Afro Samurai

Afron isän murhaaja on nimeltään Justice. Sattumoisin Justicen tappaminen ei ole helppoa, sillä Justice varasti Afro Samurain isältä lumotun ykkösotsanauhan, joka tekee kantajastaan jumalan. Ykkösen voi haastaa vain kakkosotsanauhan omistaja.

Afro Samurai perustuu samannimiseen piirrossarjaan, jonka tähtenä on Samuel L. Jackson. Ulkoasustaan huolimatta niin piirretty kuin pelikään eivät ole missään nimessä lapsille tarkoitettuja. Käsitellyt teemat ovat aikuisille katsojille ja pelaajille tarkoitettuja, ja itse toimintakin on hyvin graafista.

Afro Samurain väkivaltaisuus on kuitenkin hyvin viihdyttävää. Pelin perustarkoituksena on silpoa mahdollisimman monta vihollista mahdollisimman pieniin palasiin. Kolmea eri iskunappia rämpyttämällä tehdään komboja, joilla kerätään focus-aikaa.

Vasenta liipasinta vetämällä siirrytään mustavalkoiseen focus-tilaan, jossa aika hidastuu. Oikea-aikaisella iskulla focus-tilassa voi hilpaista jopa useamman vastustajan halki keskeltä, leuan alta, silmien välistä tai vaikkapa lonkan kohdalta.

Ilahduttavasti iskun osumakohdalla on merkitystä, ja viholliset tipahtavat maahan palasina. Jalan menettänyt taistelija tuijottaa lantiotaan hetken ennen lopullista hengenlähtöä, kun taas päänsä menettänyt soturi ei enää liikoja mieti.

Silpomisesta on tehty jopa pelimekaniikka, ja Afron mukana kulkeva Ninja Ninja haastaa soturin toisinaan ruumiinosapokeriin, jossa täytyy silpoa ruumiinosia pahaa-aavistamattomilta vihollisilta. Kolme samaa ruumiinosaa keräämällä Afro saa lisää energiaa ja kokemusta. Tarpeeksi kokemusta hankkimalla saa käyttöönsä uusia liike- ja iskuyhdistelmiä.

Valitettavasti focus-ajan kerääminen on ainoa syy erilaisten iskuyhdistelmien opetteluun. Afro Samurai on todella helppo peli, ja vahvan iskun rämpytyksellä pääsee jo pitkälle. Parin yhdistelmän opettelu auttaa tiukissa tilanteissa, mutta yleensä vihollisten listimiseen vaaditaan potkusarja ja pahiksen puolitus focus-tilassa.

Helppoudestaan huolimatta taistelu on ihan mukavaa puuhaa. Muilta osin peli kuitenkin yskähtelee pahasti. Pakolliset tasohyppelykohtaukset tuntuvat kovin kankeilta, ja Afro juoksentelee kapeita putkia pitkin kuin Crash Bandicoot 1990-luvun puolivälissä. Laajempia alueita pelissä on vain muutama, ja nekin ovat oikeastaan aukioita, jotka on yhdistetty putkilla.

Kun soppaan heitetään vielä useampi pomo, jotka aiheuttavat tarpeetonta hämmennystä, on ristiriitainen paketti kasassa. Afro Samurai leikkii johdattavansa pelaajaa huomaamattomasti useiden kenttien alussa olevilla näennäistutoriaaleilla, mutta tiukan paikan tullen pelaaja jätetään auttamattoman yksin. Ristiohjaimen alanappiin kytketty Ninja Ninja -kompassikin (jonka pitäisi ohjata pelaajaa oikeaan suuntaan) vain aukoo päätään ajoittain.

Etenkin pelin loppupuolen pomot vaativat tietyn niksin keksimistä. Peli ei kuitenkaan missään vaiheessa avoimesti vihjaa, mikä tuo niksi on tai miten sitä pitäisi käyttää. Päävihollisten voittamisesta tulee tämän takia tuskaista yrityksen ja erehdyksen sekaista väkisin vääntämistä. Kaiken hyvän lisäksi suurin osa pomoista pitää joko ennen taistelua tai sen aikana tuskaisen pitkiä monologeja, joita ei luonnollisestikaan pysty ohittamaan. Ensimmäisellä kerralla ihan tyylikästä, toisella hieman tuskaista ja viidennellätoista suorastaan raivostuttavaa.

Graafiselta toteutukseltaan Afro Samurai toimii. Anime-henkinen piirrostyyli luo muuten raa'alle toiminnalle edes hieman komiikkaa, ja pahisten paloittelu mistä tahansa kohdasta on kunnioitettava teknine saavutus.

Afro Samurain paras puoli on silti selkeästi ääniraita. Wu-Tang Clanista tuttu RZA on tehnyt pelin musiikin, joka toimii erinomaisesti. Tiukan toiminnan aikana basari jytkyy toiminnan tahtiin, ja rauhallisemmissa kohtauksissa fiilistellään itämaiseen tyyliin.

Afro Samurai näyttää hyvältä, mutta pinnan alla oleva peli on pettymys. Peli on selvästi suunnattu animaatiosarjan ystäville, ja haastetta etsivät pelaajat joutuvat kääntämään katseensa Kratoksen seuraavaan seikkailuun.