Kotimainen pelitalo Remedy on tehnyt mainioita pelejä jo kymmeniä vuosia. Heidän suosittu kauhuilunsa Alan Wake (2010) ei kuulu suosikkeihini juurikin kauhuteeman, mutta myös liian korkealentoisen tarinan, takia. Tämä ei kuitenkaan tee pelistä huonoa, eikä vähennä mielenkiintoani pelin paljon etukäteen hypetettyä jatko-osaa kohtaan. Alan Wake II osoittaakin jälleen kerran, miksi Remedy on arvostettu pelintekijä.
Pientä Bright Fallsin kyläpahaista piinaa sarja rituaalisia murhia. Näitä varsin toisistaan poikkeavia murhatapauksia tutkimaan tulee FBI-agentti Saga Anderson parinsa kanssa. Juuri tapahtuneen murhan tutkinnan yhteydessä Anderson löytää sivuja kirjasta, jonka kirjoittaja Alan Wake katosi mystisesti yli kymmenen vuotta sitten. Asiasta vielä kummallisemman tekee se, että löydettyjen sivujen teksti tuntuu ennustavan tulevia tapahtumia.
Alan Wake 2:n elokuvamainen ja napakka kerronta imaisee heti mukaansa. Uskottavat hahmot dialogeineen ja realistiset ympäristöt tapahtumineen pitävät otteessaan pelaajan avatessa lukuisia mysteerejä. Kauhumainen tunnelma on toteutettu sen verran taidokkaasti, että karu materiaali menee helposti ihon alle ja laittaa pelaajan kahlaamaan sen verran syvissä vesissä, että heikkohermoisimmille voi pelaaminen tehdä jo pahaa. Upeasti luotua kokonaisuutta varjostaa ainoastaan korkealentoinen tarina, joka pahimmillaan karkaa jopa epäselväksi häröilyksi. Peli kuitenkin onnistuu pitämään jalat maassa suurimman osan ajasta, eikä punainen lanka päädy kokonaisuudessaan hukkaan.
Kolmannen persoonan vinkkelistä koettavassa Alan Wake 2:ssa pääsee ohjaamaan useampaa eri hahmoa. Toiminnallisuuksiltaan hahmot eivät toisistaan oikeastaan eroa vaan menoa muutetaan tapahtumapaikkojen ja tilanteiden avulla. Ensiluokkaisesti tehdyillä pelimekaniikoilla hahmojen liikuttelu on vaivatonta ja samalla erityisen miellyttävää. Eläväiset hahmot seuraavat käskyjä luonnollisen oloisesti ja erityisesti taistelut tuntuvat todella palkitsevilta napakan ohjauksen ja dynaamisen reagoinnin ansiosta. Siluettimaiset viholliset pitää kärventää varjoista esiin taskulampulla, minkä jälkeen ampuma-aseiden kuulat tekevät näihin vahinkoa. Toimintaosuuksien ohella liikutaan paljon eri ympäristöissä paikkoja tutkien ja erilaisia todisteita keräillen.
Pelaajan löytämät todisteet kertyvät erilliseen tutkimustilaan, joka on toinen merkittävä pelillinen muoto Alan Wake 2:ssa. Tutkimustilassa löydetyt todisteet lajitellaan aiheiden mukaisesti seinälle ja niiden pohjalta tehdään johtopäätöksiä päästäkseen eteenpäin tarinassa. Tutkimustila helpottaa pelaajaa pysymään paremmin kärryillä tarinasta selkeän ja järjestelmällisen ulosantinsa avulla. Samalla tosin erillinen tila tekee hallaa pelin rytmitykselle. Todistusaineiston kertyessä tutkimustilassa pitää vierailla harva se hetki, joka vie pois varsinaisesta pelistä ilman, että aika pysähtyy katkaisten tunnelman pahasti. Samalla todisteiden laittaminen seinälle on tehty harvinaisen jäykäksi. Pelaaja voi vapaasti liikutella todisteita seinällä, mutta kiinnityspaikka pitää aina erikseen löytää määrätystä kohdasta, jonka jälkeen peli laittaa todisteet ennalta määrättyyn kohtaan automaattisesti. Näin muottiin pakotettu toiminta turhauttaa ja saa pohtimaan, miksi peli ei suoraan lajittele kerättyjä todisteita automaattisesti paikoilleen, kun pelaaja ei niitä voi kuitenkaan laittaa haluamaansa järjestykseen. Tutkimustilassa onnistuu myös löydettyjen tavaroiden ja salaisuuksien, kuten TV-mainosten ja biisien, tarkastelu sekä aseiden että työkalujen ehostukset kerättyjä tarvikkeita vastaan.
Teknisesti Remedy on tehnyt huikeaa jälkeä Alan Wake 2:n parissa. Peli näyttää parhaimmillaan kuin elokuvalta ja yksityiskohtaisia alueita haluaa pysähtyä ihmettelemään. Erityisen näyttävänä mieleen jäävät öiset kaupungin kadut, joissa neonkylttien hohka tehostuu vesisateiden kastamista kaduista ja katuvalot valaisevat savun peittämiä kujia. Peli hyödyntää upeasti valojen lisäksi lukuisia elementaalisia tehosteita, kuten säteitä ja partikkeleja luomaan eloisaa ympäristöä. Tässä myös mainittakoon, että korostamaan tunnelmaa mukaan on ujutettu nopeasti leikattuja häiriintyneitä kauhukuvia kesken toiminnan ja hyppysäikäytyksiä, joiden käyttö on erittäin onnistunutta. Mukana on myös lukuisia nokkelia viitteitä Remedyn aikaisemmista peleistä, joiden löytäminen on piristävä lisäys synkän aiheen keskellä. Hahmot on suunniteltu ihohuokosten tarkkuudella ja animoitu kasvoja myöten harvinaisen uskottavaksi. Yksi näyttävimmistä näkemistäni peleistä ei kuitenkaan tule ongelmitta, sillä Playstation 5 näytti tökkimisen merkkejä vaativissa kohdissa, kuten yöllisessä heinikossa savun ympäröimänä liikkuessa, kun asetukset oli kytketty panostamaan visuaaliseen ilmeeseen. Suurimman osan ajasta Alan Wake 2 rullaa konsolilla kuitenkin moitteetta, eivätkä lataustauot ennätä häiritä.
Äänimaailma on luotu myös ammattimaisesti. Ympäristöä elävöittää uskottava ambienssi, mikä huomioi sääolosuhteet ja kauempanakin tapahtuvat tilanteet. Erityisesti aseista lähtevä pauke kuulostaa sopivan jymäkältä, joten aseilla ampuminen tuntuu oikein hyvältä. Ääninäyttely on todella luontevaa ja hyvin hahmoihin istuvaa. Alan Wake 2 sisältää pätevien pääroolien ohella useita tunnettuja taustanäyttelijöitä niin Hollywoodista kuin Suomestakin, mikä varmasti saa pelaajat hymähtelemään. Musiikki on pelin aikana teemaan liittyen sopivan raskasta, mutta peliä varten erityisesti kirjoitetut biisit ovat kaikessa melankolisuudessaan kauniita ja toivoa herättäviä.
Alan Wake 2:sta ennakkoon hypetetyt puheet mestariteoksesta ja vuoden pelistä eivät kieltämättä ole aivan tuulesta temmattuja. Alan herätä itsekin ajatukseen, että Remedy on työstänyt jotain varsin ainutlaatuista, mitä tekniseen toteutukseen ja yleiseen tunnelmaan tulee. Tämä silläkin nojalla, että olin hieman skeptinen ennakkoon kauhuteemasta. Ensimmäisen osan tavoin korkealentoinen tarina edelleen karkaa paikoittain mielenkiinnottomaksi sekoiluksi, ja todisteiden tutkimustila on ikävä kömmähdys niin toteutukseltaan kuin ajoituksiltaan. Näistäkin huolimatta kyseessä on oikeasti hieno peli, joka koukuttaa pelaajansa raadollisella sisällöllään ja kutkuttavilla mysteereillään entistä tiukemmin, mitä pidemmälle tarinassa etenee. Yliluonnollisen kauhuilun ystävät voivat huoletta antaa yhdestä kahteen pistettä lisää arvosanani päälle, mutta itse pidän kokonaisuutta onnistuneena ja nostan hattua Remedylle yhdestä vuoden hienoimmista peleistä.