American Horror Story, 8. kausi

Ryan Murphyn ja Brad Falchukin American Horror Story -antologiasarja on venyttänyt televisiokauhistelun rajoja erikoisine ja mieleenpainuvine tarinoineen, persoonallisine kerrontakeinoineen ja varsin häiriintyneine väkivaltakuvastoineen. Jokainen AHS:n tuotantokausi on enemmän tai vähemmän itsenäinen tarinansa, joiden välille on kuitenkin rakennettu aasinsiltoja sesonkimäärän kasvaessa. Sarjan kahdeksas, Apocalypse-liikanimellä varustettu kausi, ottaa rohkean askeleen kohti kokonaisen AHS-universumin rakentamista.

American Horror Story: Apocalypsen alussa ydinsota pyyhkäisee ihmiselämän maapallon kamaralta. Sekalainen selviytyjäjoukko pitää majaansa salaperäisessä, maan alle rakennetussa Linnakkeessa. Ulkomaailmasta Linnakkeeseen saapunut Michael Langdon (Cody Fern) sekoittaa väestönsuojan asukkaiden pasmat, ja pian paljastuu, että maailmantuhon taustalla onkin kyse hyvän ja pahan ikuisesta taistelusta.

Näistä lähtökohdista käynnistyy yksi televisiohistorian taatusti hurjimmista cross-over-sekamelskoista, joka ammentaa varsin mittavaksi paisuvaa hahmokavalkadiaan aiemmilta AHS-kausilta - Coven-kolmossesongin faneilla on edessään todelliset kissanpäivät, sillä Miss Robichaux's Academyn noitakoululaiset palaavat ruutuun. Kyseisen kauden teemoja syvennetään todella mielenkiintoisilla tavoilla. Covenin salaisuudet aukeavat kunnianhimoisella ja määrätietoisella otteella, eivätkä monien fanien odottamat lopputulemat lemahda ollenkaan fanipalvelulta harkitun toteutuksen ansiosta. Sarah Paulsonin, Evan Petersin ja Frances Conroyn kaltaiset AHS-vakiokasvot pääsevät loistamaan eri rooleissaan kauden aikana, mutta melkoisia yllätyksiä ja jälleennäkemisiä on luvassa säännöllisin väliajoin. On sanomattakin selvää, että Apocalypse-kaudesta ilon irti saaminen edellyttää aikaisempien AHS-kauhisteluiden tuntemusta.

Usealta eri kaudeltaan teemoja, hahmoja ja juonielementtejä ammentava Apocalypse ei tunnu liian täyteen ahdetulta kokonaisuudelta, vaan kymmenen jakson mittainen kausi etenee luontevalla tahdilla. Muun muassa some-maailman onttoudesta, villeistä salaliittoteorioista, velhojen ja noitien sodankäynnistä, uuden vuosituhannen yrityskulttuurista, okkultismista ja aikamatkustamisesta kertova tarina malttaa onneksi pysähtyä jakso kerrallaan yhden suuremman aihekokonaisuuden äärelle. Näin viittaukset aiempien kokonaisuuksien tapahtumiin eivät jää pelkästään viittauksiksi, vaan käsikirjoittajat tarjoavat katsojalle AHS-universumin läpi viilettävän, mutta kiinnostaviin kohtiin viipyilemään jättäytyvän, kummitusjuna-ajelun.

Harva televisiosarja lienee saanut näin itsetietoista ja runsasta läpileikkausta omaan historiaansa, ja onkin harmi, ettei Apocalypsen DVD-julkaisu harmittavasti sisällä ollenkaan lisämateriaaleja. Olisin halunnut kovasti kuulla esimerkiksi käsikirjoittajien ja näyttelijöiden mietteitä näin laajan ja omaperäisen kokonaisuuden kynäilemisestä ja toteuttamisesta.

American Horror Story on korottanut kerronnallisia panoksiaan jokaisella kaudellaan, ja meno on ollut rajoja rikkovan röyhkeää voittokulkua tähän asti. Apocalypse-kausi muodostuu kuitenkin sarjan selväksi virstanpylvääksi jatkojalostaessaan menneiden kausien kiinnostavampia juonenkäänteitä, joista kiehahtaa uusi mielikuvituksellinen ja vertahyytävän väkivaltainen tarina.