Surface Studio on all-in-one-tyyppinen pöytätietokone niille, jotka haluavat päästää luovan puolensa valloilleen. Sille voisi kuvitella käyttöä esimerkiksi valokuvaajien, graafikoiden, arkkitehtien ja pelinkehittäjien työnurkkauksessa. Pelaavana graafikko-toimittajana se myös edustaa kaikkea, mitä henkilökohtaisesti toivon tietokoneeltani: hyvää muotoilua, loistavaa näyttöä ja luotettavaa suorituskykyä. Kynäsyöte on kirsikka kakun päälle. Karvas hinta voi kuitenkin pistää stopin monen ammattilaisenkin ostohaaveille - kotikäyttäjistä puhumattakaan. Surface Studion hinnat lähtevät 3000 eurosta ja kurottuvat aina 5000 euroon saakka.
Ennen kuin kahvit pärskähtävät näppäimistölle, hinnoitteluun on saatava kontekstia. Parhaiten se onnistuu katsomalla Wacomin Cintiq-piirtonäyttöä, jonka 27-tuumainen malli kustantaa yksistään yli 3000 euroa (ja sisältää matalaresoluutioisemman näyttöpaneelin). Studion hienous on siinä, että se täyttää piirtonäytön tarpeen ja tarjoaa myös täysiverisen tietokoneen samassa paketissa, huomaamattomasti näytön jalustaan upotettuna, jolloin kokonaisuus pysyy siistinä ja asennus vaatii vain sähköjohdon tökkäämisen seinään.
Ikonisen iMacin voi nähdä innoittaneen Surface Studion muotoilua, mutta Microsoftin tablettimainen näyttö tekee Applen koneisiin selvän eron. Näyttö ei sentään irtoa koneesta, niin kuin Surface-läppärissä, mutta pystyasennosta sen voi painaa kevyellä kosketuksella lähes pöydän tasalle. Mekanismi on tyydyttävän sulava. Sen ainoa heikkous on siinä, että pystyasennossa näytön yläreuna tuntuu nousevan turhan korkealle. Näyttöä ei voi laskea suoraan alemmas, koska korkeus ja kulma ovat sidoksissa toisiinsa. Tämä toisaalta tekee mekanismista vakaan.
Itse paneeli on "4,5K"-tasoa eli erinomainen. Kuvanlaadultaan kyseessä on yksi parhaimmista ja tarkimmista näytöistä mitä olen nähnyt, ja sen väriprofiilit (mm. DCI-P3) täyttävät vaativankin ammattilaisen tarpeet. Näytön muoto poikkeaa totutusta 16:9-laajakuvasta, sillä se on aavistuksen neliskanttisempi. Tämän ansiosta näytölle jää enemmän tilaa pystysuunnassa. Näytölle mahtuu jopa neljä A4-paperin kokoista asiakirjaa samanaikaisesti tai tabloid-lehti miltei sataprosenttisessa koossaan.
Surface-kynä kuuluu koneen vakiovarustukseen ja on erinomainen apuväline, jos on tarve muokata valokuvia Photoshopissa, toteuttaa kuvituksia Illustratorissa tai veistää 3D-hahmoja Mudboxissa. Mahdollisuus piirtää suoraan näytölle on kertaluokkaa luonnollisempaa kuin erilliselle piirtolevylle. Kiiltäväpintaisesta näyttölasista huolimatta Microsoft on saanut kynän kärjen ja lasin välille kitkaa, eikä alusta tunnu liian liukkaalta. Aivan Wacomin tasolle piirtokokemuksessa ei silti päästä. Etenkin lyijykynäpiirrosten herkkyyttä on vaikea jäljitellä Microsoftin kynällä, jota voisi luonnehtia enemmän kuulakärkikynän tai tussin kaltaiseksi. Sääli, ettei mukaan ole saatu uuden Surface-tabletin paranneltua kynämallia, joka on herkempi ja tukee myös kynän kallistusta.
Microsoft toimitti testiin Studion parhaan, Suomessa 5000 euroa maksavan mallin, joka sisältää Intel Skylake Core i7 -prosessorin, Geforce GTX 980M -näytönohjaimen ja 32 gigatavua RAM-muistia. Yllätyksettömästi tämä tietää suorituskykyä. Ohjelmia voi olla auki enemmän kuin tarpeeksi, eivätkä normaalit kuvankäsittelyt ja 3D-mallinnukset saa rautaa yskimään. Pienenä pullonkaulana on kuitenkin laitteeseen asennettu kahden teratavun hybridilevy. Tämän hintaisessa koneessa tulisi jo saada täysiverinen SSD-levy, jonka myötä sovellusten asentaminen ja käynnistäminen kävisi salamannopeasti.
Pelikäyttöä ajatellen Studiossa on sekä hyvää että huonoa. Kompaktista koostaan huolimatta se ei todellakaan ole heikko kone, vaan kepittää nykykonsoleiden perusmallit mennen tullen. Toistan silti itseäni: tässä hintaluokassa pitäisi saada parempaa. Missä on uusinta sukupolvea oleva näytönohjain? Muutaman vuoden vanha 980M on edelleen kyvykäs grafiikkaprosessori, mutta ei riitä pyörittämään nykypelejä näytön natiivitarkkuudella. Peliominaisuuksissa Studio jääkin jälkeen Applen uusista iMaceista, joiden tuoreet Radeon Pro -näytönohjaimet vastaavat paremmin esimerkiksi VR-lasien tarpeisiin.
Nautin silti suunnattomasti The Witcher 3:n ja Forza Horizon 3:n pelaamisesta Studion suurella ja värikylläisellä näytöllä. 2250 x 1500 pikselin resoluutiolla ja High-tason asetuksilla pelit näyttivät näteiltä ja pyörivät pelattavasti 30 kuvan nopeudella. Taso sopii satunnaiseen pelailuun. Tinkimättömään kilpapelaamiseen rauta ei veny, mutta eipä näyttökään tue siinä tarvittavia huippukorkeita virkistystaajuuksia.
Tietokoneen komponentit on piilotettu näytön metalliseen jalustaan. Design on lähes häiveellinen. Jalustan etupuolella ei ole kuin kapea ilmanottoleikkaus - kaikki emolevystä kielivät portit löytyvät takaa. Valitettavasti applemainen kuulokkeiden tökkiminen koneen taakse ei nyt vain ole kätevimmästä päästä. Bluetooth-laitteita (kuten vakiohiirtä ja -näppäimistöä) käytettäessä porttien takaperoinen sijoittelu ei tietenkään haittaa, mutta taakse sijoitettuna portit vievät tilaa myös jäähdytysaukoilta, jotka on nyt litistetty porttien alle.
Jäähdytyksen riittävyys on siinä ja tässä. Parin tunnin Witcher-sessio sai koneen ulvomaan jo varsin kovaa, kun tuuletus pyrki epätoivoisesti haukkomaan happea pienten aukkojen läpi. Ilman ulkopuolisia ääniä sulkevia kuulokkeita pelikokemus olisi kärsinyt. Samalla myös jalustan metallikuori muuttui epäilyttävän kuumaksi. Testin aikana ei ollut havaittavissa epävakautta, mutta riskinä on, että korkeat lämpötilat kuluttavat koneen osia tavallista nopeammin.
Surface Studion kunniaksi on sanottava, että se tekee Windowsin käytöstä taas hauskaa - jopa luonnollista. Esimerkiksi kuvia voi pyöritellä kuin älypuhelimella ja muistiinpanon voi nopeasti sutaista virtuaaliseen muistilappuun kynällä. Silti hiiri toimii yhä parhaiten klikkailuun, ja näppäimistö lyö kosketusnäppäimistön. Kaikki käyttötavat ovat samanaikaisesti läsnä ja toimivat yhteen saumattomasti. Kiitosta Microsoftin suunnittelutiimi ansaitsee myös siitä, ettei Studio ole häpeilemätön iMac-klooni. Microsoft haastaa nyt tosissaan Applea niin muotoilussa kuin all-in-one-koneiden ominaisuuksissakin. Mahtavan näköinen piirtonäyttö ja sen kevyt mutta vakaa sarana erottavat kokoonpanon edukseen seurassa kuin seurassa.
Studion selkeimpänä haasteena on erittäin kallis hinnoittelu, jota sisuksissa tikittävä viime sukupolven rauta ei imartele. 5000 eurolla tulisi saada tuliterät prosessorit. Puutetta alleviivaavat Applen hiljattain päivittämät iMacit, jotka tarjoavat parempaa pelitehoa huokeampaan hintaan. Yllättävä ja ikävä takaisku Studiolle, ottaen huomioon Windowsin vahvan pelitarjonnan.
Jos hintakysymyksen unohtaa hetkeksi, on kone aivan ihastuttava tuttavuus. Kynä- ja kosketusominaisuuksineen se puskee pöytäkoneen käyttökokemusta eteenpäin ja onnistuu samalla näyttämään niin hyvältä, että se antaa työhuoneellekin uutta arvokkuutta. Parin viikon käytön jälkeen huomaan, että koneesta on vaikea luopua. Paluu vanhan tutun työjuhdan pariin ei ehkä särje sydäntä, mutta silmät kylläkin.
Kiitos laitteen testilainasta Suomen Microsoftille.