Jimm's Military Class Destroyer

Paljon on puhuttu, että PC-pelaaminen tekee kuolemaa. Henkilökohtaisesti olen pitänyt näitä väitteitä suuresti liioiteltuina, ja kotimainen PC-komponenttien erikoisliike Jimm's on samoilla linjoilla. Tätä mielipidettä vahvistamaan saapui uusi, vaatimattomasti nimetty Jimm's Military Class Destroyer. Säkäkorkeudeltaan yli puolimetrinen mörkö hohtaa halutessa vihreänä ja toimittaa sellaista tehoa, että asetukset voi pelissä kuin pelissä huoleti vetää tappiin.

Destroyer on pakattu suureen, 245 x 558 x 582 mm:n mittaiseen Bitfenix Colossus -koteloon. Liitäntöjä löytyy kolmen pienen PC:n verran niin takapaneelista kuin kattoluukun alle piilotetusta liitinkotelostakin, jonne on myös kätketty virtanapit ja vihreän valaistuksen kytkin. Jos mittasuhteita ei ota huomioon, ilman valoja Colossus on yllättävän hillitty pelikoneeksi. Lisäksi siinä on käytännöllisiä läpivientejä kaapelisekamelskan hallintaan, ja ulkoiset USB-piuhat voi vetää yläosan liitinkoteloon näkymättömästi etupaneelia pitkin. Kourut tosin ovat sen verran kapeat, että paksumpien kaapelien sovittamisessa tuli hankaluuksia. Kotelotuuletus on hyvä ja esimerkiksi Speedfan-ohjelman avustuksella myös varsin hiljainen normaalikäytössä.

Kotelon järkälemäistä kokoa voi perustella laitteen sisälle survotuilla komponenteilla. Jo pelkkä prosessorin jäähdytyssiili painaa pienen kissan verran. Ylikellotukseen olisi siis varaa, jos tehoja ylipäätänsä kaipaisi mihinkään lisää. Tehonlähteenä sykkii Intelin lippulaivamalli Core i7 2600K, jonka neljä ydintä hyrräävät 3,4 gigahertsin nopeudella. Graafisesta väännöstä puolestaan vastaa kaksi huipputehokasta Nvidian Geforce GTX 580 -näytönohjainta, jotka on linkitetty yhteen SLI-sillalla. Näin ollen näytönohjaimet jakavat työtaakan keskenään, miltei tuplaten suorituskyvyn. Parivaljakko ei taatusti jää laitteen pullonkaulaksi pelitehoissa. Eikä muissakaan osissa ole pihistelty. Keskusmuistia on "vaatimattomasti" 16 gigatavua, ja Destroyer oli allekirjoittaneelle myös ensikosketus uusiin SSD-kovalevyihin. Nämä ilman mekaanisia osia valmistetut kiintolevyt eivät vielä koollaan päätä huimaa, mutta tehoillaan senkin puolesta. Koko komeus käynnistyy kylmiltään Windows 7:n työpöydälle häkellyttävän vikkelästi. Hifistin sydänalaa lämmittää myös perinteisen kovalevyn raksutuksen poissaolo. Destroyerissa SSD-levy on 120-gigainen, mikä riittää hyvin Windowsin tarpeisiin. SSD-levyn rinnalle on asennettu perinteisempi kahden teratavun kovalevy, joka hoitaa suuremmat tallennuksen tarpeet. Mukana tulee myös polttava Blu-ray-asema.

Se komponenteista, entäpä suorituskyky? Testasimme konetta muutamilla, hieman eri tavoin sitä rasittavilla peleillä ja ohjelmilla. Loppuvuoden eeppinen sotapeli Battlefield 3 sopi testaamiseen kuin nenä nakkiin. Jälki oli murskaavaa. Kaikki asetukset äärioikealle asetettuna sota oli kauniimpaa kuin koskaan (jos sodasta näin voi sanoa), eikä edes suurimmissa 64 pelaajan moninpelikartoissa nikottelua esiintynyt nimeksikään. Ilma oli sakeana savusta ja räjähdyksistä, lentelevistä rakennuksenkappaleista ja niiden välissä pujottelevista sotilaista ja panssarivaunuista. Komponenttien lämmöistä pitkän pelisession jälkeen saattoi päätellä, että potkua olisi ollut vielä pykälän tai parin verran lisää. Jos PC-pelaamisen eroja konsoleihin haluaa jotenkin esitellä, en heti keksi ainakaan audiovisuaaliselta puolelta parempaa tapaa.

Toinen testattu peli oli Japanin keskiaikaan sijoittuvat Total War: Shogun 2. Sen näyttäviltä antia ovat massiiviset reaaliaikaiset taistelut niityillä, metsissä ja rannikoilla. Destroyer ei jättänyt tässäkään moitteen sijaa. Suurimmat taistelut käytiin ilman nytkähdyksiä pahimmissakin jalkaväkirynnäköissä. Se on melkoinen saavutus, kun otetaan huomioon, että Shogun 2:ssa rynnäköihin voi osallistua satoja tai tuhansia yhtä aikaa taistelevia sotilaita, jotka on kaikki mallinnettu yksityiskohtaisesti.

Viimeisenä pelinä testattiin hieman eri tavalla konetta kurittavaa strategiasuosikki Civilization V:ttä. Sarja on ollut pahamaineisen raskas aina uuden osan ilmestyessä, etenkin suuremmilla kartoilla pelatessa. Nyt niitäkin saattoi vääntää huoleti. Vuorot liikkuivat eteenpäin nopeasti myös loppupelin puolella. Mistään salamannopeasta toiminnasta ei silti suurimmilla kartoilla ollut vieläkään kyse, mutta syy on mitä todennäköisimmin pelissä ja sen monimutkaisessa tavassa simuloida tekoälyä, eikä koneen suorituskyvyssä.

Pelien ohella konetta kuritettiin myös laitteistojen äärimmäiseen testaamiseen tarkoitetulla suomalaisella 3DMark 11 -ohjelmalla. Ohjelma vie komponentit läpi graafisesti raskaan testisarjan ja pullauttaa ulos lukeman, jota voi vertailla kaverin tai vaikka koko maailman numeroita vastaan. Destroyer jauhoi ajuripäivityksiä lukuun ottamatta suoraan paketista vedettynä hulppeat 11 080 pistettä (Performance-asetuksella), mikä pikaisen vilkaisun mukaan on linjassa vastaavanlaisten monstereiden kanssa. Pienellä viilaamisella lukua saisi varmasti vielä parannettua, mutta peleihin lisähöökiä ei tällä hetkellä osaa kaivata.

Kokonaisuutena Military Class Destroyer nimensä mukaisesti tuhosi pelien vastarinnan suorituskyvyllään. Nopeutta löytyi niin arkikäyttöön Windowsissa kuin pelikäytössäkin kaikilla testatuilla alueilla. Kotelon suuri koko voi olla joillekin hieman liikaa, mutta Jimm'sin valikoimasta löytyy myös hillitympiä vaihtoehtoja. Destroyer nykymuodossaan takaa, että päivityksiä ei tarvitse hetkeen tehdä. Ja hyvä niin, sillä ilman näyttöä ja käyttöjärjestelmää karvan alle 2400 euroa maksava ökykone ei taatusti sovi jokaiseen kotiin. Paljon pelaavalle paketti tarjoaa joka tapauksessa sen harvinaislaatuituisen mutta ihanan tilanteen: kun koneesta ei tarvitse välittää. Ei asetusten optimointia, testailua, manausta, ajureiden viilausta tai foorumien koluamista suorituskykyvinkkien toivossa. Kaikki tappiin ja pelaamaan.