Alan Wake 2:n laajennus Night Springs on tunnelmaltaan kovin erilainen kuin peruspeli, sillä säännöt ja rajoitteet puuttuvat tyystin

Summer Game Festin eräs yllätyksistä oli Alan Wake 2:n ensimmäinen laajennus. Nimenä on Night Springs, ja luvassa on kolme erillistä jaksoa kolmella eri päähenkilöllä, joista jokainen on vaihtoehtoinen versio tutuista hahmoista, jotka Alan Waken mielikuvitus on muovannut hänen yrittäessään paeta The Dark Placesta.

Tein verkkohaastattelun neljän remedyläisen kanssa, ja samalla näin erittäin väkivaltaisen pastellisen unen nimeltä Number One Fan, jonka pääosassa on eräs tarjoilijatar. Night Springsin jaksot ovat ulkoiset paljon voimakkaammat kuin peruspeli. Pääsin esittämään kysymyksiä ohjaaja Kyle Rowleylle, johtavalle käsikirjoittajalle Clay Murphylle, kenttäsuunnittelija Nathalie Jankielle ja viestintäpäällikkö Thomas Puhalle.

★ Gamereactor: Millainen oli kirjoitusprosessi? Tehtiinkö Night Springs samaan aikaan peruspelin kanssa, vai vasta jälkeenpäin?

Clay Murphy: "Se kehitettiin peruspelin julkaisun jälkeen. Kirjoitusprosessi oli rento ja hauska. Sääntöjä tai rajoituksia ei ollut, vain kokeilemista yrittäessä löytää se viihdyttävyys jokaiselle jaksolle."

Kyle Rowley: "Night Springs oli luonnosteltuna jo ennen peruspelin valmistumista. Monella eri hahmolla pelaaminen on aina ollut kiinnostavaa, ja luonnosteluvaiheessa peruspeliin ajateltiin enemmän pelattavia hahmoja kuin mitä lopulta tehtiin. On kaksi päähenkilöä, ja sitten alussa Nightingale. Päätimme palata astialle myöhemmin, ja Night Springs oli jo luonnosteltuna. Se vain otettiin esiin uudelleen ja todettiin, että tehdään jotain hulvatonta ja hullua."

Clay Murphy: "Kirjoitusprosessi on aina yhteistyöpainotteinen, mutta tässä projektissa erityisesti oli mukana paljon ihmisiä."

Nathalie Jankie: "Työ oli hyvin muotoa 'kyllä, ja...'"

Clay Murphy: "Tavoitteena oli pitää hauskaa ja tehdä siitä kummallista, joten kaikkien ideoiden ei tarvitse olla alkujaan käsikirjoittajilta."

Onko suhtautuminen lähdemateriaaliin aiempaa löyhempää?

Clay Murphy: "Kyllä! Night Springs on fiktiivinen TV-sarja pelin maailmassa. Voi siis ottaa "oikeita" ihmisiä, ja tehdä heistä löyhemmin peruspelin kaltaisia vieden asiaa joko kohti kauhua tai komediaa melko ääripäihin saakka."

Kyle Rowley: "Kyseessä oli hyvä tapa tyhjentää pöytää pelinkehittäjillä, jotka ovat tehneet viisi vuotta kauhupeliä Alanin kanssa Dark Placessa. Oli aika tehdä jotain kevyempää. Lisäksi oli paljon peruspeliin tarkoitettuja ideoita, jotka eivät päätyneet mukaan. Nyt niitä käytettiin. Ei tarvinnut ajatella 'onko tämä liian hullua?' vaan enemmänkin 'onko tämä tarpeeksi hullua?'"

★ Mitä elokuvallisia innoituksia Night Springsilla on? Controlin innoittajana oli Beyond the Black Rainbow.

Clay Murphy: "Elokuvallisia innoittajia on jokaiselle jaksolle, ja ne innoitukset ulottuvat pelattavuuteen, tarinaan ja ulkonäköön. Tämä vaihtelee 1950- ja 1960-luvusta aina pastellimaiseen Barbien kaltaiseen Number One Fan -jaksoon saakka."

Kyle Rowley: "Tällä kertaa tavoitteena oli miettiä ihmisten tunnistamia pop-kulttuuriviittauksia, ja sitten laittaa kaasu pohjaan pitäen se siellä."

★ Miten kolme päähenkilöä valittiin? Oliko fanien palautteella merkitystä?

Kyle Rowley: "Ehdottomasti! Faneja huomioiden."

Thomas Puha: "Ihanko totta..."

Kyle Rowley: "Kolme henkilöhahmoa ovat innoittuneet pelin maailman 'oikeista' ihmisistä, mutta eivät kuitenkaan ole he itse. Oli siis mahdollista käyttää tuttuja henkilöhahmoja laittaen heidät jännittäviin tilanteisiin ja ympäristöihin."

Clay Murphy: "Kysymys on nostalgiasta, ja siitä mitä fanit haluavat. Rose Marigold on selkeä fanien suosikki. Mutta myös omista suosikeistamme on kysymys."

Nathalie Jankie: "Yksi hauska juttu oli mennä Redditiin lukemaan fanien teorioita ja toiveita."

Clay Murphy: "Ei kuitenkaan niin, että sieltä suoraan poimisimme asiat omaan peliimme."

Nathalie Jankie: "Ei niin. Meillä on oma suunnitelmamme, ja on joskus hauska huomata, että fanikunta on ajatellut samaa. Ja joskus ei."

Clay Murphy: "Number One Fan -jaksossa on pahis nimeltä The Haters. He vihaavat The Writeria, ja jotkut vuorosanoista olen saattanut poimia verkosta niistä vähemmän mairittelevista mielipiteistä koskien Alan Wake 2:hta."

★ Laajennuksesta nähty pätkä toi mieleen American Nightmaren, joka oli hyvin erilainen kuin peruspeli. Oliko tämä innoittajana Night Springsille?

Kyle Rowley: "American Nightmare oli peruspeliin verrattuna tunnelmallisesti hyvin erilainen kuin peruspeli, ja samalla tavalla nyt laajennus on tunnelmallisesti erilainen. Vaikka käytössä on samat aseet ja esineet, ei kyse ole selviytymiskauhusta. Se on enemmänkin tiensä ampumisesta pahislaumojen läpi, kuten tässä tapauksessa päähenkilö pelastamassa elämänsä suurta rakkautta. Muissa jaksoissa on otettu peruspelin mekaniikkoja, ja sovitettu se jakson tunnelmaan. Pelattavuus on siis tehty miellyttäväksi, mutta eri tyylillä ja tavalla."

★ Suomi on pelissä kaikkialla, vaikka peli sijoittuu Yhdysvaltoihin. Oliko ratkaisu tietoinen tehdä pelistä ensimmäistä Alan Wakea enemmän suomalainen?

Thomas Puha: "Meillä ei ole mittaria kertomassa, milloin pelissä on tarpeeksi Suomea. Haluamme tehdä pelin, joka vetoaa maailmanlaajuiseen yleisöön. Mutta jos yrittää miellyttää kaikkia, ei miellytä ketään. Kaikesta pelin suomalaisuudesta olemme ylpeitä, ja Sami Järvellä on siinä myös paljon tekemistä."

Clay Murphy: "Sami on tehnyt paljon työtä, että Suomi olisi mukana pelissä. Pyrimme pitämään pelin realistisen tuntuisena, ja Luoteis-Yhdysvalloissa on oikeita suomalaiskyliä, joten esimerkiksi Watery innoittuu jostain todellisesta."

Kyle Rowley: "Olemme myös matkustaneet luoteisalueella, kuten Astoriassa, joka oli innoittajana ensimmäiselle pelille."

★ Mikä osuus peruspelistä on suosikkisi?

Kyle Rowley: "Aloitusjakso aina Nightingalesta ensimmäiseen Overlapiin. ja sitten kaksi ensimmäistä kappaletta. Pääasiassa siksi, että se on vastoin sitä, mitä pelaajat tapaavat yleensä pyytää, kuten taistelua, ja sitten luodaan hiljakseen tunnelmaa FBI-agenttina olemisesta. Olin huolissani yleisön reaktiosta, mutta mielestäni onnistuimme luomaan kiinnostavan alun. Olkoonkin, että taistelemaan pääsemisessä kestää muutama tunti."

Clay Murphy: " Kantani on päinvastainen. Pidän kaikista, mutta käsikirjoittajana viimeiset kappaleet Alanin ja Sagan kanssa ovat vaikuttavimmat. Sagan Dark Mind Palace mahdollisti henkilöhahmoon paneutumisen, ja pelaajalle palkitsevan tunteen tuottamisen."

Nathalie Jankie: "Aion olla ärsyttävä ja sanon, etten osaa valita."

Clay Murphy: "Valitse jotain sieltä keskivaiheilta."

Nathalie Jankie: "Valhalla Nursing Home hienojen hetkien vuoksi. Pidän sen kappaleen kauhuhetkistä, ja samalla siellä on paljon Alan Waken viittauksia. Pidän myös Sagan Dark Mind Palace -osiosta... "

Kyle Rowley: "Minäkin pidän todella Valhalla Nursing Homesta, koska siitä aloitimme ja sen viimeisenä päätimme. Olen saanut siitä tarpeekseni."

Nathalie Jankie: "... ja tietysti We Sing."

Kyle Rowley: "Koetimme varmaan kaikki sitä välttää, koska siitä on tullut niin ilmeinen vastaus."

Thomas Puha: "Aioin sanoa Sagan Watery-osuus. Kaikki selkiytyy siellä. Mukana on mukavasti paikkojen tutkimista, Koskela on siellä, ja toiminta tiivistyy Coffee Worldiin saakka. Tehtävänä siinä on sitä, mikä on hyvää. Harmillisesti ei ollut tilaa vielä yhdelle tehtävälle sillä alueella."

Night Springs on nyt saatavilla.