Ace Combat: Assault Horizon

Oikeita hävittäjiä, joiden siipien alla on satoja ohjuksia. Ace Combatia ei ole koskaan rinnastettu täysiverisiin lentosimulaattoreihin, mutta lokakuussa julkaistava Ace Combat: Assault Horizon ottaa vielä askeleen kauemmas realismista - ja lähemmäs elokuvamaisia toimintapelejä. Samaan hengenvetoon on tosin todettava, että tällä kertaa taistellaan todellisissa ympäristöissä NATO-joukkojen riveissä maailmanrauhaa uhkaavia kapinallisia vastaan. Tämä on selvä suunnanmuutos fiktiiviseen maailmaan sijoittuvasta Ace Combat 6: Fires of Liberationista ja muistuttaa PSP:n viimevuotista Ace Combat: Joint Assaultia. Mutta siihenpä se realismi sitten jääkin.

Pelimekaniikka on muuttunut aiemmista osista kahdella tavalla. Näistä merkittävin - ja potentiaalisesti ristiriitaisin - on uusi lähitaistelutila, joka käytännössä poistaa itse lentämisen pelaajan kontolta. Lähitaistelutilaan siirrytään normaalista lentämisestä klikkaamalla ohjaimen molempia olkanappeja, kun vastustajan kone on lukittu tähtäimeen. Tämän jälkeen kuvakulma siirtyy lähemmäs, peli ottaa oman koneen ohjakset ja pelaajan on huolehdittava vain tähtäämisestä ja sopivan etäisyyden pitämisestä. Kun vastustajan kone on pysynyt tähtäimessä riittävän pitkään ja sen ympärillä oleva ympyrä muuttuu punaiseksi, pelaaja voi laukaista ohjukset, jotka osuvat melko lailla varmasti. Ohjusten välillä voi myös röpötellä konekiväärillä.

Mitä, eikö yksi ohjus siis tehoa, kuuluu takapenkistä. Ja näinhän se on: vauriomallinnuksessa ei ole realismin häivääkään. Räjähdykset ovat isoja ja ylidramaattisia, mutta hävittäjiä ja pommikoneita saa runtata useampaan otteeseen, jotta ne hajoavat palasiksi. Tämä ei sinällään ole mitään uutta sarjalle, mutta jotenkin tuntuu, että nyt kestävyys on viety vielä pitemmälle. Toisaalta juuri kestävyys lisää lähitaistelun haastavuutta ja antaa myös takaa ajettavalle hieman aikaa reagoida.

Lähitaistelutilakaan ei nimittäin ole idioottivarma tapa vastustajan nujertamiseen. Edellä oleva luonnollisesti yrittää pyristellä karkuun, ja mitä kokeneempi lentäjä ohjaamossa istuu, sitä hurjempia väistöliikkeet ovat. Joukkueenjohtajat voivat jopa puikkelehtia pilvenpiirtäjien välistä tai syöksyä kohti maanpintaa. Jos tällöin ei onnistu pitämään sopivaa etäisyyttä, lähitaistelutila raukeaa ja lentokontrolli palaa pelaajalle. Kerran jouduin kirjaimellisesti nenätysten aavikon kanssa, kun vastustaja karkasi lukituksesta uhkarohkealla syöksykaarteella kohti maanpintaa.

Lisäksi takaa ajetuksi tulleella on toinenkin mahdollisuus kääntää tilanne edukseen. Kuin taistelupelissä ikään, Assault Horizonissa on mahdollisuus vastaiskuihin. Hidastamalla vauhtiaan sopivasti takaa ajettu voi tehdä molempia olkanappeja oikea-aikaisesti painamalla nopean kiepin ja ilmaantua suoraan takaa ajajan taakse. Tämä mahdollistaa välittömän kostoiskun tekemisen.

Toinen merkittävä uudistus pelimekaniikkaan on se, etteivät kaikki tehtävät enää pidä sisällään hävittäjiä. Ensimmäistä kertaa mukaan on otettu myös helikoptereita, jotka tuovat aivan uudenlaisia tehtävätyyppejä sarjaan. Helikopterilla tehtävät tapahtuvat luonnollisesti lähempänä maanpintaa, ja tehtävien tempo on verkkaisempi. Suurten pommilaivueiden tai vihollishävittäjien tuhoamisen sijaan hekojoukot auttavat esimerkiksi maavoimia etenemään tarjoamalla suojatulta ja tuhoamalla vastustajien tulipesäkkeitä.

Helikopterin kontrollit ovat verrattain suoraviivaiset, ja toisella tatilla ohjataan koneen lentoa vaakatasossa, kun taas toisella tähdätään ja pyöritetään kopteria paikallaan. Ylöspäin tai alaspäin pääsee ohjaimen päänapeilla, joskaan niille ei testatuissa tehtävissä tuntunut olevan suuremmin käyttöä. Tähtäyslukitus auttaa osumaan jopa yksittäisiin vihollissotilaisiin, mutta vasempaan liipaisimeen asetettu lukitus ei aina tuntunut toimivan täysin oikein. Välillä nappia joutui painamaan useampaan kertaan, ennen kuin kohde todella lukittui tähtäimeen.

Kaikissa tehtävissä ei edes itse toimita lentäjänä, vaan peli tarjoilee myös puhtaasti räiskintään keskittyviä tehtäviä. Näitä kuvataan esimerkiksi helikopterin sivukonekiväärin tähtäinristikon läpi, tulittaen autoja, veneitä ja vihollisjoukkoja. Ensimmäisten tuntien aikana päästiin kertaalleen kokeilemaan myös Lockheed AC-130U Spooky -tulitukikonetta ampujan pallilta. Tehtävässä oli tarkoitus avata turvallinen reitti vihollislinjojen taakse eteneville maajoukoille hyödyntäen oikeissa paikoissa koneen kolmea eri asetyyppiä.

Riippumatta myönnytyksistä realismin suhteen, todelliset ympäristöt tuntuisivat lisäävän peliin tiettyä ajankohtaisuutta. Taistelut, joita käydään muun muassa Miamin, Dubain ja Afrikan yllä, eivät tässä maailmantilanteessa vaikuta yhtä sattumanvaraisilta asetelmilta kuin fiktiivisten valtioiden kahinat Ace Combat 6:ssa. Toisaalta pelistä paistaa Top Gun -tyylinen korkealentoinen näkökulma tarinankerrontaan yhtä kirkkaasti kuin ennenkin, mutta uskomattoman lentonäytöksen, ihmeaseiden ja elämää suurempien pahisten ristitulessa on silti jollain tasolla ilahduttavaa, että tällä kertaa tapahtumat ankkuroidaan todelliseen maailmankarttaan - eikä vain johonkin, jonka rivien välistä voi nähdä peilaavan tosimaailmaa uskaltamatta mainita valtioiden nimiä.

Kokonaisuutena ennakkotesti jätti jokseenkin ristiriitaiset tunnelmat. Pidin Ace Combat 6:sta, ja monet samat arcade-lentelyn hyvät piirteet nousevat esiin myös Assault Horizonista. Peli on vauhdikas, näyttävä ja toiminnantäyteinen. Väliin on upotettu entistä enemmän elokuvamaisia leikkauksia ja monet välinäytökset ovat omalla mahtipontisella tavallaan herkullista katsottavaa. Silti uudistukset eivät täysin vakuuttaneet.

Vaikka tehtävissä vaikuttaisi olevan helikopteriosuuksien ansiosta enemmän vaihtelua - todennäköisesti korjaten yhden Ace Combat 6:n puutteista -, helikopterin ohjastaminen tuntui vielä hieman kankealta. Myös uusi lähitaistelutila jäi arveluttamaan. Satunnaisesti käytettynä se olisi mahtava tapa korostaa hävittäjätoiminnan hurjapäisyyttä, mutta nyt se tuntui olevan kaikkein helpoin ja tehokkain tapa eliminoida vihollisia. Tämä voi kääntyä peliä vastaan, jos ilmataistelusta katoaa tunne lentämisestä. Olen kuitenkin varovaisen toiveikas, että uudistukset on ehditty tasapainottaa lopulliseen julkaisuun.