edistämiseksi tehdä ja oman kortensa kekoon kantaa.. etsien samalla omaa pelastustaan joka toisi hänelle sen elämän eliksiirin jaksaa seuravaan keikkaan ja sen kestämään..

..löytääkö mies ulospääsyä ja pelastusta vai koituuko työ hepun lopulliseksi turmioksi ja tuleeko miehestä oman työnsä uhri ?

Hitusen tai vähän enemmäkin "erikoinen" turinointi, sisältää katsojalleen reippaaman annoksen varsin Sairasta mustaa huumoria.. "muille katsojille" teos ampaiseekin sitten "yli hilseen" varmasti synkkyydesssään jopa tietynlaisessa vastenmielisyydessään.

Liitetty 2010-01-05 16:32:
Leaving Las Vegas

Varsin elämänhuuruinen, jollain tapaa surullinen "romanttinen"draama.

Pääosissa hehkuvat Nicolas Cage sekä Elisabeth Shue, joista jälkimmäinne kerrankin hitusen vakavammin otettavassa roolissa.. nainen kun on yleensä melkoista hömppärooleissa ollut näyttelemissään leffoissaan, ja näyttäähän mimmi tässä söpönseksyltä.

Jäbikka duunailee käsikirjoituksia työkseen ja on muutenkin viinaan ja naisiin menevää tyyppiä.. eräänä päivän tulee töistä potku persauksille.. mies päättää jättää kaiken entiseen taakseen.. tavaransa poltella ja lähteä katselemaan Las Vegasin meininkiä vailla päämäärää..

..tai no jos ei mahdollisimman monessa baarissa ryyppäämistä oteta huomioon, ja juoda siinä sivussa itsensä hengiltä..

..erään kerran tulee vastaan sitten nainen, joka on prostituoitu, joka koettelee kerta toisensa perään pakoilla itäiseltä suunnalta olevaa parittajaansa. Nainen ei ymmärrä miehen jääräpäisyyttä sitä kohtaan mitä hän on päättänyt elämällään tehtä.. mies taas ei ymmärrä naisen ylitsevuotavaa avuliaisuutta, mielenkiintoa sekä hoivaviettiä juuri häntä kohtaan.

Kaksi itseään etsivää ja elämäänsä pakoilevaa karkulaista tutustuvat toisiinsa ja tuntevat outoa vetoa toisiinsa... kumpikaan ei pysty irtaantumaan menneestään vaikka toisilleen vakuuttelevatkin että olisivat toisilleen luotuja.. mies ei pääse tolkuttomasta viinankittaamisesta ja nainen ei "ammatistaan".. lopulta kumpikin hyväksyvät toisensa ja kulkevat tuhoon tuomittua tietään.. viimeiseen asti.

Leffan musat sopivat teemaan hemmetin hyvin ja luovat upean tunnelman.

Tästä tulee aika paljon mieleen myöskin suhteellisen mainio The Cooler elokuva.. toki erojakin on ja melkoisen suuria mutta hyviä leffoja joka tapauksessa kumpainenkin.

Varsin huuruinen tunnelmapaukku.
Arte Et Labore
  • 0
Heavenly Creatures (1994)

Tuleepa nuori maailmaa nähnyt likka (Kate Winslet, ensiesiintyminen valkokanlla 17-vuotiaana) taasen kerran uuteen kouluun vanhan ajan Uudessa-Seelannissa..

..tyttö on varsin suora ja sanoo sanottavansa eikä aikaansa mukaillen paljoa porukkaa teitittele ja vanhoillisten tavoille "ylikunnioita" paikan opettajiakaan.. vaikkei suoranaisesti verta nenustaan kaivakaan kommenteillaan.. vaan kaikki eivät tästä "vapaamielisyydestä" pitäneet, kuten mm. eivät ystävystyvien tyttöjen vanhemmat.

Eräs hitusen hiljaisempi ja sisäänkääntyneempi luokan (Melanie Lynskey) tyttö kuitenkin alkaa kiinnostumaan uudesta tulokkaasta.. tyttöset vaikka ovatkin aluksi kuin yö ja päivä sielultaan ja elämäntavoiltaan tutustuvat toisiinsa.. ja kyllä vaan onhan uudella tulokkaalla melkoisia kertomuksia elämästään kerrottava.. jopa kaikenmaailman arjenkin jutskat saapi likka kuulostamaan varsin "satumaiselta seikkailulta"..

..vaan perinteiseen tyyliin jokaisesta paraatisista se oma käärmeensä ja karmea kauhunsa löytyy, välillä se syntyy melkoisen ullätävältä taholta ja tavalta.. kuten tässä karmivalla tavalla tulee vääjäämättömästi tapahtumaan..

..varsinkin kun todellisuuden ja mielikuvituksen raja-aidat alkavat liiaksi muuttuvan utuisen hämäräksi ja katoamaan tyttöjen ajatusmaailmasta.

Elokuva perustuu 1950-luvulle ja tositarinaan.. tällöin tarinan pääosissa olevat teinityttöset kirjoittivat kaiken muistiin päiväkirjaansa erittäin tarkkaan.. niin kaikki ihanuudet mitä tyttöset keskinäisessä ystävyydessään henkisesti kokivat ja toisiltaan elämänvoimaa ammentivat.. kuin myös sen kaiken karmeuden ja julmuuden mihin koko homma tulisi lopulta ikävästi päättymään.


Elokuva sisältää melkoisen määrän musiikkia, vaikka itse näyttelijät harvemmin laulelevatkin (toki sitäkin väliin tupataan) mutta noin muutoin sitä piisaa runsaasti.. vähän väliä jokin biisi tuppaa taustalla "pauhaamaan".

Niin tai nän.. jos ei tietäis että on Peter Jacksonin ohjaama elokuva, niin ei kyllä ihan heti miehen elokuvaksi alkais arvuuttelemaan.. mitäpäs tuosta, kyllähän mies myös draaman, hitusen satumaisen sellaisenkin taitavin elkein hallitsee.. puoleensa oudolla hyytävällä tavalla vetävä leffa.. katseltavaa kamaa.

---------

Todellisuutta tarinasta..

Kesäkuun 22. päivänä vuonna 1954, löytyi Uudesta-Seelannissa sijaitsevasta Christchurchin Victoria Park -puistosta, kuolleeksi hakattu nainen. Honorah Mary Parkeriksi tunnistetun naisen kuolinsyy oli useat tiiliskiven iskut päähän. Parkerin murhaajiksi osoittautuivat 15-vuotias Juliet Marion Hulme ja 16-vuotias Pauline Yvonne Parker. Jälkimmäinen oli Honora Mary Parkerin tytär.

Alaikäiset tytöt tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan, jonka jälkeen heidät päästettiin vapaaksi yhdellä ehdolla: he eivät saisi enää koskaan tavata toisiaan. Mikä tekee oikeudenkäynnistä vielä mielenkiintoisemman, on se fakta, että tyttöjen puolustukseksi väitetty mielisairaus kumottiin oikeuden toimesta.

Vuonna 1994, elokuvan ilmestymisen myötä luurangot kaivettiin kaapeista, ja neitosten nykyiset olinpaikat otettiin selville - ehkäpä hieman moraalittomasti. Ilmestymisvuonna vain Juliet Hulme onnistuttiin jäljittämään Skotlantiin, jossa hän asuu nykyäänkin nimellä Anne Perry. Hän on tunnettu jännityskirjailija. Pauline Parkerin olinpaikka jäljitettiin vasta vuonna 1997 Englannin eteläosaan, jossa hän asuu Hilary Nathanin nimellä. Nathan on nykyään harras katolilainen ja omistaa elämänsä rajoitusvammaisten lasten hyväksi.
Arte Et Labore
  • 0
500 Days Of Summer

Sinällään suht perinteinen romanttisuutta ympäriinsä valtoimenaan viljelevä komedia.. tai hetkinen ei aivan sittenkään..

.. okei komedian osasto on vähän varttuneempaa tasoa, eikä ihan teinihihittelytasolla olla kuten niin monesti, vaikka sitä "alapäääsanasto"hihittelyäkin jynssätään läpi ajoittaisella hartaudella.. suurimpana jippona pohjalla kytee kuitenkin se ettei toinen puoli rakastukaan tulenpalavasti sokeasti ja täysin päätä pahkaa ja elämä sitä yhtä auvoista elontaivalta ole siitä edespäin, jonkin pienen väärinkäsityksen jälkeen soditaan mutta palataan taas takaisin.. kuten niin tuhottoman toivottoman kerran lehvoissa.. vaan ei tällä kertaa..

..toki elokuva sitä tietynlaista "lässynlässynläätä" ajoittain ihan kiitettävästikin tarjoaa aina jykevää soundtrackiänsä myöden.. ja siirappinen hunaja valuu. Lopussa ei kuitenkaan aivan sinne minne sen jätkä olis leffassa halunnut ujutella & valutella.

Siinä mielessä leffa varmasti menestyy ja iskee tällä telluksellä melkoisen moneen ihmiseen kun varmasti hyvin moni on joskus johonkin ihastunut ja kuvittelee hyvinkin pienistä ja olemattomista asioista että entäpä jos juuri hän.. se hehkeän hehkuva.. olisikin se unelmieni ihminen elämänpolkuja yhdessä tallaamaan ja heppu virittelee jo ajatusmaailmojen pauloissansa jos jonkinmoista kuvitelmia kiivaana tulevaisuuden onnelasta.. eikä hommasta sittemmin koskaan yhtään mitään lopulta tulekaan.. kuten ei genreensä poiketen tulee käymään tässä elokuvassa.. joka kieltämättä onkin elokuvan suurin valtti ja vahvuus mitä katsojien kalasteluun tulee..

..vahvuus on nimeen omaan se matka jonka elokuva kertoo, ne tunnetilat jotka pääparivaljakko pystyy häkellyttävän ihastuttavalla tavalla katsojallen tarjoilemaan, saaden ne kuitenkin tuntumaan niin arjen todellisuudelta kuin olla ja voi.

Älykkään vivahteikas hupailutunteilu.. tietyllä tavoin aivan älyttömän yliromanttinen sellainen.. joka on hauskalla tavalla leikkisä mutta tarpeen mukaan vakavoituu ja osaa esittää sen elämän surullisenkin puolen ja haikeuden.. sen kaiken riemukkuuden keskellä vakavoituen..

.."älytön" leffa joka on oikeasti jopa "pelottavalla" tavalla realistisempi kuin mitä osaisi kuvitella tai toivoa..

..sen verran häkellyttävän taitavasti leffa peilaa kaksikon välillä elämästä pursuavia arkipäivän fiiliksiä pukien ne kuitenkin niin siirappimaiseen höttöön että välillä meinaa hirvittää.. homma ei kuitenkaan imelly liiaksi missään vaiheessa, joka on tekijöiltä huikea suoritus.

Kaikkinensa erinomaista työtä ja tekijäpoppoo onnistunut erinomaisesti siinä mitä ovat halunneet fiilistellä ja luoda katsojalleen nautinnoksi.

Pääosan parivaljakkoa esitteleepi .. Joseph Gordon-Levitt sekä Zooey Deschanel.. joista kumpainen klaarailee oman hommansa kotiin liehuvin lipuin..

..kumpikin on saanut tiettyä sympaattisuutta sekä todellista persoonallisuutta hahmoihinsa ujutettua todella pienillä vivahteilla näytellen, aina sitä mukaa kun tunnelmat vaihtelevat sielujen syövereissä.
Arte Et Labore
  • 0
Avatar tuli eilen katsottua ja täytyy sanoa että oli ennakkoluuloja mutta elokuvan jälkeen oli niin hyvä mieli että tämä hankitaan "harvojen ja valittujen" blueray leffojeni joukkoon 4 ja puoli tähteä.
Warrior of Faith and proud of it!!!!!
  • 0
The Broken

Melkoisen erikoinen ja häilyvä elokuva ihmismielen syövereistä ja sen pirstaloitumisesta.. jota tukee erittäin vahvasti elokuvan värimaailma kaikkinen säyineen kuin "värien puutteineenkin".

Nainen on kerran kadulla näkevinään itsensä ajamassa autolla ohitseen ja lähtee seuraamaan tätä.. paikkaan jonne menee löytää mm. tutun valokuvan ja lähtee hämmennyksissä kotia kohti.. matkalla joutuu kuitenkin auto-onnettomuuteen.

Ainoa asia joka suunnilleen muistilokeroon jää on hetki ennen törmäystä ja siitä painuneet mielikuvat oudot mielikuvat muistiin.. tuon jälkeen oma perhe ja poikaystäväkin tuntuvat oudon etäisiltä jopa vierailta tyypeiltä.

Elokuvan suuri ongelma on että katsojalle jää ajoittain melkoiseksi mysteeriksi että mitä ihmettä tässä kerrotaan ja mitä oikeasti tapahtuu ? Elokuvan kuitenkin alkuun päästyään haluaa ehdottomasti loppuun asti katsella josko siellä edes jotain etäistä selitystä erikoisille tapahtumille annettaisiin.. naisen mieli joka tapauksessa järkkyy mutta, mitä ihmettä..

..liekö sittenkin kaikkein suurin pelko se, jos pelkää itseään ? jolloin kaikki voi hajota pirstaleiksi hetkenä minä hyvänsä.

Äärimmäisen hidastempoista tunnelmointia psykologialla leikitellen joka tapuksessa tarjolla, ajoittain sekametelisoppaa josta on vaikea saada selkoa mitä yritetään katsojalle kertoa.. mysteeri vailla "selkeää vastausta", haastaa katsojan ehkäpä liiaksi miettimään ja päättelemään käytännössä itse omassa nupissaan mistä oikeastaan olikaan lopulta kyse ? Yrittää parhaansa mukaan napsia Lynchin outouden sekä Hitchcockin psykologisen tiheätunnelmaisen tiiviyden.. vaan kun ohjaaja ei ole kumpainenkaan aiemmin mainistuista niin lopputulos on vähintäänkin erikoinen.. ainesta on vaikka mihinkä singahtaa mutta loppumauksi keitto jää hitusen liian laimeaksi ja hämmentämättömäksi.

Pääosassa näyttelee hyvin pitkälti mainio Lena Heady ja muutama muukin tärkeämpi sivuhahmo elokuvasta löytyy. Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Sean Ellis.
Arte Et Labore
  • 0
Wild Hogs

Kertoopi humoristissävytteisesti kun neljä "nörtti"veikkoa, jotka lyhyesti alussa esitellään päättävät vetästä oman "moottoripyöräkerhonsa" pystyyn ja lähteä pienelelle yhteiselle ajelulle.. tietämättä juurikaan moottoripyöristä tai kyseisestä kulttuurista mitään, pääasia että äijähömppää ylitöpositiivisessa merkeissä katsojalle lykätään miesten reissaillessa..

..alussa porukka meneekin löysät pöksyssä asenteella kuten ovat elämässään tottuneetkin, kunnes erään tapahtuman jälkeen alkavat röyhistelelemään ja kukkoilemaan karjujen tapaan, jonka takia saavat vahingossa oikean pyöräjengin peräänsä henkikultaansa uhittelemaan.

Nelikkoa näyttelemään on saatu suht nimekkäitä "holiwuudi"koomikkoja kuten Tim Allen, John Travolta, William H.Macy sekä Martin Lawrence.. Niin pitänee vielä mainita että aina yhtä söpönseksyrintainen Marisa Tomei löytyypi kans leffasta (tosin Wrestlerissä näyttääpi enempi).

Sellaista peruspuupäähuumoria odotettavissa, mitä jo näyttelijäkaarti ja heidän aiemmat tuotoksensa ottaen voisikin olettaa tulevan vastaan.. muutama hauska vitsi, jotka iskee ihan mukavasti.. muutama no jaa.. muutama ylivedetty mukahauskuus jotka eivät naurata.. muutama oikeasti säälittävän paska vitsiviritelmäyritelmä jolloin hymynkare vääntyy irvistykseksi ja haukotukseksi.. eli sitä perus hömppäwuudihöllyä kaikkinensa.. suurimmassa määrin mukahauskaa törttöilyä.. toki William H Macy tuppaa poikkeuksetta tekemään halutessaan mistä tahansa näyttelemästään tyypistä oikeasti hauskan lahjoilla jotka miehelle on näyttelemisen saralla luotu..

..aihealue huomioon ottaen musan voisi olettaa olevan suuressa ja iskevässä roolissa elokuvassa. Siinäkään osastolla ei valitettavasti mihinkään ikimuistoiseeen ylletä.. joku yksittäinen vetreämpi kuunnelmakohta mutta kokonaisuus jää aikamoisen hailakkaaksi.

Kokonaisuudessaan varsin jäykkä komedia/viritelmäyritelmä. Jälleen kerran mainio esimerkki kun koetetaan tehdä "jokaiselle jotain" mutta oikeasti kenellekään ei saada lopulta tehtyä oikein "yhtään mitään". Perin amerikkalainen punaniskameininki leffa yltiöpositiivineen hömpötyksineen, joka uppoaa tuolle puolelle suuren valtameren taatusti äärettömän hyvin.. täällä voipi asian suhteen sitten olla huomattavasti nihkeämpää.
Arte Et Labore
  • 0
Tänään tuli katsottua BandSlam, loistava elokuva. Tähtiä jos voisi antaa yli viiden niin omalta osalta niitä satelisi. \../


Tykkäsin sairaan paljon!
I am a master of the asphalt fight!
  • 0
Spanglish (2004)

Latino mimmi päättää lähteä latinomaasta uusille kulmille vailla kyseisen paikan kielitaitoa, kyseistä mimmiä esittää mainiosti Paz Vega.. naisen tulkkina toimii hänen oma lapsensa joka osaapi vierasta kieltä tulkkaillen.
Adam Sandler ja Tea Leoni esittää perheen vanhempia jonne latinonainen tyttärineen totaalisen erilaiseen kulttuuriin kotiapulaiseksi tulee.

Elokuva on suht koht hauska yhteentörmäys kahden erityylisen kulttuurintörmäyksestä.. USAlainen ökyperhe (iskä, hysteerinen äiskä, lapset, viiniä lipittävä mummo) jonka äiti vöyhöttää ja touhottaa ties mitä varsin pinnallisesttikin höpötellen mitä sylki suuhun tuo.. hitusen tai hitusen enempikin "materialistiseen" sellaiseen.. ulkonäköpaineissakin lapselle ostetaan liian pieniä vaatteita jotta se laihduttaisi.. ja sydämellinen apulainen yrittää päästä perheen aivoituksista ja tunnetiloista edes jotenkin perille vailla varsinaista kommunikointimahdollisuutta heihin kuitenkaan..

..varsin mukavasti ja elokuvan fiilistä kohotellen naisen epsanjankieliset höpinät ovat mainiosti jätetty suomentamatta.. toki tytär välillä kertojan(tulkaten)äänellä ja loppua kohden yhä enemmän äidin tunnetiloja ja fiiliksiä katsojalle välittää, jottei aivan totaaliseksi mysteeriksi jäisi elokuvan keskeisin henkilö kuitenkaan..

..huumori pitkälti revitään pienistä kulttuurieroista ja kieliongelmista. Parhaimmillaan tämä toimii ihan kohtalaisesti, tähän nähden elokuva on kuitenkin aivan liian käsittämättömän pitkä.. ajoittain homma menee uskomatttoman pitkäveteiseksi jaarittelyksi, kunnes taas väliin pienen toivopilkahduksen katsojalleen taas tarjoaa.

Elokuva on paria mainiota kohtausta pois lukien melkoisen tylsähkö tapaus.. toki sinällään suht hyvä "Adam Sandler leffa" johon ei toki hirveästi tarvita.. ajoittain hellyyttäviä, joitain varsin hymähdyttäviä hetkiä mutta liikaa pitkähköveteistä joten "pieni" tiivistäminen ei olisi ollut lainkaan pahitteeksi.. noh "kyseisen hemmon tuotannosta" ehdottomasti sieltä kaikkein katsottavimmasta päästä.

Elokuvan mainioin anti on että toinen ihminen saattaa nähdä aivan toisesta valosta ja toisella tavalla saman asian.. erityisesti tässä tapauksessa lasten kasvattamisen osalta. Pitkälti Paz Vegan takia tämän lopulta kahteli.. uuvuttavaksi draamaksi tämä pitkälti lopulta yllättävänkin paljon meni.. ei sentään metsään mutta pöpelikön reunoja hivellen.

Ohjauksesta vastaa James L. Brooks.
Arte Et Labore
  • 0
District 9

Suhteellisen pitkään vääntivät tehdäänkö Halo-pelisarjasta myös leffasovitusta mutta lopulta kävi toteen niin että Peter Jackson ei tulisi sellaista tekemään.. mutta vääntelyn ja kääntelyn jälkimainingeissä syntyi sitten todella yllättävä tuotos, jotta onneksi niin tällä kertaa voitaneen sanoa ! Sen verran onnistuneesta tykityksestä on tässä leffassa kuitenkin kyse. Peter Jackson on tuottajana tälle sci-fi elokuvalla, ohjauksesta vastaa Etelä-Afrikkalainen veikkonen Neill Blomkamp, jolle tämä on esikoispätkä mitä oikean leffan tekemiseen tulee.

Eräänä päivänä Johannesburgin päälle ilmaantuu parkkiin avaruusalus.. mitään ei mene sisään eikä tule vuosiin ulos. Lopulta ihminen päättää murtautua sisään ja katsastaa mitä alus sisältää.. sieltä löytyykin hitusen ihmisen ja ravun risteytyksen raadollisen raastavan "aidon näköisiä" otuksia jotka ovat pahasti nälkiintyneitä ja varsin raihnaisessa kunnossa.. otukset tuodaankin maahan rajatulle alueelle asustelemaan.

Leffa alkaa hyvin "dokumentaariseen" tyyliin (ja jatkuukin sen oloisena lähes läpi elokuvan keston, myöskin kotikutoisen käsivarafilmin fiilis on koko ajan vahvasti läsnä) toteutettuna kun erinäiset ihmiset kommentoivat mitä mieltä ovat viime aikojen tapahtumista ja oudoista uusista asukkaista.. toiset tuntuvat olevan kiinnostuneita niistä, toiset suhtautuvat rasistisesti.. kolmannet haluavat tutkia niitä.. neljännet haluaisivat karkoittaa ne jonnekin kauas..

..yleisesti ottaen sotilaspuoli on niiden aseista kiinnostunut.. armeija haluaa alistaa ja pitää homman käsissä jotteivat liikaa lisäänny ja kohtelee niitä enempi kuin saastaa ja ihmisslummilaisia, jollain tapaa pakolaisia, joilla ei juurikaan mitään oikeuksia ole ihsmisyyyden maaimassa..

..eräs ylimielinen "reportteri" häätää rapuotuksia vailla mitään perusteita antsimaiseen tyyliin, armeijan sotilaat suojanaan.. siinä sivussa saapi vahingossa jotain mystistä mönjää päälleensä ja alkaakin mutantoitumaan..

..jätkä päätetään pitää hengissä koska on apuna muukalaisten aseiden tutkinnassa.. vaan jätkä ei itse ole halukas yhteistyöhön.. joten hänet pakotetaan, alistetaan ja sorretaan vaille ihmisoikeuksia heidän valtion alaisuuteen.. eikä tapeta koska hänestä sattuu olemaan jotain hyötyä valtiolle..

..jätkä kuitenkin pääsee puoliksi mutantoituneena karkuun ihmisten luota ja ujuttautuu otusten slummeihin, ainoa toivo selviytyä miehellä ovat nämä otukset joita kohtaan mies aiemmin on ollut totaalisen tunteeton ja alistavainen.. armeijan miestä jahdatessa omiin tarkoitusperiinsä ja hänen vaimon koettaessa epätoivoisesti saada oikeutta miehelleen jatkaa elämäänsä, slummeistä löytyy myös rikollisjoukkoja ihmisten muosdossa jotka ovat valmiita rahasta tekemään mitä vain jne..

..jos elokuva oli tuohon asti raakaa sanomaa (rotusorto, ihmisten täysin tunteeton hyväksikäyttö omaksi edukseen jonka kohteeksi tässä joutuvat avaruudesta tulleet oudot "pakolaiset") ja jopa synkkää dramaattisuutta, niin lopussa aletaan menemään sitten yllättävänkin runsaan rymistelytykityksen saralla ja meno sekä meininki muuttuu aivan totaalisesti..

..niin tai näin.. mitä pidemmälle elokuva etenee niin sitä enempi nämä "raakalaismaiset" otukset osoittavat huomattavasti enempi inhimillisyyttä ja "ihmisyyttä" toista kohtaan kuin mihin ihminen kykeni ja pystyi heille suomaan.
Siinä mielessä harvinaista scifiä (hyvin kaksijakoista sellaista.. erittäin sanomallinen alkupuolisko joka on synkkä ja rajuhko katselma, hitusen perinteisempi toiminallisen loppupuoli sitten) kun otukset eivät ole vihamielisiä ja homma ei ole heti täyttä teurastus sotaa ihmisten ja muukalaisten välillä..

..alkupuolisko vahvaa tarinankerrontaa ja hyvin raskasta aihetta vetää..

..miljöö on valittu ja tehty upeasti ja mielenkiintoiseksi paikaksi.. elokuva siältää varsin inhottavia, ahdistavia ja vastenmielisiä kohtauksiakin jopa sadistista kyynisyyttä.

Aivan alun jälkeen leffa nappaa kuitenkin erittäin tiukasti mukaansa ja naulitsee katsojansa ihmettelemaan kuinka näin outo sekoitus eri genrejä voi toimia näin pätevästi yhteen hiileen puhaltaen.. eikä tiukka ote katsojasta hellitä hetkeksikään ennen lopputekstejä.. sen verran syvälliseksi katsojan suhde päähenkilöön saadaan alkupuolella väsättyä, siihen loppupuolen melkoista rymistelymuutosta silmällä pitäen.. tosiaan kesken elokuvan tyylilaji totaalitäärisen muodonmuutoksen kokeekin ja noin muutoinkin kaikkinensa elokuva on "melkoinen sillisalaatti".

Ehdottomasti katsomisen arvoinen ja hemmetin positiivinen ylläri !

..jos oli Children of Men varsin mainio scifi viritelmä niin jopa astetta paria tiukempaa ja "pidemmälle vietyä" menoa tässä tarjolla. Kyseiset elokuvat ovat tietyllä tavalla aika samantyylisiä mutta kuitenkin aivan totaalisen eri puusta veistettyjä.. niin ja Avatar oli varsin "rento ja lempeä" iltasatuturinointi tähän verrattuna.
Arte Et Labore
  • 0
Vanhemmat osti mission impossible ultimate mission cllectionin ja oli aika hyviä leffoja kaikki. Paras oli kyl kakkonen. kannattaa kattoo
  • 0
Be Kind Rewind

+ Hauskoja kohtia oli paljon
+ Sopivan pituinen
- Oma tekemiä elokuvia näytettiin liian vähän
- Lopussa leffa menetti hieman makuaan

Kuiteskin ihan hauska elokuva, josta jäi kuitenkin puuttumaan jotain
I am a master of the asphalt fight!
  • 0
Whiteout

Elikkkäs "selviytymistrilleröintiä" suljetulla alueella luvassa jollain millä lie asemalla, keskellä ei oikein mitään ja sopivasti lähestyvää reipasta lumimyräkkää ja vaatimatonta puolen vuoden auringonpimennystä kun kerta Etelemantereennalla oleskellaan ..

..viehättävä poliisinaikkonen (Kate Beckinsale) joutuu yhtenä tiimin jäsenenä mukaan "retkelle".. Antarktiksella erittäin lumisissa maisemissa "kadonnutta" tappajaa/terroristia/tahi mitä lie ? yritetään selvittää kuka hän olisi, joku asemalla viimeisimmät vuodet oleskellut tyyppi kenties tai mitä nyt on edes ylipäätään aikoinaan tapahtunut.. kun sinne aikoinaan jokin lentokone on rysäyttänyt ja viime aikoina oudosti muutama ihminen kuollut, kun kyseinen lentokone löydettiin sun muuta pientä erikoista siinä samalla .. "joukkoa" johtaapi omalla tavallaan aseman lääkäri joka on ankarien olojen kouluttaja siinä sivussa (Tom Skerritt).. tai no varsinaisesti ei mihinkään lähdetä jahtaamaan vaan joku tuttu siinä ympärillä onkin tämä murhaaja heppu.

Elokuvan viehättävyys on hyvin pitkälti pääosannäyttelijän ulkoisessa olemuksessa, jota alussa mukavasti suihkukohtauksen myötä nautiskellaan vaikkakin noin muutoin aika reilumman puoleista puvustusta pukkaa päällä kyseisellä viehättävyydellä olemaan..

..sinällään tuollainen lumiympäristö keskellä ei mitään.. tai no on siellä tietty se yksi suurempi yksittäinen asemarakennus, joka ei toki muutoinkaan aivan autio ole kuitenkaan.. noh niin tai näin niin tuo sinällään touhuun mukavaa vaihtelua, vaikka tässä siitä onkin aika vähäsen irti loppujen lopuksi saatu nyhdettyä..

..noin muutoin sitä peruskliseiden kierrätystä alusta loppuun.. siinä samalla välillä mennään sitten naisen aiempia kokemuksia välähdyksien kera haamujen jahdatessa häntä ja tunkeutuessa naisen muistoihin yhä hanakammin ja siinä samalla tuntuvat kenties jopa jotenkin tähän viimeisimpään juttuun nivoutuvan tai noh ainakin antaa pääosanesittäjästä katsojalleen edes jotain tietoa.

Näin kylmimmän talven keskellä tämän nyt "talvisuutensa" puolesta sinänsä kahteli joten kuten.. melkoisen viileän fiiliksen elokuva kuitenkin jättää jälkeensä, niin tarinallisesti kuin "jännityksenkin" osalta..elokuvan ympäristönkin samalla huomioon ottaen, ei kuitenkaan hyvä ja mairitteleva asia kuitenkaan..

..jotenkin leffa "yrittää liikaa" ja lähtee harhailemaan liiankin moniulotteiseksi vyyhdiksi.. vaikka peruselementti tähän leffaan olisi omimmillaan hyvinkin suoraviivaisena.. nyt eksytään sitten harhailemaan selkeyden poluilta ja lopulta hukaten sen tärkeämpääkin tärkeämmän punaisen langan sinne valkoiseen lumimyräkkään, hajoaa melekoisen sekavaksi söheltämiseksi niin henkisellä tasolla kuin fyysisen jännätyksen luomistilanteiden osalta.. katsoja ei oikein saa yhtään mistään pitävää otetta jotta kyytiin mukaan pääsisi.
Arte Et Labore
  • 0

Sinun täytyy olla kirjautuneena kommentoidaksesi. Jos et ole vielä jäsen - liity jäseneksi nyt.!