007 Legends

007 Legends voisi olla hieno, tunnelmallinen, kekseliäs ja innovatiivinen seikkailu. Sitä paitsi se kuulostaa paperilla mainiolta: peli niputtaa viisi klassista James Bond -elokuvaa yhteen peliin mainion Goldeneye Reloadedin pelimoottorilla, sillä erotuksella että kaikissa osissa pääosassa on Daniel Craigin uus-Bond teknisine ihmevimpaimineen. Yksinpelikampanjan lisäksi tarjolla on liuta erilaisia haastetehtäviä ja tietenkin moninpeli sekä netin yli että jaetulla ruudulla. Lisäksi Call of Duty -pelien moninpelimuodoista tuttu hahmonkehitys haasteineen on integroitu siististi osaksi myös yksinpeliä. Eikö vain kuulostakin hyvältä?

Todellisuudessa 007 Legends on tylsä, masentava ja raivostuttavan geneerinen. Niin hyvältä kuin peli periaatteessa alun perin vaikuttikin, noin 15 minuutissa se onnistui kääntämään Bondinsa katsoneen pelaajan täysin itseään vastaan. Aloitetaanko vaikka tarinasta? Niin, tässähän tosiaan oli viisi eri Bond-elokuvaa yhtenä pelinä. Kenttiä sen sijaan on ainoastaan 12. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kahta lukuun ottamatta elokuville on uhrattu kokonaista kaksi kenttää kullekin. Tämän seurauksena tarinaa ei ole. Ainuttakaan vihollista ei juuri esitellä. Syitä siihen, miksi Bond milloin missäkin on, ei kerrota.

Nollatasolle karsituista tarinoista johtuen itse peli menee näin: "Bond, tunkeudu tuohon taloon. Bond, tutki pahiksen työhuone. Bond, älä kuole. Bond, pakene talosta. Niin ja Bond, tapa matkalla kaikki." Aivan oikein, tiivistunnelmaisen agenttiseikkailun sijasta 007 Legends on silkkaa Normandian maihinnousua alusta loppuun, useammassakin kohtaa jopa hämäävän paljon. Brittiagentti juoksee juoksuhautoja pitkin rynnäkkökivääri laulaen ja suojia etsien - en minä ihan tällaisena Kultasormen loppukohtausta muista. Suorassa putkessa kulkevaa aivotonta ammuskelua - jolle luultavasti Doomikin nauraisi makeasti - on koetettu monipuolistaa täysin epäonnistuneella hiippailulla, sekä totta kai vauhdikkailla Quick Time Eventeillä.

Hiippailu on yhtä kuin etenemistä kyykyssä oikeaa reittiä etsien. Yleensä hiiviskelykohdista selviää vähemmällä vain yksinkertaisesti juoksemalla huoneeseen aseet laulaen, mutta pari-kolme kertaa pelin aikana pelaajan on pakko selvitä hiippailemalla. Silloin edetään sitä yhtä oikeaa reittiä etsien, sata kertaa sitä ennen epäonnistuen. Silloin kun pelaaja etenee sitä yhtä oikeaa etenemisreittiä pitkin, vartijat eivät huomaa mitään ja hälytykset ovat hiljaa. Jos reitiltä taasen erehtyy eksymään, huomaavat vartijat kyykistelevän Bondin salamana, ja kohta täytyy aloittaa alusta.

Quick Time Eventit ovat käytössä pääsääntöisesti pomotaisteluissa, jotka on toteutettu kökköinä Punch-Out-kopioina. Toisin sanoen pelaajan tehtävänä on muksia edessä seisoskelevaa pahista tämän avoimeksi jättämään kohtaan. Voisi olla hauskaa ja haastavaa, jos peli ei koko ajan kertoisi, mihin kohtaan pelaajan tulee lyödä. Niinpä tämäkin periaatteessa hyvä idea sössitään pelaajan totaaliseen aliarvioimiseen. Välillä väistellään lentäviä lierihattuja ja väännetään asetta vihollisen kädestä nappeja naama punaisena hakaten, eli tuttua huttua monesta muusta nykytoimintapelistä. Onneksi kohtien määrää ei ole liioiteltu, eikä yhtä QTE-kohtaa oikeastaan kertaakaan seuraa perässä heti toinen. Kun pelin toteutuspuoli on näinkin vahvasti persiillään, tuntuu vähän turhalta lisätä motkotuslistaan kehno tekninen toteutus ja arviolta noin sata vuotta kestävät latausajat, mutta mainitaan nyt sitten nämäkin.

Moninpelissä olisi sen sijaan ihan potentiaalia. Yksinpelissä kamaa keräämällä avattavat hahmot ovat tällöin käytössä omine erikoisominaisuuksineen, eri pelimuotoja on riittävästi ja niissä on mukavasti vaihtelua. Siksipä onkin sääli, että vaikka tätä kirjoitettaessa peli on ollut kauppojen hyllyllä jo parisen viikkoa, moninpeliä ei edelleenkään pelaa kukaan. Silloin tällöin onnistuin satunnaiseen matsiin pääsemään ja silloinkin vain tavan tylsään tiimipohjaiseen deathmatchiin. Erikoisempien pelien pelaaja-aulat kumisivat tyhjyyttään illasta ja kellonajasta riippumatta.

007 Legend on melkoinen häväistys. Sen lisäksi, että pohjamateriaalina olevia elokuvia hädin tuskin edes tunnistaa, myös itse toiminta on aika kaukana Bondista ja lähempänä tavallisen tympeää Call of Dutyä. Tuorein Bond-elokuva Skyfall on tulossa ilmaisena lisärinä peliin näillä näppäimillä, mutta oletettavasti sitä käsitellään yhtä hellin rautahanskoin kuin muitakin. Toisto on tehokeino: jos Bondit ovat yhtään sydäntäsi lähellä, pysy tästä pelistä niin kaukana kuin mahdollista.