Xbox 360 Kinect

Heti alkuun on sanottava, että Kinect rakastaa tilaa. Sensoria ei voi sijoittaa pieneen huoneeseen, jossa on paljon huonekaluja pelitilan välittömässä läheisyydessä. Hyvä etäisyys sensorista on pari kolme metriä. Itse sensori sisältää monimutkaisempaa tekniikkaa kuin pelkät web-kamerat. Vaikka kamerakin on mukana, Kinectin todellinen valttikortti on silmälle näkymätön infrapunavalo, jolla laite näkee pelaajan ja pelitilan kolmiulotteisesti. Samasta syystä Kinect toimii myös hämärässä. Siinä missä tavalliset kamerapelit olisivat jo kompuroineet, Kinect tuntui säilyttävän suorituskykynsä miltei kaikissa kodin normaaleissa valaistusolosuhteissa, aivan säkkipimeää tai suoraa porotusta lukuun ottamatta.

Laitteen asennus on opastettu ja selkeä. Kinect on yhteensopiva kaikkien olemassa olevien Xbox 360 -konsoleiden kanssa, mutta vain pienempi Xbox 360 S sisältää Kinect-portin suoraa kytkentää varten. Muilla konsolimalleilla Kinect liitetään konsolin USB-paikkaan ja verkkovirtaan. Sijoituksella on suuri merkitys siihen, miten laite toimii. Sensorin voi sijoittaa TV-tasolle, mutta optimitilanteessa sensori on lähempänä katseen tasoa. Tällöin myös laitteen vaatimaa tilaa voi hieman lyhentää.

Suoraan TV:n päälle sijoitusta voi hankaloittaa sensorin verrattain suuri koko. Järeähkön jalustan päällä seisova sensoripalkki on noin 28 cm leveä ja 8 cm syvä, joten kovin huteraan paikkaan sitä ei kannata sijoittaa. Automaattisesti optimikulmaan kallistuva sensoripalkki voi kapean TV:n päältä pudota.

Perusasennusta voi jatkaa vielä Kinect ID:n kalibroinnilla, jonka jälkeen Kinect tunnistaa käyttäjänsä ja kirjaa automaattisesti oikean pelaajaprofiilin sisään. Tunnistus vaikutti toimivan useimmiten, mutta täysin aukoton se ei ole - kaava, joka toistuu Kinectin kohdalla useammissakin paikoissa.

Ensimmäisten pelien perusteella sensorin tarkkuus on riittävä, mutta ei paras mahdollinen. Esimerkiksi Kinect Joy Ridessa nopeat ohjausliikkeet osoittavat hetken viivettä liikkeiden siirtymisessä tosimaailmasta virtuaaliympäristöön. Kinect Sportsissa ohjattava Avatar-hahmo ei puolestaan aina seurannut täydellisesti pelaajan liikkeitä, vaan jalkojen ja käsien asennoissa esiintyi silloin tällöin häiriöitä. Ne tosin ovat enemmänkin visuaalinen kuin pelillinen kiusa. Sen sijaan Kinectimalsissa pallojen ja frisbeen heittely tuntui jo varsin sattumanvaraiselta. Erot toki ovat osittain myös pelistä riippuvaisia, mutta syksyllä julkaistu PlayStation Move jätti paremman tunteen ohjauksen tarkkuudesta.

Toisaalta Kinect ei kilpailekaan täysin samassa sarjassa ohjainkapulaan perustuvan Moven ja Wiin kanssa. Koko kehon liikkeentunnistus on Kinectin iso juttu, ja kaikki ylimääräinen poseeraaminen ja vilkuttelu tekevät monista peleistä kertaheitolla hauskempia - ainakin kaveriporukassa pelattuna. Jo Dance Central ja Your Shape: Fitness Evolved osoittavat, että Kinectissä on runsaasti potentiaalia erilaisten liikunnallisten pelien kannalta. Niissä se parantaakin pelikokemusta aiempiin tanssimatto- ja lisälaitevirityksiin verrattuna, kun pelaaja voi tehdä erilaisia liikkeitä vapaasti ja harjoitteita kuin oikealla tanssitunnilla. Intuitiivisuus rohkaisee myös kokemattomampia kokeilemaan pelejä.

On myös hauska pohtia, millaisia uudenlaisia kokemuksia Kinectillä voidaan tulevaisuudessa saada aikaan. Onko sillä esimerkiksi mahdollista toteuttaa Heavy Rainin kaltaisia interaktiivisia draamoja niin, että pelaaja aidosti osallistuu pelitapahtumiin? Microsoftin mukaan Kinect-pelejä on kahdenlaisia: sensorin vaativia ja sensorilla ehostettavia. Toistaiseksi jälkimmäisiä ei ole vielä julkaistu. Kinect kuitenkin pystyy seuraamaan eri ruumiinosia kuten päätä. Siitä voi olla hyötyä, kun Xbox 360:lle kehitetään seuraavan sukupolven sota- ja ajopelejä, joissa perinteistä ohjausta voidaan ehostaa pelaajan pään mukaan liikkuvalla kameralla.

Sohvaperunoille Kinectin käyttö voi alkuunsa olla jopa yllättävän raskasta, sillä lanseerauspelien pelaaminen vaatii seisomista. Sohvalle istahtaminen rikkoo monissa peleissä liikkeentunnistuksen välittömästi, kun peli ei enää hahmota pelaajan kehoa. Samalla hahmotukseen saattaa sekoittua osia huonekalusta tai vieressä istuvasta kaverista. Valikoiden selaaminen sentään onnistuu istualtaankin, mutta sivujen vaihtaminen kättä heilauttamalla ja nappien painaminen kättä ilmassa pitämällä on kömpelöä tavalliseen ohjaimeen verrattuna.

Kinectin käyttö Xbox 360:n päävalikossa onnistuu Kinect Hubin kautta. Kyseessä on vain Kinectille suunniteltu käyttöliittymä, joka käynnistetään päävalikossa vilkuttamalla. Käytettävyyden kannalta ratkaisu on kaksiteräinen miekka, sillä vaikka toisaalta Kinect Hubin suurten valikkoikkunoiden painaminen on kädenliikkein helpompaa, jakaa hubi konsolin käyttöliittymän kahteen varsin erilaiseen kokonaisuuteen, mikä saattaa sekoittaa joitakin käyttäjiä.

Kinectin on luvattu ymmärtävän käyttäjän puhekomentoja esimerkiksi konsolin sulkemiseksi tai elokuvan toistamiseksi, mutta puheentunnistus ei syystä tai toisesta ole Suomessa käytössä. Näin ollen sen toimivuus jää arvailujen varaan. Sensoriin sisältyviä mikrofoneja voi silti hyödyntää chatissä, joka ei vaadi perinteistä kuulokemikrofonin käyttöä.

Microsoftin hyökkäys liikeohjainmarkkinoille painottuu alkuunsa uuden yleisön houkuttelemiseen Xbox 360:lle, ei niinkään yhtiön suosituimpien pelisarjojen kuten Halon siirtämiseen uudelle ohjaustavalle. Ensimmäiset pelit ovat suurelta osin kepeitä ajanvietepelejä ja värikkäitä lastenpelejä, joihin hyppääminen ei vaadi muuta kuin sensorin eteen astumista. Microsoft ei ole kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi suomentaa Kinectin valikoita tai Kinect-pelejä. Vertailun vuoksi Sony on panostanut lokalisaatioon tarjoten Move-pelinsä paitsi suomeksi tekstitettyinä, myös puhuttuina. Lokalisaation puute jättää Kinectin aseman koko perheen pelivälineenä hieman kyseenalaiseksi.

Kinectin suurin ongelma on silti edelleen korkea hinta. Vaikka samalla sensorilla saa mukaan kaksi pelaajaa ja kokeiltavaksi keskinkertaisen minipelikokoelman Kinect Adventuresin, tuntuu 150-170 euron satsaus varhaiseen pelivalikoimaan nähden turhan kovalta. Vielä tänä vuonna laitteelle julkaistaan esimerkiksi Sonic Free Riders sekä Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset, mutta parhaat palat lienevät ensi vuoden puolella. Tuolloin Sega pukkaa Rise of Nightmare -kauhupelin ja Capcom uuden Steel Battalion -mech-rymistelyn. Luvassa on myös raideräiskintä Rezin hengellinen jatko-osa Child of Eden, joka näyttää ainakin visuaalisesti varsin kiinnostavalta. Lisäksi peliharrastajia saattaa kiinnostaa seuraavaan Forza Motorsportiin luvattu pelikokemusta täydentävä Kinect-tuki, ja onpa tekeillä myös täysin uusi Tähtien sotakin, jossa Voimaa pääsee hallitsemaan koko kehon liikkein.

Toistaiseksi pelien toteutus vaatii vielä hiomista, mutta teknologian potentiaalia ei voi kiistää. Parasta Kinectissä onkin se, että se luo kiinnostavan vaihtoehdon sille, mihin suuntaan liikeohjaus voi tulevaisuudessa kehittyä. Se on pieni askel lähemmäs tieteistarinoita, joissa tietokoneet ja käyttäjät ymmärtävät toisiaan.