Xbox One (import)

Tänä jouluna suomalaiskaupoissa myydään Xbox 360:n kolmatta versiota, jonka muotokieli vihjaa muutoksesta. Kyseisessä mallissa Microsoftin kahdeksanvuotias konsoli hylkää korsettimaisen keskeltä kavennetun tyylinsä ja hakee vaikutteita seuraajastaan, Xbox Onesta, joka julkaistiin Pohjois-Amerikassa ja Keski-Euroopassa jo 22. marraskuuta. Pohjoismaissa laite on on luvattu julkaista ensi vuonna, mutta Gamereactorissa ei maltettu odottaa niin pitkään, vaan konsoli hankittiin testiin Saksasta. Ensivaikutelma on lupaava, mutta ei vallankumouksellinen.

Import-konsoleilla on Microsoftin epävirallinen siunaus. Ennen tilaamista on kuitenkin syytä tiedostaa, ettei konsolin sijaintia voi (vielä) asettaa Suomeen. Se on sidoksissa käyttöliittymän kieleen sekä kauppapaikan sisältöön. Jos konsolia haluaa käyttää englanniksi, sijainniksi on valittava esimerkiksi Iso-Britannia tai Yhdysvallat, mutta ilman kyseisten maitten maksuvälinettä kauppapaikalta ei voi ostaa sisältöä. Tilanteen odotetaan muuttuvan, kunhan laite julkaistaan Suomessa. Ajatuksena on, että konsolin voi tällöin päivittää uudella käyttöjärjestelmäversiolla, joka tietää Suomen, ymmärtää suomalaisia maksukortteja ja kenties jopa sisältää lokalisoinnin Suomen kielelle.

Tuleeko konsoli tänne talvella, keväällä, kesällä vai vasta ensi vuoden jouluksi, sitä ei toistaiseksi tiedetä. Lykkääntymistä on perusteltu lokalisaatiokysymyksillä, ja Xbox Onea käyttäessä haasteiden mittakaava valkenee.

Raudan osalta Xbox One ja Playstation 4 ovat päätyneet samankaltaisiin ratkaisuihin, mutta laitteiden painotukset poikkeavat toisistaan. Siinä missä Sony on yksinkertaisesti maksimoinut hinnan pelitehon suhteen, on Microsoftin visio uuden sukupolven konsolista monimutkaisempi. Xbox Onen on tarkoitus ymmärtää puhetta ja toimia hubina olohuoneen kaikille laitteille. Näitä ominaisuuksia ei ole kuitenkaan helppo sovittaa joka maahan.

Astalona olohuoneen valtauksessa Microsoft käyttää uudistettua Kinect-sensoria, jossa on 1080p:n kamera, IR-lähetin, tarkempi syvyyssensori ja nopeampi vasteaika. Olipa sensorista mitä mieltä tahansa, se on juurrutettu syvälle Xbox Onen käyttökokemukseen. Huippuhetkiä ei voi kaapata Kinectittä, koska toiminto on suunniteltu äänikomennon ("Xbox, record that") varaan. Kinect hoitaa myös muiden laitteiden kontrolloinnin toimimalla kaukosäätimenä, automaattisen sisäänkirjautumisen kasvojentunnistuksella sekä yllättävän näppärän latauskoodien lukemisen lipukkeesta. Dead Rising 3:ssa Kinectillä voi hämätä zombeja, FIFA 14:ssa voi komentaa taktiikanvaihtoja lennossa ja Battlefield 4:ssä on mahdollista kurkistella kulmien taakse. Puhekomennot menevät jakeluun tärkeimmiltä osin melko hyvin, ja opettelemalla niiden käytön voi vähentää turhauttavaa valikkorallia. Esimerkiksi viimeisimmät demot löytää sanomalla "Xbox, Bing - latest demos".

Optimiolosuhteissa käyttökokemus on miellyttävän sujuva. Koko olohuoneen viihdelaitteisto herää huikkaamalla jo ovelta "Xbox, on", henkilökohtainen Dashboard lävähtää esiin astuessa Kinectin näkökenttään ja pelistä hypätään salamannopeasti illan televisio-ohjelmaan sanomalla "Xbox, go to tv". Peli jää taustalle, ja samaan tilanteeseen voi palata myöhemmin. Halutessaan molemmat saa jopa samaan aikaan ruudulle Snap-komennolla. Vastaavaa ei löydy muista konsoleista.

Harmillisesti kaikella on rajansa. Kenties selkeimmin se ilmentyy juuri tv-ominaisuudessa, joka tuskin sopii joka taloon. Tv-kuva edellyttää HDMI-signaalin läpivientiä. Konsoliin siis putkitetaan yhdellä piuhalla kuva digiboksilta ja toisella kuva tulee ulos televisioruudulle. Ratkaisu tuntuu sotivan televisioiden yleistä kehitystä vastaan. Jos digiboksi on sisäänrakennettuna tv:hen, ominaisuutta ei saa käyttöön. Konsoliin ei voi tuupata antennijohtoa, koska laitteessa ei ole tv-viritintä. Läpivientiä voi toki käyttää minkä tahansa HDMI-laitteen kanssa, kunhan Xbox One pidetään päällä, mutta toisen konsolin putkittaminen ei viivesyistä ole järkevää.

On selvää, että tv-ominaisuudet on suunnattu etunenässä Amerikkaan. Esimerkiksi jos konsolin lokaatioksi valitaan jokin Euroopan maa, digiboksin kauko-ohjausta ei voi määritellä lainkaan. Asetin konsolin Yhdysvaltoihin ja käytin läpiviennin testaamiseen Elisa Viihteen mukana tullutta Netgem-merkkistä digiboksia. Xbox One tunnisti, ihme kyllä, merkin ja otti digiboksin perustoiminnot (kanavan vaihto, ajansiirto) nopeasti hallintaansa. Ohjelmaopasta oli kuitenkin pakko käyttää perinteisesti kaukosäätimellä, koska Xbox Onen ohjelmaoppaassa vilisi vain amerikkalaista tarjontaa.

Tv-kuvassa ei ole muuten moitittavaa, mutta 50 hertsin dilemma on todellinen - joskaan ei varsinaisesti kokemusta pilaava nyrjähdys. Xbox One käyttää oletuksena amerikkalaista 60 hertsin virkistystaajuutta, kuten pelikonsolissa kuuluukin, mutta Euroopassa tv-lähetykset lähetetään 50 hertsin taajuudella. Jotta kuva saadaan näkyviin, Xbox One toistaa joka kuudennen ruudun, mikä aiheuttaa esimerkiksi urheilulähetysten sivuttaisliikkeisiin lievää nykivyyttä. Asiaa ei ole mitenkään helppo ratkaista, ellei konsolia pakoteta kokonaan 50 hertsin tilaan, mikä myös heikentää pelien ruudunpäivitystä.

Kuten todettua, optimioloissa käyttökokemus on sujuva, mutta en ole vielä vakuuttunut, että Xbox One olisi tavallisissa suomalaiskodeissa kumouksellinen laite. Microsoftilla riittää työsarkaa, jos se mielii kääntää puhekomennot joka kielelle ja tuoda joka maan tv-tarjonnan näkyviin. Toivottavasti konsolin koko potentiaali saadaan kuitenkin Suomi-julkaisussa käyttöön, koska pelkkänä pelikonsolina Xbox Onen on vaikea oikeuttaa korkeaa 500 euron hintaansa.

Ohjelmistossa on muutenkin pieniä lastentauteja. Puheentunnistus ei toimi joka paikassa. Käyttäjän tunnistus voi hämääntyä silmälaseista ja isommasta hiustenleikkuusta. Liikkeentunnistus tuntuu heräävän aina väärään aikaan, eikä sitä saa kytkettyä pois. Koska kyse on multimedialaitteesta, on pakko ihmetellä suoran MP3-tuen puutetta ja DLNA-striimauksen rajoittumista PC:ltä päin aktivoitavaan musiikin- tai videontoistoon (ns. Play to). Xbox Onella voi tallentaa pelivideota, mutta ei tv-ohjelmia. Pelikoneena puolestaan kaverilistan käytettävyydessä on otettu takapakkia. Xbox 360:lla kaverilistaan pääsi helposti käsiksi, mutta Xbox Onella on peruutettava päävalikkoon, valittava Friends - joka ei suinkaan avaa kaverilistaa, vaan kavereiden toimista kirjaa pitävän Activity Feedin - ja sieltä uudelleen Friends.

Kiire näkyy myös aukkoisessa sovellustarjonnassa. Urheilulähetyksen rinnalle olisi hauskaa kiinnittää lähetystä seuraava Twitter-keskustelu, mutta some-palveluita ei ole saatavilla tässä vaiheessa lainkaan. Valikoimasta löytyvät esimerkiksi Internet Explorer, Youtube ja Netflix. Julkaisuun on saatu myös Skydrive, jonka kautta voi jakaa pelivideoita webissä, sekä pikaviestipalvelu Skype. Ärsyttävästi Skype ei kuitenkaan vielä suostu toimimaan sivupalkissa, joten videopuhelua ei voi käydä pelin aikana.

Xbox Onen julkaisuvalikoimassa esiintyy PS4:ää enemmän pelejä, jotka eivät yllä "täyteen" 1080p:n resoluutioon. Asiaa ei voi sivuuttaa aivan olankohautuksella, mutta muodostuuko se pitkällä tähtäimellä merkitykselliseksi eroksi, on vaikea sanoa. Xbox Onessa on vaatimattomampi grafiikkasiru, mutta loppujen lopuksi kumpikaan konsoli ei ole valmis pyörittämään pelejä uuden sukupolven resoluutiolla eli 4K:na/UHD:na, joten pelkän pikselimäärän sijaan enemmän huomiota kannattaa kiinnittää siihen, miltä pelit yleisesti ottaen näyttävät ja miten sujuvasti ne toimivat.

Esimerkiksi Forza Motorsport 5 (1080p) ja Ryse: Son of Rome (900p) näyttävät Xbox Onella selvästi paremmilta kuin Xbox 360 -pelit, joten tehoerosta uuden ja vanhan sukupolven välillä ei ole epäselvyyttä. Tosin en väittäisi niitä yhtä vaikuttaviksi kuin Killzone: Shadow Fall. Kuten Sonyn konsolilla, kaikki pelit (myös levyllä ostetut) asennetaan aluksi kiintolevylle. Prosessi voi viedä jopa pari tuntia per peli, mutta pelaamaan pääsee onneksi kesken asennuksen. Valitettavasti pakollista odottelua tuntuisi olevan PS4:ää enemmän. Sormet ristiin, että Microsoft saa jatkossa nopeutettua pelien ja päivitysten asennuksia.

Kiitosta Xbox Onelle on pakko antaa sen hiljaisuudesta. Lepotilassa vaimean jäähdytysäänen erottaa lähinnä vain yöaikaan, eikä tuuletin juuri kiihdyttele tuntien mittaisissa pelisessioissakaan. Pelin tai tv:n taustalla tuuletusmelu on käytännössä huomaamatonta. Asennusvaiheessa ääntä lähtee hieman enemmän, kun Blu-ray-asema pyörittelee kiekkoa. Toisaalta, Xbox One on iso eikä sitä ole aivan yhtä helppo sijoittaa kuin siroa PS4:ää. Xbox Onea ei suositella asetettavaksi pystyyn, ja oman tilansa haukkaavat myös Kinect ja konsolin perässä roikkuva ulkoinen virtalähde. Ulkoasu on onneksi hillitty ja Xbox One sulautuu hyvin muun viihdelaitteiston joukkoon.

Ohjainrintamalla Microsoft ei ole tehnyt radikaaleja muutoksia, mutta sille ei ole ollut myöskään tarvetta. Sen sijaan Microsoft on keskittynyt hiomaan hyväksi havaitusta Xbox 360:n ohjaimesta vielä piirun verran paremman. Tekstuuri on miellyttävämpi, ulkopinnalta on poistettu ruuvinreiät, tateista on tehty herkemmät ja ristiohjaimesta tarkempi. Kenties suurimpana innovaationa liipaisimiin on lisätty omat tärinämoottorit, jotka lisäävät mukavasti Forzan ajotuntumaa. Dualshock 4:n kaltaista kosketuspintaa ei ole.

Ohjain käyttää edelleen paristoja (tavallisia tai ladattavia), mutta paristokotelo on upotettu siististi ohjaimen sisään. Halutessaan paristojen tilalle voi ostaa akun ja latauspiuhan. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Kahden viikon jälkeen Duracellit porskuttavat edelleen, joten virrankäyttö on erinomaisella tasolla. Ohjainuudistus on kaiken kaikkiaan varsin onnistunut. Ainoan miinuksen voi antaa maanantaikappaleelta haiskahtavasta pikkuviasta vasemman kahvan suhteen. Yksi kahvan muovipaneeleista liikkuu kahvaa puristaessa, mikä verottaa rahtusen jämäkkää laatuvaikutelmaa.

Loppujen lopuksi Xbox Onen maailmasta on vasta raaputettu pintaa. Xbox 360 kehittyi kahdeksanvuotisen elinkaarensa aikana harppauksin, ja Xbox Onessa Microsoftilla on entistä monipuolisempi alusta, jonka päälle rakentaa uutta sukupolvea. Vaikka julkaisupelien grafiikka ei lyö ällikällä, eläviin maailmoihin tarvitaan enemmän kuin pelkkiä pikseleitä. Forza Motorsport 5:n pilvipohjainen Drivatar-tekoäly saattaa vihjata, miten suuntaan pelit kehittyvät, kun Xbox Liven laajentuneet palvelinkeskukset kytketään pelien selkärankaan.

Nykytilassa Xbox One on kuitenkin konsoli, jolle ei ole todellista "killer appia", ja mediakeskus, joka ei osaa toistaa musiikkia muistitikulta. Potentiaali pilkottaa, mutta sen toteutumiseen on matkaa. Arviosta julkaistaan päivitetty versio, kunhan laite julkaistaan virallisesti Suomessa. Jos ominaisuuksia ja sisältöä on siihen mennessä parannettu, pisteitä voi olla luvassa lisää.