
Ace Combat on yksi niistä pelisarjoista, joissa on vaikeasti kuvailtava mutta ilmiselvä japanilaisviba. Uniikkia tyylin, tunnelman ja asenteen yhdistelmää on vaikea kuvailla, mutta oikeille jäljille pääsee hahmottelemalla japanilaisen animaation, eli animen, ja Disneyn klassikkoanimaatioiden suhdetta. Anime syntyi osittain japanilaisten tulkintana Disneystä, ja Ace Combat on epäilemättä japanilaisten tulkinta Top Gunista.
Ace Combat 6 on täsmälleen samasta muotista kuin aiemmatkin Ace Combatit. Kyseessä on räiskintäpeli, jossa lennetään moderneilla suihkuhävittäjillä. Suurin osa lentokoneista on tarkalleen todellisten esikuviensa näköisiä ja nimisiä, mutta asejärjestelmät ja koko pelimaailma ovat lennokasta mielikuvituksen tuotteita.
Ace Combat 6:n katkera sota käydään länsimaista valtiota edustavan Emmerian ja ei-ihan-vähän Neuvostoliitolta vivahtavan Estovakian välillä. Lenskarien siipien alle mahtuu mystisesti 200 hakeutuvaa ohjusta. Koko lasti on yleensä tarpeen, sillä kertaosuma ei välttämättä tehoa edes vihollishävittäjiin ja suuriin pommikoneisiin pitää osua puolen tusinaa kertaa. Jokaisella lennolla tuhotaan kymmeniä maaleja maalta, mereltä ja ilmasta, ja perusohjus hakeutuu muitta mutkitta näihin kaikkiin. Lennolle saa myös pienemmän määrän tehokkaita erikoisaseita, esimerkiksi rakettikasetteja, pommeja tai tarkempia ja tehokkaampia ohjuksia. Uusia lentokoneita ja aseita ostetaan(?!?) lentojen välillä edellistehtävien palkintorahoilla, joita tilitetään mm. tuhottujen vihollisten perusteella.
Oman lisänsä pelin omintakeiseen tunnelmaan tuovat taistelulentojen välillä seurattavat melodramaattiset välinäytökset sodan runtelemissa kaupungeissa elävistä siviileistä. Aiheessa sinänsä ei ole mitään hauskaa, mutta toteutuksen häpeämättömän sentimentaalinen ote ja suureellinen dialogi hymyilyttävät. Etenkin välinäytösten aikana on vaikea sanoa, onko peliä tehty otsa kurtussa vai kieli poskessa. Eikä oikeastaan ole edes selvää, kumpi vaihtoehdoista olisi hauskempi.
Tyyliseikkojen ulkopuolelta arvioituna Ace Combat 6 on varsin hyvä peli. Lentokoneella lentäminen on yksinkertaistettu äärimmilleen, ja noviisikin onnistuu vapaavalintaisissa laskeutumisissa ja ilmatankkauksissa. Kyseessä on ehdottomasti toimintapeli, eikä missään nimessä simulaattori. Joitain todellisen ilmataistelun säännöistä on kuitenkin otettu mukaan pelimekaniikkaan, joista tärkein on ohjusten ampuminen järkevään kohtauskulmaan. Ohjukset eivät hakeudu maaliinsa erehtymättömästi, joten oikean laukaisuhetken kyttääminen on tärkeä osa kaartotaistelua. Vihollisen ohjukset puolestaan lähestyvät etanan vauhdilla ja niiden väistely ei vaadii muuta kuin tiukkaa kurvausta.
Pelin haaste koostuu puoliksi vihollisen määrällisestä ylivoimasta ja puoliksi kulloisenkin tehtävän reunaehtojen noudattamisesta. Vaikeimmillaan peli on vihollisässien saapuessa ilmatilaan, ja tällöin pelaajan onkin syytä terästäytyä tavallista selvästi tiukempaan ilmataisteluun. Toinen merkittävä haaste on saada ohjusvarastot riittämään pitkien ja moniosaisten tehtävien alusta loppuun. Aselastin voi halutessaan käydä täydentämässä omalla lentokentällä, mutta pakollista se ei kovin usein ole.
Pelin tehtävärakenne ansaitsee erikoismaininnan. Tehtävät ovat suuria taisteluita, joihin osallistuu useita omien joukkojen maa-, ilma- ja merivoimien iskuosastoja omine operaatioineen. Omat joukot nytkähtävät liikkeelle pelaajan saapuessa niiden lähistölle. Muut operaatiot odottelevat kiltisti vuoroaan. Näin pelaaja saa suorittaa osatavoitteet haluamassaan järjestyksessä. Pelitilanne myös tallentuu osatavoitteiden täyttyessä, joten pitkistäkin tehtävistä saa vähintään työvoiton yrityksen ja erehdyksen kautta.
Graafisesti peli on nätti, kuten aiemmatkin Ace Combatit ovat olleet, ja äänipuoli on kohdallaan. Dialogin ja tekstin käännös japanista englantiin on paikoin kömpelöä, mutta se voi hyvinkin olla tahallista. Todelliseksi huippupeliksi Ace Combat 6:sta ei ole, sillä pelimekaniikka ei ole aivan riittävän tiukkaa monipuolisia haasteita silmälläpitäen, mutta rempseää ilmasotapeliä kaipaaville peli on oiva - ja melkeinpä ainoa - valinta.