Akimbot on annos nostalgiaa modernilla tujauksella

Videopelien murtauduttua populaarikulttuuriin on ollut pelejä, jotka ovat määrittäneet eivät vain sukupolvea vaan asettaneet standardin muiden pelien seurattavaksi. Insomniac Gamesin Ratchet & Clank julkaistiin vuonna 2002, ja se on yksi niistä, jotka määrittelivät uudelleen kolmiulotteisen toiminnallisen tasoloikan. Se oli täydellinen sekoitus huumoria, innovatiivista pelattavuutta ja vetoavaa tarinaa. Siitä tuli merkkipaalu tuleville pelinkehittäjille.

Nyt yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin sukupolvensa määrittäneiden julkaisujen jälkeen, ranskalainen indiestudio Evil Raptor on saavuttanut mainetta pelillään Pumpkin Jack vuodelta 2020, on päättänyt jatkaa klassikoiden viitoittamalla tiellä vieden matkan uusiin korkeuksiin uusimmalla projektillaan Akimbot. Kyseessä on rakkauskirje kultaisen ajan kolmiulotteisille tasoloikille, mutta se on myös tarkoituksellinen yritys päivittää niitä ideoita nykyaikaan.

Akimbot keskittyy Exen seikkailuihin, joka on lainsuojaton robotti poikkeuksellisilla taistelutaidoillaan, ja hänen matkakumppaninsa Shipset on drooni, jolla on taipumus joutua pulaan, ja on hänellä naseva huumorintajukin. Ensivilkaisulla kahden henkilöhahmon keskinäinen dynamiikka muistuttaa vahvasti Ratchetin ja Clankin vastaavaa, jotka siis yhdistävät rohkeuden kyvykkyyden kanssa, ja näin syntyy erottamaton kaksikko.

Yhtymäkohdat ovat selvät. Sankarin seurana on robottinen apuri, mittava kattaus erilaisia aseita, ja keskittyminen nopeatempoiseen toimintaan yhdessä tasoloikan kanssa. Kuitenkin Akimbotin kutsuminen yksinkertaiseksi klooniksi olisi epäreilua. Joskin Evil Raptor ei salaile innoituksiaan, studio onnistuu kuitenkin luomaan oman identiteettinsä.

Pelin tunnelma on hieman tummasävyisempi ja aikuisempi verrattuna Ratchet & Clankiin, jonka dialogi on huumorin täyteinen, mutta samalla suunnattu aikuisemmalle yleisölle, jotka ovat ajan myötä varttuneet sitten Playstation 2:n päivien. Valinta heijastelee syvää ymmärrystä kohdeyleisöstä: pelaajat, jotka haluavat elää lapsuutensa PS2-pelin nostalgiassa, mutta samalla etsivät kokemuksia, jotka heijastelevat heidän nykyistä kypsyystasoaan.

Yksi eniten vaikutuksen tehneistä ominaisuuksista Akimbotissa on sen maailma. Yksityiskohtiin keskittyminen on selvää, ja kenttäsuunnittelu saumatta yhdistää taistelemisen ja maailman tutkimisen. Saaret ovat toisiinsa yhteydessä putkiverkoston avulla, joka toimii paitsi ulkoisena elementtinä, myös pelattavuuden toimivana osana, sillä putkien avulla pelaajat voivat nopeasti siirtyä eri alueiden välillä.

Akimbotin kenttäsuunnittelu näyttää innoittuneen niin klassisista tasoloikista kuin modernimmista tuotoksistakin, joissa eläytymiskelpoiset ympäristöt on hiottu huippuunsa. Maailman tutkiminen on se juttu, ja peli myös palkitsee ne pelaajat, jotka ottavat oman aikansa jokaisen nurkan tutkien ja salaiset paikat etsien. Tämä lisää paitsi intoa lähteä uudelle pelikierrokselle, myös tekee jokaisesta kentästä samalla elävän ja täynnä mahdollisuuksia.

Minkä tahansa tasoloikan ja toimintapelin keskeinen piirre on se itse pelimekaniikka, ja tässä Akimbot onnistuu. Peli yhdistää saumatta taistelut ja tasoloikan luoden näin kokemuksen, joka on niin haastava kuin palkitsevakin.

Päähenkilö Exe on varustettu isolla valikoimalla aseita ja työkaluja, joita pelaajat voivat yksilöidä ja päivittää pelin aikana. Samalla tavalla kuin Ratchet & Clankissa, aseet ovat keskeisessä roolissa. Mutta Akimbot tuo mukaan oman persoonallisen elementtinsä.

Jokaisessa aseessa on loputtomat ammukset, mutta ylikuumeneminen on mahdollista. Tämä pakottaa pelaajat jatkuvasti vaihtelemaan aseita ja sopeutumaan erilaisiin taistelutilanteisiin. Ylikuumeneminen lisää yhden kerroksen strategiaa peliin, sillä pelaajien on pidettävä huoli aseistaan taistelun tiimellyksessä.

Tuliaseiden ohella Exella on käytössään lyömäaseita ja edistyneempiä tekniikoita, kuten väistäminen ja eteenpäin pyrähtäminen. Taidot eivät ole hyödyllisiä ainoastaan taistoissa, vaan tulevat käyttöön myös kenttiä pelatessa. Taistelut ovat dynaamisia ja vaativat pelaajalta aktiivista paneutumista, ja näin taataan jännittävät ja toiminnantäyteiset kohtaamiset.

Vaikka Akimbot nojaa vahvasti pelattavuuteen, on mukana myös tarina, joka on suoraviivainen, mutta pitää pelaajat parissaan. Exe ja Shipset koettavat pelastaa maailmansa mystiseltä uhalta - hullu tiedemies pyrkii hallitsemaan universumia. Ensikatsomalta tarina saattaa vaikuttaa laimealta, mutta saa se pisteet takaisin huumorilla ja pelihahmojen keskinäisellä kemialla.

Päähenkilö Exe on harvasanainen mies, mutta hänen päättäväisyytensä ja taistelutaitonsa tekevät hänestä vetoavan hahmon. Toisaalta Shipset on täydellinen vastinpari: humoristinen drooni, jolla on taipumuksena jäädä pulaan. Näiden kahden henkilöhahmon keskinäinen suhde on keskeinen tarinalle, ja tarjoilee monet pelin komedialliset hetket.

On sanottava, että Akimbotin keskeisin heikkous on dialogin laatu. Mukana on loistaviakin hetkiä, mutta muuten dialogi vaikuttaa pakotetulta. Tämä saa henkilöhahmot vaikuttamaan enemmän ärsyttäviltä kuin lumoavilta, mikä on sääli ottaen huomioon henkilöhahmojen mahdollisuudet.

Tasoloikkaosuudet ovat Akimbotin vahvinta antia. Pelaajien on tehtävä tarkkoja hyppyjä, käytettävä erikoiskykyjä ja ratkottava pulmia. Akimbot ei kuitenkaan vain toista muiden pelien keksimiä ratkaisuja. Sen sijaan se esittelee joukon uusia ideoita pitääkseen pelikokemuksen tuoreena.

Esimerkkinä tästä on hakkerointiminipeli, joka saa pelaajan ottamaan tauon taisteluista ja kiivaasta toiminnasta. Minipelit vaativat pelaajalta ratkaisuksi hoksottimia lisäten näin kerroksen syvyyttä pelaamiseen. Lisäksi mukana on ajamisjaksoja, joissa pelaajien on ohjattava ajokkeja vihamielisellä alueella, ja näin lisätään mukaan dynaamisuutta ja vaihtelua.

Ulkoisesti Akimbot on selvä hatunnosto Playstation 2 -ajan tasoloikille. Taiteellinen tyyli on värikäs ja piirroselokuvamainen, jossa henkilöhahmot ja ympäristöt tuntuvat olevan suoraan siltä aikakaudelta. Evil Raptor on kuitenkin hyödyntänyt modernia teknologiaa vahvistaakseen pelin ylöspanoa. Valaistus, partikkelitehosteet ja jälkityöstö lisäävät kerroksen loppusilausta, joita nykypelaajat odottavat.

Akimbotin hahmosuunnittelu on hurmaavaa, joskaan ei vallankumouksellista. Exella on vankka ja toimiva ulkoasu, joka heijastelee asemaa lainsuojattomana robottina. Toisaalta Shipset on pieni ja liikkuva, ja ulkoasu poikkeaa Exestä alleviivaten asemaa komediallisena apurina. Pahikset ja pomovastukset ovat niin ikään hyvin suunniteltuja. Näin tarjoillaan vaihtelua, jolla peli pidetään ulkoisesti vaihtelevana sen eri kentissä.

Akimbotin pääasiallinen pahis on hullu tiedemies, jonka tavoitteena on saada universumi hallintaansa luomalla armeijallinen robotteja. Tällainen pääpahis on tavallinen videopeleissä, mutta Akimbot esittää pahikset tavalla, joka on sekä tuttu että virkistävä. Pääpahis ei ole uhkaava ainoastaan voiman puolesta, vaan tarjoaa myös älyllisen haasteen. Näin pelaajien on mietittävä ja sopeuduttava tilanteeseen tarinan edetessä.

Ja jos nauttii kovista vastuksista, on yksi Akimbotin kohokohta se, etteivät kaikki pomovastukset seuraa samaa kaavaa. Jokaisella on omat hyökkäyssarjansa ja heikkoutensa pelaajan havaittavaksi. Näin mukaan saadaan annos haastetta, jota osaavat arvostaa syvällisempää ja palkitsevampaa haastetta odottavat.

Akimbot ei kilpaile AAA-pelien tasolla grafiikassa, mutta erottuu joukosta omalla taiteellisella tyylillä ja yksityiskohdillaan. Tekninen suoriutuminen on sujuva vain muutamilla pienillä ongelmilla. Tämäkin onkin keskeistä pelille, jossa vaaditaan tarkkuutta niin tasoloikassa kuin taistoissakin.

Vertailu Ratchet & Clankiin on välitön hahmosuunnittelun vuoksi, tasoloikan ja taistelumekaniikan yhdistämisen ja pelin huumorin vuoksi, mutta Akimbot haluaa olla oma juttunsa tarjoilemalla tunnelman aikuisempaan makuun ja antamalla pelaajille mahdollisuuden tuunailuun taisteluiden osalta. Vastaavasti Ratchet & Clank panostaa enemmän tarinaan ja hahmonkehitykseen.

Toinen merkittävä ero kahden pelin kesken on rakenteessa. Ratchet & Clank seurailee enemmän lineaarista polkua, kun taas Akimbot tarjoilee enemmän mahdollisuuksia tutkimiseen ja kokeilemiseen. Näin pelaajat voivat pohtia kenttiä ja haasteita eri tavoilla. Näin Akimbot on houkutteleva valinta niille, jotka asettavat etusijalle pelattavuuden ja epälineaarisen maailman tutkimisen.

Ja näin on päästy loppuun. Vahvuuksistaan huolimatta Akimbotissa on osa-alueita, joita olisi voinut parantaa. Dialogi tuntuu ajoittain pakotetulta, ja tarina on jokseenkin pinnallinen rajoitetulla hahmonkehityksellään. Pelattavuus on vankkaa tekoa, mutta se käy itseään toistavaksi samojen haasteiden ja pahiksien vuoksi, ja lisäksi pahiksien vaihtelu on rajoitettu. Kaikesta huolimatta Akimbotissa on ainesta. Pelaava kansa on jo ottanut sen omakseen. Varsinkin ne, jotka muistelevat lämmöllä PS2-ajan tasoloikkia.

Akimbot on arvollinen lisä toiminnan ja tasoloikan lajityyppiin. Se ei pääse ehdottomien klassikoiden joukkoon, mutta muistuttaa myös siitä, miksi tähän lajityyppiin tuli alun perin langettua, ja samalla tarjotaan moderni tujaus - siksi olisi epäreilua nimittää peliä silkaksi klooniksi. Olen nauttinut nostalgisesta ajastani Ratchet & Clankin, Jak & Daxterin ja Crash Bandicootin parissa modernilla säväyksellä.