Alien: Rogue Incursion (PSVR 2) on oikein mahtava VR-peli

Alien-mytologian pohjalta on väännetty peli jos toinenkin vuosikymmenten aikana. Tulokset ovat olleet aika lailla laidasta laitaan, mutta silti olen niistä aina innoissani. Pitkän linjan VR-pulju Surviosin juuri jouluksi ilmestyvä ja kauan odotettu Alien: Rogue Incursion saa minut erityisen innostuneeksi, sillä peli ei pelkästään näytä todella hyvältä mutta on myös ensimmäinen VR:llä koettava Alien-peli, mikä on ideana suorastaan mainio!

Entinen sotilas Zula Hendricks on saanut tarpeekseen pahojen korporaatioiden vehkeilystä ja tekee kaikkensa niiden alas ajamiseksi. Zulan tutkimukset vievät hänet ja hänen androidiapurinsa Davis 01:n kartoittamattoman Purdan-planeetan salaiselle tutkimuskeskukselle. Syy paikan tuhoutumiseen käy nopeasti selväksi ja tekee Zulan tehtävästä huomattavasti haastavamman.

Alien: Rogue Incursionin tarinasta on heti huomattavissa rakkaus Alien-saagaa kohtaan. Pelaajaa kuljetetaan tutkimuskeskuksen läpi viljellen viittauksia elokuvien tapahtumiin ja tarjoillen klassisia Alien-hetkiä ja makeita yllätyksiä tuon tuosta. Tarinan vahvuudet tulevat siitä, ettei pelin kerronta tukeudu elokuvien hetkiin vaan maustaa niillä omaa tarinaansa kirjoittaen uskottavan ja omaperäisen seikkailunsa Alien-maailmaan mainion Alien: Isolationin tavoin. Ainoa tarinassa ilmenevä niin sanottu ongelma tulee siitä, että päähahmolle xenomorfit ovat entuudestaan tuttuja, jolloin sellaisen nähdessään ensimmäisen kerran ei moinen tule yllätyksenä. Vaikka pelaajana hirviöitä osaa jo odottaa, tämä tilanne syö tarinan mystiikkaa ja shokkiarvoa kuitenkin pois.

Ydinidea pyörii avaruusaseman tutkimisesta hengissä säilymiseen avaruuden uhkien vaaniessa joka nurkan takana. Pelaajan pitää aktivoida laitteita, sähköistää koneita ja raivata esteitä päästäkseen eteenpäin. Lisää tietoa tapahtumista saadaan kuuntelemalla taakse jätettyjä ääniviestejä, ja lukemalla työntekijöiden henkilökohtaisia posteja tietokoneilla.

Pelissä seikkaillaan ensimmäisen persoonan perspektiivistä ja pidetään Sense-ohjaimilla ohjattavat virtuaalikädet tiukasti kiinni maailmassa. Aseiden lisäksi käsissä muun muassa pyöritellään erilaisia työkaluja, painellaan koneiden nappeja, kiivetään rappusia ja korjaillaan sähköyhteyksiä. Alien: Rogue Incursionissa realismia pelaamiseen tuo fysiikan lisääminen tavaroiden käyttöön. Tavarat tuntuvat painavilta, ne jäävät kiinni maailman kiinteisiin asioihin tai tyrkkivät irtoroinaa kumoon niihin osuessaan. Aseisiin lisätään lippaita eikä niillä voi ampua ilman tarvittavia latausliikkeitä ja ampuessakin rekyyli potkii asetta aidosti kohti kattoa, jos siitä ei pidä kunnolla kiinni. Monipuoliset ja realismia heijastavat toiminnallisuudet ovat kuitenkin sopivan suurpiirteisiä, etteivät ne tee pelaamisesta vaivalloista. Tarkkojen pelimekaniikkojen ansiosta virtuaalikädet seuraavat tarkasti ja virheettömästi ohjainten liikkeitä ja tavaroiden paikkojen oppimisen jälkeen toiminnallisuudet taisteluineen tuntuvat sujuvilta ja luonnollisilta. Muutamia ongelmia käsien kanssa ilmaantui lähinnä tavaroita kerätessä. Välillä kädet tarrasivat mieluummin haluttavan tavaran sijaan turhanpäiväiseen irtoroinaan, milloin irtoroina sai tärkeän tavaran lentämään kaaressa pitkin huonetta saadun iskun voimasta. Joskus kädet myös jumittuvat kiinni pöytiin tai kaappeihin tavaran nostelun yhteydessä.

Pulmailut pysyvät maltillisina lähinnä koneiden aktivointina ja sähkövirtausten uusiksi säätelynä. Haastetta lisätään sattumanvaraisten alienien vierailuilla, joita joutuu hätistelemään alati hupenevien panosten turvin. Kartan avulla ja androidiystävän opastuksella seuraavan kohteen luokse pääseminenkään ei tuota ongelmia, mutta muutamaan otteeseen joutuu hetken miettimään, kuinka tiettyihin kohteisiin pääsee käsiksi. Vastaus kuitenkin löytyy aina kohtuullisen läheltä, kunhan silmäilee ympäristöä tarkasti. Varsin suoraviivainen eteneminen pyrkiikin panostamaan tunnelmaan ja ottamaan kaiken irti hyvin tehdystä kenttäsuunnittelusta, mikä mahdollistaa samojen paikkojen koluamisen uusien tavoitteiden myötä.

Visuaalisesti Alien: Rogue Incursion on täyden kympin suoritus. Survios on todella kiinnittänyt huomiota ei pelkästään maailman yksityiskohtiin vaan ennen kaikkea Alien-maailman luomiseksi. Pelissä liikutaan kuin suoraan Alien-elokuvien kohtauksissa aina myrskyisiltä joutomailta synkille asemakäytäville ja retroscifeistä tietokonehuoneista savun täyttämiin facehugger-hautomoihin. Peli tehostaa virtuaalimaailmaa ennennäkemättömän tyylikkäästi efekteillä kuten savulla, kipinöillä ja lumimyrskyillä, jotka vahvistavat teeman mukaista jännittävää tunnelmaa.

Alien: Rogue Incursionissa yhdistyykin mielenkiintoisesti ja varsin onnistuneesti juurikin ensimmäisen Alien-elokuvan kauhumaiset pelkotilat liikuttaessa pitkin kuolleita käytäviä ja Aliens-elokuvan toiminnalliset jännitteet taisteluissa xenomorfeja vastaan. Tosin muutos tunnelmien välillä on aika suuri, ja siihen on hieman vaikea ainakin alkuun sopeutua. Karmivan mutta samalla niin upean näköisen xenomorfin onnistuttua säikäyttämään hiiviskelyllään puuttuukin itse aseella ammuskelusta Aliens-elokuvassa nähty paniikinomainen eloonjäämistaisteluvietti, ja räiskintä menee enemmän pelihallimaiseksi tulitukseksi tyyliin Alien 3: The Gun. Peli rullaa Playstation 5:llä sujuvasti eivätkä latauksetkaan oikeastaan tunnu kuin muodollisuuksilta. Huolimatta jatkuvasta liikkeestä ja mahdollisuudesta jopa juosta en kokenut pelissä pahoinvoinnin tunnetta useampituntisten pelisessioidenkaan aikana käyttäessäni mukavuusasetuksia.

Äänipuoli on myös kohdallaan. Liiketunnistimen napsutus ja pulssikiväärin surina saavat autenttisuudellaan hymyn huulille kerta toisensa jälkeen. Xenomorfien örinä ei pelkästään saa ihoa kananlihalle vaan myös varoittaa lähestyvästä uhkasta. Karuja kuolemia ja hahmojen kohtaloita tehostetaan ilkeillä rusahduksilla ja litinöillä tilanteiden mukaan. Hajonnut tutkimuskeskus tuntuu kuin itsenäiseltä organismilta puhjenneiden kaasuputkien sihinällä ja tietokoneiden raksutuksella. Ääninäyttelyssä on onnistuneesti osattu erotella tunteikas ihmishahmo ja kylmän tunteeton androidi laadukkaalla näyttelyllä. Keskustelut ovat napakoita ja mielenkiintoisia luoden uskottavaa kemiaa hahmojen välillä. Elokuvamainen musiikki vahvistaa hienosti pelin jännityselementtejä, ja korostaa oivasti pelin epämääräisen ympäristön aiheuttamaa harhaluuloa ja pelkotiloja pienillä iskuilla.

Alien: Rogue Incursion ei pelkästään ole mainio VR-peli vaan samalla myös yksi parhaita Alien-pelikokemuksia. Maailma on rakennettu selkeästi rakkaudesta Alien-mytologiaan ja tarina on yllätyksineen sekä mielenkiintoinen että uskottava. Pelillinen anti on monipuolista ja teknisesti hyvin toimivaa ja sen myötä kivaa puuhaa. Tunnelma on kutkuttavan jännittävää, mistä saa paljon kiittää upeaa visuaalista ilmettä ja yksityiskohtaista ympäristöä sekä moniulotteista ja autenttista äänimaailmaa. Toki pelissä oli havaittavissa vielä pieniä bugeja lähinnä virtuaalikäsien kanssa, ja tunnelma monsuja räiskiessä ei ole ehkä sitä mitä siltä toivoisi, mutta kokonaisuus on jopa koviin odotuksiin nähden yksi vuoden parhaita pelikokemuksia.