Aces of Thunder (PSVR 2)

Pitkän linjan sotasimulaatiopaja Gaijin Entertainment on työstänyt Aces of Thunderia jo jonkin aikaa. Pelistä nähdyt videot ja kuvat lupailevat hyvää, varsinkin kun tietää puljun muita pelejä, kuten IL-2 Sturmovick (2009) ja War Thunder (2013). Nyt odotus on sitten ohi. Pääsin kiskaisemaan virtuaalikypärän päähän ja lentämään vanhoilla sotaratsuilla kohti kunnian kenttiä.

Aces of Thunder ei pitkästytä pelaajaa turhilla alkuvideoilla vaan peli käynnistyy tekijöiden nimien jälkeen suoraan kesäiselle lentokentälle upean lentokoneen eteen. Käteen isketään lokikirja, mistä on valittavissa yksittäisiä tehtäviä ilmasodasta kohteiden pommitukseen ja reittilennoista eloonjäämislentoihin erilaisin lentokonein. Valinnan tehtyä sitä ollaankin jo suoraan lentokoneen puikoissa taistelemassa vastaan tietokonevastuksia tai ihmispilotteja netin välityksellä.

Turhien esittelyiden myötä pelistä on jäänyt pois myös kaikenlaiset ohjeistukset. Tehtävänanto muistuttaa onnistumiseen johtavista etapeista, kuten lennä juna-asemalle ja pommita kaikki junat pihalta, mutta ilmasta käsin ilman karttaa jo pelkän kaupungin löytyminen vaatii aikamoista tiirailua ja tuuria, saati sieltä juna-aseman äkkääminen. Tämä varsinkin, kun pitäisi vielä osata lentää yli 80-vuotista hävittäjää kylmiltään.

Minulla ei ole mitään realistista simulaatioita vastaan, mutta Aces of Thunder kun ei ole oikein sitäkään. Opastusta lentokoneen yksityiskohtaisen ohjaamon käyttöön ei anneta, mutta toisaalta suurin osa napeista ja kytkimistä toimivat pelkkänä staattisena koristeena. Toisaalta joihinkin vipuihin voi tarttua, mutta niiden vetäminen ei tee mitään, vaikka peli vihjaisikin esimerkiksi renkaiden nostamisesta lennon ajaksi. Iso osa pelin aloituksesta menee pelkkään ihmettelyyn ja arvailuun, mikä kieltämättä syö peli-iloa.

Lentäminen on kiinnitetty yksinkertaisuudessaan ohjailun, kaasutuksen ja ampumisen varaan. Ohjauksen voi toteuttaa realistisesti Sense-ohjaimin, virtuaalikäsillä ohjaamoa haparoiden tai suoraan DualSense-ohjaimella enemmän arcade-tyyliin. Lentokoneen perustoiminnot eivät tästä muutu, tosin DualSensellä valikoihin mentäessä peli vaatii kuitenkin Sense-ohjaimia niiden käytössä. Tämä haiskahtaa hätäiselle tuotannolle sekä testauksen puutteelle ja on käytännössä kömpelöä ja turhauttavaa.

Lentotuntuma on onnistuttu saamaan kiitettävän realistisen oloiseksi, vaikka Microsoft Flight Simulatorin tasoisesta autenttisuudesta ollaan kuitenkin lentokilometrien päässä. Vaikka vastusta Sense-ohjainten moottoria käyttäen ei harmillisesti ole lisätty peliin, koneet reagoivat kuitenkin ohjainsauvan kiskomiseen viiveettä ja tottelevat käskytystä uskottavasti. Näin ollen taistelutulokset jäävät pelaajan lentotaitojen varaan. Realistisen lentokonemallinnuksen avulla tunnelma nousee kummasti lentäessä ilmasodan keskellä ja tuijotellessa ikkunoista ohiviheltäviä luoteja ja kauempana räjähteleviä viholliskoneita.

Aces of Thunderin maailma on sopivan rikas ja yksityiskohtainen. Piirtoetäisyys on tarpeeksi pitkällä näyttäen puita, rakennuksia ja maanmuotoja kauempaakin. Lähempi tarkastelu tuo esiin VR-pelin rajoituksia hieman pehmeinä tekstuureina ja yksinkertaisimpina malleina mutta maailma on kokonaisuudessaan eläväinen ja sopivasti tyylitelty. Lentokoneet on mallinnettu tarkasti paljastaen jokaisen yksityiskohdan niin ulkoa kuin sisältä. Osa kiehtovuutta onkin tutustua suureen määrään erilaisia vanhoja sotakoneita. Lentäminen on tasaisen sujuvaa Playstation 5:llä, eikä latauksiinkaan turhaan tuhlaannu aikaa. Tasaisesta ruudunpäivityksestä huolimatta varsinkin matalammalla lentäessä ohi kiitävät puut ja maan muodot saattavat aiheuttaa herkästikin virtuaalipahoinvointia, joten paperipussin mukaan tuominen lennolle on herkkävatsaisille suositeltavaa.

Pelin äänimaailma on rakennettu uskottavaksi. Lentokoneiden moottorit pörisevät korvia huumaavan autenttisesti, jokainen kone omalla tyylillään. Konekiväärit paukkuvat miehekkäästi antaen uskottavaa taistelun tunnetta tykittäessä. Ympäristöäänet tuulen suhinasta ja koneen kolinoista ja natinoista nostattavat tunnelmaa viimeistellen autenttisen lentohetken vuosikymmeniä vanhoilla sotaratsuilla. En muista kuulleeni pelissä minkäänlaista musiikkia tai ainakaan se ei ole jäänyt mieleen millään muotoa.

Aces of Thunder laskeutuu jonnekin ammattimaisen lentosimulaation ja kevyen taistelulentelyn välimaastoon jättäen molempien tyylilajien edustajat varsin kylmiksi. Askeettinen lähestyminen lentelyyn ilman ulkopuolisia avustuksia ja opastuksia pakottaa opettelemaan lentelyn saloja täydessä pimeydessä keskellä toimintaa. Tämä nostaa oppimiskynnystä ja laskee mielenkiintoa peliä kohtaan ainakin kevyempään pelikokemukseen tottuneille. Toisaalta yksityiskohtaisten ohjaamojen lukuisista vivuista ja napeista toiminnassa on vain murto-osa, joten autenttista lentokokemusta etsivät kääntävät nokan takaisin kohti Microsoft Flight Simulatoria. Ei kuitenkaan käy kieltäminen, että sujuvan grafiikan, yksityiskohtaisen mallinnuksen ja autenttisen äänimaailman yhdistelmä kohottaa ilmataisteluiden tunnelman varsin sähköiseksi, tuulen ulistaessa korvissa ja konekiväärien paukuttaessa reikiä viholliskoneisiin pilvettömällä taivaalla. Sen verran harvassa on kyseiset virtuaalikokemukset, että kyllä ohjaamoon kannattaa kiivetä, jos vain vatsa kestää menoa.