Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français / Nederlands
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
laitearvio

Nintendo Switch

Monikäyttöinen Switch on Nintendoa parhaimmillaan.

  • Teksti: Mike Holmes & Christian Gaca (Käännös: Markus Hirsilä)

Nintendon matka konsolivalmistajana on ollut mielenkiintoinen täynnä nousuja ja laskuja. Ennen kaikkea noiden laskujen vuoksi uuteen laitteeseen on ladattu runsaasti odotuksia. Switchin täytyy onnistua siinä, mihin Wii U ei pystynyt.

Nintendon uusin laite on ehkä se kaikkein innovatiivisin konsoli tähän asti, mikä on paljon sanottu varsinkin Nintendosta. Switch on kokoelma nokkelia ominaisuuksia ja onnistunutta suunnittelua, ja laitteessa on helppokäyttöisyyden ohella myös runsaasti potentiaalia. Itse yksikkö - eli tabletti ja sen sivuille laitettavat joy-con-ohjaimet - on vaikuttavan korkealaatuista tekoa 720p-resoluutiollaan: se tuntuu käsissä arvokkaalta teknologiselta vempaimelta. Vehkeen haluaa ottaa mukaansa ja näyttää kavereille. Tässä mielessä Switch on uuden vuosituhannen paranneltu Game Boy.

Switchiä käytetään pääasiassa kahdella tavalla, mutta niiden lisäksi laite mahdollistaa joukon keinoja yksilöidä pelikokemusta. Kelkassa maatessaan kytkettynä HD-televisioon HDMI-kaapelilla laite tuntuu perinteiseltä kotikonsolilta. Pienestä muovisesta kelkasta poistamisen jälkeen laite muuttuukin sitten monikäyttöiseksi käsikonsoliksi. Ruudussa on kaiken muun lisäksi toimiva kosketusnäyttö.

Tabletilla pelaamisessa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta nyt se yhdistyy kokonaisuudeksi Nintendon edistyksellisten joy-con-ohjaimien kanssa. Ohuet kämmeneen mahtuvat kapulat voi kiinnittää tabletin kummallekin puolelle, jolloin Switch muuttuu suorastaan loistavaksi käsikonsoliksi. Joy-conit voi myös irrottaa tabletista, ja kiinnittää ne erilliseen Grip-telineeseen. Tämä tuo joy-conien käytön lähelle perinteistä peliohjainta. Grip toimii, mutta tuntuu silti jokseenkin kömpelöltä tavalliseen ohjaimeen verrattuna. Lisäksi vasen joy-con kadottaa välillä yhteyden. Tabletin takana on ulos työntyvä tuki, jonka varassa masiina pysyy pystyssä esimerkiksi pöydällä. Tämän jälkeen pelaamista voi jatkaa pitäen joko kumpaakin käsissään, tai käyttämällä ainoastaan toista poikittain hieman Wii-kapulan malliin. Joy-conin voi antaa kaverille, mikäli tarkoituksena on pelata paikallista moninpeliä samalla laitteella.

Joy-conien vaikuttavin ominaisuus on niin sanottu HD Rumble, jonka ympärille Nintendo on rakentanut kokonaisen minipelikokoelman 1-2 Switch. Oikeassa kapulassa on infrapunakamera ja Amiibo-hahmojen tunnistus. Vasemman ja oikean kapulan erilaisuus edellyttää kakkospelaajalta sopeutumista paikallisen moninpelin aikana. Tähän tottumiseen ei onneksi mene montaakaan minuuttia.

Kokonaisuutena Switch tarjoaa heti kunnioitettavan määrän erilaisia käyttövaihtoehtoja. Erikseen voi halutessaan ostaa Pro Controllerin, joka on se perinteinen ohjain Sonyn ja Microsoftin laitteilla pelaamaan tottuneille. Pro Controller toimii hienosti, mutta on samalla harmillisen kallis. Silti se on miltei pakko-ostos niille, jotka tavoittelevat Switchiltä sitä niin sanottua perinteistä konsolipelaamista.

Mikäli Switchistä tulee menestys - ja sitä toivomme - niin se tapahtuu juuri monikäyttöisyyden ansiosta. Toinen menestyksen avain on tietenkin Nintendon omien pelien valikoima, jota kilpailijat ovat aina kadehtineet. Mitä enemmän Switchillä on päässyt pelaamaan, sitä suuremman vaikutuksen se on tehnyt nimenomaan monikäyttöisenä konsolina. Missä tahansa sitten päättääkin pelata, toimii laite aina yhtä ongelmitta.

Monikäyttöisyydellä on hintansa, ja se on alhaisempi suorituskyky. Switch ei kerta kaikkiaan pääse samalle viivalle tavallisten PS4:n ja Xbox Onen kanssa PS4 Pro'sta ja tulevasta Xbox Scorpiosta nyt puhumattakaan. Switch ei koskaan väittänytkään kilpailevansa raa'alla teholla Sonyn ja Microsoftin kanssa. Siitä huolimatta varsin merkittävä osa pelaajista toivoa Nintendon pääsevän edes samoihin lukemiin lähimpien kilpailijoidensa laitetehojen kanssa. Lyhyesti sanottuna Switchiä ei osteta siksi, että haluaa pröystäillä 4K-resoluutiolla uusimmilla peleillä. Itse asiassa julkaisupeli The Legend of Zelda: Breath of the Wild näyttää 4K-televisiolla melkoisen vanhalta ja rakeiselta. Switch on siis selkeä pettymys, jos laitetta ajattelee puhtaasti tehoissa kilpailijoihinsa verrattavana kotikonsolina. Jos taas Nintendon uusinta masiinaa ajattelee perinteisen konsolipelaamisen ja mukana kulkevan tablettipelaamisen onnistuneena yhdistelmänä, on Switch silloin erittäin onnistunut laite.

Erilaiset ohjausvaihtoehdot ja käytön yksinkertaisuus mahdollistavat sen, että Switchin voi poistaa kelkastaan ja jatkaa peliä melkein juuri siitä pisteestä mihin jäi. Kikka ei vanhene onnistuen tekemään vaikutuksen aina uudelleen ja uudelleen. Kannettavassa muodossa pelattaessa suorituskyky ottaa niin sanotusti osumaa, mikä johtunee virrankulutuksen asettamista vaatimuksista. Akussa riittää virtaa noin kolmen tunnin ajaksi, mutta tarkka suorituskyky riippuu tietenkin pelattavasta pelistä ja ruudun kirkkaustasosta. Nämä rajoitukset eivät kuitenkaan vähennä kannettavan pelaamisen tenhoa. The Legend of Zelda: Breath of the Wild tuntui yhtä hyvältä niin isolla kuin pienelläkin ruudulla.

Tämä on mainos:
Tämä on mainos: