PlayStation Move

Kovenevassa konsolikilpailussa Sony ja Microsoft ovat yllättäen jääneet haastajan asemaan Nintendon porskuttaessa Wiillä ja sen liikeohjauksella. Alkuaikojen vähättely on muuttunut nyt apinointiin. Microsoftin Kinect kulkee mielenkiintoisesti omia polkujaan käyttäen pelaajan kehoa ohjaimena. Sonyn Move on Nintendoa heilutelleille välittömästi tuttu liikkeen tunnistava kapula.

PlayStation Move koostuu käytännössä kahdesta osasta. Ensinnäkin kädessä pidettävään, yllättävän tukevan tuntuiseen kapulaan sisältyy sekä kolmiakselinen kiihtyvyysanturi että kolmiakselinen kallistusanturi. Ne tunnistavat ohjaimen heilautukset ja kallistukset samaan tapaan kuin Wii MotionPlussalla varustettu Wii-ohjain.
Lisäksi ohjaimella voi osoitella ja tähdätä Wiin tavoin, mutta TV:n päälle asetettavan infrapunasensoriraidan paikan ottaa PlayStation Eye -kamera. Kamera seuraa Moven päässä olevaa kirkasväristä kumipalloa. Pallon pyöreä muoto mahdollistaa valon seuraamisen monesta eri kulmasta, kun taas kameran nopea päivitystahti tekee tähtäilystä tarkkaa. Laskemalla pallon koon kamera pystyy myös päättelemään, miten kaukana ohjain on kolmiulotteisessa tilassa.

Varsinaisten liikeohjausominaisuuksien sivussa Sony ei ole unohtanut mainostaa sitä tosiasiaa, että Move sisältää joukon tavallisista peliohjaimista tuttuja nappeja - toisin kuin Xbox 360:n tuleva Kinect. Käytetyimpiä nappeja ovat ohjaimen etupuolella sopivasti peukalon alla oleva suurikokoinen Move-nappi sekä takapuolella oleva herkkä T-liipaisin. Toisin kuin PS3:n peliohjaimessa, liipaisin on itse asiassa kovera, joten ote ei lipsahda ennen aikojaan Sports Championsin frisbeegolfissa. Pleikkarin tunnusomaiset kolmio, ympyrä, risti ja neliö ovat Move-napin vierellä, mutta kapulan pyöreästä muodosta ja nappien pienestä koosta johtuen niiden käyttö tuntuu sen verran epäluotettavalta, ettei niitä toivottavasti tarvitse käyttää kovinkaan paljon.

Move-ohjaimen oheen voidaan liittää myös erikseen myytävä navigaatio-ohjain, johon sisältyy muun muassa perinteinen ristiohjain ja peukalosauva. Ensimmäisissä peleissä navigaatio-ohjaimelle ei ole tarvetta, mutta jatkossa se mahdollistaa muun muassa hahmon liikuttelun Killzone 3:n kaltaisissa räiskintäpeleissä. Sekä Move että navigaatio-ohjain yhdistetään langattomasti PS3:een, joten niiden välille ei tarvita johtoa kuten Wiillä.

Käytännössä, vaikka Move käyttää hieman eri tekniikkaa kuin Wii, on se kuin uusi versio Wiimotesta. Testien perusteella ohjauksessa riitti tarkkuutta esikuvaansa enemmän, kunhan kapulan päässä loistavan pallon piti kameran näköpiirissä eikä esimerkiksi vienyt sitä selän tai jonkin muun kiinteän esteen taakse. Ohjaus toimii parhaiten tasaisessa valaistuksessa, jossa pelaajan takana ei ole voimakkaita valonlähteitä. Esimerkiksi videoprojektori voi tuottaa Movelle vaikeuksia.

Käyttöä häiritsi hieman ohjaimen kalibrointi, joka useasti toistuessaan alkaa käydä hermoille. Sports Champions on tästä rasittavin esimerkki, koska siinä kalibrointi on suoritettava joka lajin alussa, vaikka pelaaja ei vaihtuisikaan välillä. Automaattinen kalibrointi olisi kätevämpää. Eri pituisen pelaajan astuessa kuvaan tai EyePet Moven kaltaisia erikoisempia pelejä pelatessa kameraa on myös fyysisesti siirrettävä tai käännettävä ennen pelin alkua.

Lehdistöpakkauksessa tuli mukana vain yksi Move-ohjain, joten esimerkiksi lupaavimman oloisen julkaisupelin, Sports Championsin, kahden käden ohjaus jäi tässä vaiheessa testaamatta. Kuuden eri urheilulajin paketti tuntui sieluttomuudestaan huolimatta pelillisesti onnistuneelta, ja näyttää samalla hyvin millaiseen tarkkuuteen ohjaimella on mahdollista päästä.

Pelipuoli oli muutoin varsin yllätyksetön, kuten näyttää olevan muukin ensimmäisen vuoden Move-pelien kavalkadi. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta party- ja urheilupelejä pursuava valikoima emuloi vanhempaa veljeään myös täällä. Se mitä Wiille julkaistiin ensimmäisen puolen vuoden aikana, julkaistaan todennäköisesti myös Movelle hieman eri paketissa. Ilman huolella suunniteltuja ja toteutettuja täysin Move-pohjaisia pelejä joudummekin odottamaan varmasti vuoden päivät sitä "killer appia", joka näyttää lopullisesti härvelin suorituskyvyn. Vaikka tekniikka olisikin valmiina, sisällön pitäisi esittää se tavalla, johon kilpailijat eivät pysty. Esimerkiksi raskasta fysiikkamallinnusta vaativat liikeohjattavat pelit voisivat olla yksi genre, jossa Move saattaisi olla vahvoilla.

Jos pelaajat joutuvat kahlaamaan läpi peleiksi naamioitujen tekniikkademojen ja iänikuisten parin illan partypelien, keksintö saatetaan ennenaikaiseen hautaan. Samaa kohtalo odottaa myös Kung Fu Rider -tyyppisiä, väkisin Movelle survottuja pelejä. Sinänsä vekkulin konseptin toimistotuolilla alamäkeen kaahaavasta kravattikaulasta tappaa huonosti suunniteltu ja toteutettu liikeohjaus. Takaraivossa on jatkuvasti tunne, että peli toimisi paljon paremmin perinteisellä peliohjaimella.

Nähtäväksi jää, miten ohjaus toimii esimerkiksi Killzone 3:ssa ja Little Big Planet 2:ssa, joissa liikeohjainta voi käyttää perinteisen ohjaimen vaihtoehtona. Yhtenä Moven valttina saattaakin olla, että se voidaan sovittaa moniin eri peleihin ja sitä voivat käyttää ne, jotka eivät DualShock 3:sta tavallisesti innostu.

Sonyn näkemys liikeohjauksesta ei kompastu teknisiin ongelmiin. Nintendon ideoiden jäljittely kuitenkin aiheuttaa sen, että todellista Move-innovaatiota sisältöpuolella joudutaan odottamaan vielä hyvä tovi. Siihen asti seuraamme mielenkiinnolla tilannetta ja heilumme olohuoneissamme kuin hölmöläiset - jälleen kerran.