Act of Aggression

Perinteiset useiden yksiköiden komentamiseen ja samanaikaiseen tukikohdan rakentamiseen pohjautuvat pelit ovat olleen harvassa viime vuosina, kiitos helpommin lähestyttävien ja nopeiden naksuttelupelien kuten DOTA:n. Act of Aggression haluaa tuoda alkuperäisen vision takaisin pesänrakennuksineen ja resurssinkeräyksineen, jossa pienet käsikähmät muuttuvat armeijan kokoisiksi tervehdyskäynneiksi vastustajan kotiovelle. Moderni sotaestetiikka on selkeästi nähtävissä niin yksiköissä, käyttöliittymässä kuin karttasuunnittelussakin.

Kahdessa kohtuullisen pitkässä kampanjassa pelaaja pääsee kokemaan sodan sekä YK:sta muodostetun Chimeran että rikollisorganisaatio Cartelin joukoissa. Yhdysvaltain joukot on varattu tekoälyä tai ihmisiä vastaan pelattaviin matseihin. Chimera luottaa huipputeknologiaan ja vaihteleviin tilanteisiin mukautuviin yksiköihin. Cartel taas yhdistelee häiveteknologiaa ja tulivoimaa kestävyyden kustannuksella. USA:n joukot pystyvät ottamaan eniten osumaa tuhoutumatta ja voivat nostaa yksittäisten joukkojen tasoa lennosta. Kartellin häiveiskuja lukuun ottamatta sodan osapuolet ovat varsin samankaltaisia. Jokaiselta löytyy eri tilanteisiin ja taktiikoihin sopivaa rynnäkkökopteria, erittäin tehokasta tykistöä, ilmatukea ja mega-asetta.

Kumpikaan kampanjoista ei sen kummemmin sytytä. Chimeran kampanjasta suurin osa keskittyy opettamaan pelin mekaniikat, yksikkötyypit ja skenaariot pala kerrallaan. Alkupuolen tehtävät ovat hyvin etukäteen rajattuja, eikä niissä pääse välttämättä rakentamaan mitään. Suurin osa tapahtumista näyttäytyy käsikirjoituksen mukaan joka kerta samaan aikaan samalla tavalla. Näin kentät on huomattavasti helpompi läpäistä toisella pelikerralla, kun vihollisaaltojen suunnat ja koostumukset ovat käyneet tutuiksi. Muutamassa tapauksessa kentän läpäiseminen ilman tätä informaatiota on todella vaikeaa, ainakin jos haluaa pitää koko miehistönsä hengissä.

Clancymainen, modernia sotajargonia ja uhkakuvia sisältävä juoni esitellään tylsästi valokuvien, kuvapankkivideoiden ja sekalaisen armeijahötön kautta pääosin tehtävien välillä. Koko tilanne on osin tuotantoarvoistaan johtuen hieman koominen pelin ollessa erittäin totinen. Ääninäyttelijät heiluvat kelvollisen ja myötähäpeää herättävän välillä itsensä hyvin, hyvin vakavasti ottavan juonen aikana. Yksiköiden omat ääniefektit alkavat jankuttaa nopeasti geneerisen taustamusiikin tavoin. Muut sodan äänet ovat korkeatasoisempia, ja tykistökeskitys sekä näkyy että kuuluu.

Taistelukentistä ja jopa käyttöliittymästä näkyy Eugen Systemsin halu näyttäytyä erittäin armeijauskottavana. Käyttöliittymä on kohtuullisesti toteutettu, mutta esimerkiksi yksiköiden ja rakennusten oudot nimet (kuten Chimeran tarkka-ampujien nimitys SAS:ksi) katoavat muiden elementtien sekaan jatkuvasti. Beta-versioihin nähden edistystä on kuitenkin tapahtunut, joten toivottavasti viimeisetkin outoudet saadaan kuosiin päivityksillä.

Kartat ovat jopa pienimmissä yksi-vastaan-yksi -skenaarioissa varsin suuria ja täynnä yksityiskohtia. Laajuuden takia ajoneuvojen asvaltista saamaa liikenopeuslisää arvostaa kovasti ja se toimii samalla hyvänä syynä rakentaa väijytyksiä ja puolustuksia teiden varsille. Osa kartoista sijoittuu kaupunkiin, osa satamiin, teollisuusalueille ja muille paljon rakennuksia sisältäville alueille, joissa jalkaväki on parhaimmillaan. Avoimemmilla alueilla herkästi henkensä heittävät mosurit on syytä sulkea miehistönkuljetusvaunuun tai -kopteriin. Urbaaneilla alueilla on jo niin paljon yksityiskohtaa, että pienemmät yksiköt hukkuvat helposti sen sekaan. Pelin kolme resurssia (öljy/raha, alumiini ja harvinaiset maametallit) on siroteltu pitkin kenttää osittain satunnaisiin paikkoihin.

Peli on kovasti nätti liikkeessä ja pyörii ainakin testatulla GTX970-pohjaisella kokoonpanolla moitteetta. Räjähdyksissä riittää ruutia ja variaatiota pienestä posauksesta massiiviseen sienipilveen. Hieman ärsyttävästi niissä on mukana myös eräänlainen elektroninen vääristymäefekti, josta en henkilökohtaisesti tykkää ollenkaan. Yksiköiden ja rakennusten ulkoasu muistuttaa usein toisiaan etenkin Yhdysvaltain valikoimassa, joten tilanteen nopea hahmotus kärsii ajoittain. Olemassa olevan armeijan muotokielestä on selkeästi otettu oppeja eikä Eugen ole onnistunut aivan rukkaamaan aidoista tankeista tarpeeksi tunnistettavia pelin tarpeisiin. Act of Aggression on mitä ilmeisimmin saamassa myös DirectX 12 -tuen Windows 10 -koneille, mutta tällä hetkellä peli pyörii vielä DX11-pohjaisena.

Yksittäinen matsi rullaa tuttuja reittejä, jotka jokainen genren fani varmasti tuntee. Alkuvaiheessa kaapataan kaikki lähialueen resurssit ja tuotetaan matalan tason yksiköitä joko tiedustelemaan tai suojaamaan aikaiselta hyökkäykseltä. Paria päivitystä takaperin nopea isku oli erityisen tuhoisa, sillä perusmosu osasi suoriltaan vallata vastustajan tukikohtarakennuksia. Alkupelin jälkeen siirrytään joko teknologian puskemiseen tai yksiköiden massatuotantoon taktiikasta ja preferensseistä riippuen samalla häiriköiden vastustajan resurssintuotantoa. Lopulta kaksi armeijaa kohtaavat joko kentällä tai toisen päätukikohdassa ydinpommin tai kiertoratakanuunan kera. Voittaja on yleensä se, joka paremmin taitaa sekä mikron (yksittäisten yksiköiden oikeaoppisen liikuttelun) ja makron (tuotannon optimoinnin). Tekoäly luottaa yleensä jälkimmäiseen, sillä ensimmäisen kanssa se saattaa jäädä jumiin vaikkapa vesistöä ylittäessä, jolloin iso joukko yksiköitä jää ikään kuin taskuun vastarannalle.

Tietokoneen kepittämisen jälkeen on aika siirtyä taklaamaan toisia ihmispelaajia. Ennakkoversion pyöriessä porukka koostui suhteettomissa määrin pelin veteraaneista, mutta nyttemmin tilanne on normalisoitumaan päin. Veteraania vastaan pelatessa huomaa, kuinka murhaavan tehokas tykistötuli tai massiivinen helikopteri-isku vetävät puolet tukikohdasta matalaksi sekunneissa. Tässä vaiheessa on vielä mahdotonta tehdä johtopäätöksiä eri osapuolten vahvuuksista. Cartel tosin koki melkoisen kolauksen häiveominaisuuksiinsa julkaisuversiossa, joten tasapainoa tullaan varmasti tuunaamaan jatkossakin.

Act of Aggression ei ole ollenkaan pöllömpi yritys tuoda klassinen reaaliaikastrategia vuoteen 2015. Pohja on hyvä joskaan ei erityisen innovatiivinen. Kolhot yksinpelikampanjat toimivat hyvin opastusmielessä, mutta niiden tarinankerronta tai sisältö eivät sytytä. Kolme osapuolta ovat varsin samankaltaisia vaikkapa Starcraft II:n muukalaisrotuihin verrattuna. Jos vakava armeijameininki, uskottavat yksiköt ja nykyajan taistelukentät kiinnostavat reaaliaikanaksujen formaatissa, Act of Aggression on helppo valinta. Huonompiakin vaihtoehtoja on komentamista ja valloitusta haikaileville.

Arviossa käytettiin alustana Jimm's Balor V2 -tietokonetta, joka on Jimm's PC-Store Oy:n kasaama pelikone. Arvion kyseisestä laitekokonaisuudesta voi lukea täältä.