Matti Isotalon arvion Anthemista voi lukea täältä.
Paljon etukäteen poristu Anthem on ollut nyt pelattavissa jo muutamia viikkoja. Edelleen kovasti negatiivista huomiota sosiaalisessa mediassa ja uutisissa keräävä moninpeliräiskintä on kuitenkin yllättänyt kohtuullisen vahvoilla listasijoituksillaan. Bioware on ehtinyt jo ahkerasti paikkailla julkaisuaan päivityksillä, joten ehkä jo nyt uskaltaa lähteä selvittämään, mikä se Anthem on pelejään.
Bioware on tunnetusti tehnyt vahvoja tarinoita peleihinsä ja Anthemin sci-fi-maailma herätti suurta kiinnostusta. Ei käy kieltäminen, etteikö historiaan ja taustoihin oltaisi pelissä laitettu paljon aikaa. Tarinasta paistaa kuitenkin hiukan läpi se, että sisältöä on jopa liikaa. Anthem sekoittelee merkityksetöntä teknobabletusta ja tekotaiteellista mytologiahömppää niin runsaalla kädellä, että tarinasta on vaikea saada kunnollista otetta. Lopputulos tuntuu vain kikalta myydä kierrätettävää pelattavaa loputtomiin. Tämä tosin on varmaan tarkoituskin, sillä pelaajat halutaan pitää pelin parissa hamaan tulevaisuuteen saakka. Hahmot toimintoineen ovat sentään mielenkiintoisia ja hyvin toteutettuja kemioineen, mutta kaikki ylimääräinen lähitoimintojen ulkopuolelta puuroutuu helposti unohdettavaksi ja korkealentoiseksi taidemöykyksi.
Unohdettavan tarinan sijaan Anthemin voimavarat tulevat sen taisteluosuuksista. Pelin hienosti suunniteltu ja todella monipuolinen maailma toimii oivana taistelutantereena välienselvittelyyn niin maalla, vedessä kuin ilmassa. Pelimekaniikka on hiottu huippuunsa antaen todella hyvän hallinnan hahmoon. Ampuminen on tarkkaa, ja sitä voi harrastaa useilla eri käsiaseilla unohtamatta lukuisia räjähteitä ja elementtipaukkuja. Vihollista riittää ammuttavaksi tyypillisistä sotilaista isoihin hirviöihin ja tultasyöksevistä lentoliskoista täysin harmittomiin pupueliöihin lukuisilla eri tavoilla. Napakalta tuntuvan ampumisen lisäksi erittäin suurta hyvänolontunnetta taisteluun ja yleiseen maailman tutkimiseen tuo hahmojen lentelyominaisuus. Ison mittakaavan maailma on kuin tarkoitettu tutkittavaksi lentelemällä kiitos massiivisten korkeuserojen. Lentelystä välittyy todellinen Iron Man -olo, ja se on huolitellun toteutuksensa ansiosta todella palkitseva kokemus. Harmillisesti tarina ja valittu lajityyppi eivät taivu tarjoamaan kovinkaan monipuolista tehtävävalikoimaa, jolloin jokainen toimeksianto on ainoastaan vihollisten rei'itystä tuhoamisen, suojelun ja tavaran keräämisen nimissä. Esimerkiksi jonkin ison liikkuvan jahtaaminen lentämällä olisi ollut piristävä lisä toimintaan.
Lajityyppinsä johdosta Anthemissa tavaran keräily ja kyhäily ovat suuressa roolissa. Tällä loputtomiin jatkuvalla kerää ja kehity -menetelmällä saadaan peliin jälleen lisää tyhjänpäiväistä sisältöä. Vaikka roinaa tulee pelissä ovista ja ikkunoista, ja tavaraa voi kyhäillä ja tehostaa koko sielunsa kyllyydestä, ei se onneksi tunnu lamaannuttavan peli-iloa. Toki jokaisen tehtävän päätteeksi kaiken tavaran läpikäyminen ja päivittely parempaan roinaan alkaa ajankäytön takia hiukan häiritsemään, mutta järjestelmä on sentään selkeä ja suoraviivainen. Enemmän touhussa rassaa sen merkityksettömyys. Peli nimittäin nostaa vastusta hahmon kehityksen myötä, jolloin peli on jatkuvasti yhtä haastava. Ei siis ole väliä, kuinka superin hahmon saa kehitettyä: Anthem vastaa haasteeseen aina samalla mitalla.
Anthemin audiovisuaalinen ulosanti on suorastaan huikea. Bioware on todella pistänyt parastaan pelin graafisen ilmeen eteen, joka pääsee todelliseen loistoonsa Xbox One X:llä. Yksityiskohtainen grafiikka on pullollaan toinen toistaan näyttävämpiä efektejä, jotka puhaltavat maailman lukuisat eri ympäristöt kukoistukseen. Jokaisella pelikerralla unohdun ihastelemaan, kuinka kaunis peli visuaalisesti onkaan. Esimerkiksi vastaan tulee ilman täyttäviä partikkelipilviä, häikäiseviä valonsäteitä läpi tuulen riepottelemien lehtien, ja isojen räjähdysten valaisemia kallionseinämiä. En muista ihan heti vastaan tulleen peliä, jonka graafinen ilme jaksaa ihmetyttää kerta toisensa jälkeen.
On hienoa huomata, ettei pelin äänimaailma jää yhtään jälkeen graafisesta loistosta, vaan auttaa laadullaan vahvistamaan upeaa tunnelmaa. Äänissä on selkeästi panostettu juuri aseisiin, mikä ei yllätä, sillä ampuminen on pelissä pääosassa. Aseiden bassontäytteinen jylinä potkii nätisti antaen uskottavuuden tunnetta toimintaan. Räjähdykset kajahtelevat ympäristö huomioon ottaen, ja maailman yleisambiessin laaja dynaaminen ja erilaisuuden skaala on kirjaimellisesti kuin toiselta planeetalta. Myös ääninäyttely on erittäin laadukasta näyttelijöiden heittäytyessä rooleihinsa ja saaden aikaiseksi luontevaa olemista. Komeuden kruunaa tunnelmallinen musiikki, joka nokkelasti sekoittelee mekaanista veisua orgaanisiin soittimiin luoden hienosti maailman kanssa yhteensopivan kaihomielisen sankaritunnelman.
Näiden muutamien viikkojen aikana tulleiden päivitysten valossa Anthem tuntuu yllättävän eheältä peliltä. Palvelinongelmia ei kohdannut kuin muutaman pelistä tipahtamisen muodossa. Nämäkin ongelmat korjaantuivat pelin käynnistyessä saman tien uudestaan. Muuten pelin sisäisiä ongelmia ei tullut vastaan oikeastaan ollenkaan, vaan seikkailu rullasi moitteetta ja latausajat pysyivät inhimillisinä.
Tietäen jo etukäteen Anthemin olevan moninpeliräiskintä osasin varautua siihen, mitä peli pitää sisällään. Yleisesti moninpelejä välttelevänä täytyy myöntää, että olin enemmänkin positiivisesti yllättynyt kuin negatiivisesti turhautunut. Anthemin huolella toteutettu taistelumekaniikka lentämisineen imaisee puoleensa välittömästi, ja jaksaa kantaa koko tarinaosion. Pelin grafiikka ja äänimaailma edustavat alansa kärkeä ja saavat suoranaista ihastusta aikaiseksi jokaisella pelikerralla.
Niinkin upeaa ja miellyttävää kuin Anthemin tekninen puoli on, harmillisesti pelin potentiaali ajautuu hiukan karille väkinäisen moninpelimallin myötä. Se, että tehtäviä pitää suorittaa väkisin jonkun ventovieraan kanssa netin välityksellä, syö tunnelmaa ja vesittää kokemusta. Tällaisten pelien ongelma on juuri siinä, ettei saa rauhassa tutkia ympäristöä. Niin sanotut tiimiläisesi juoksevat yleensä suoraan kohteeseen, jolloin Anthem heittää jälkeen jääneenkin pelaajan keskelle toimintaa (vaikkei olisikaan vielä siihen valmis). Positiiviseksi yllätykseksi Bioware on lisännyt Anthemiin mahdollisuuden pelata päätehtävät itsekseen yksityisellä palvelimella. Tämän takia onkin niin ristiriitaista, että silti on pakko olla verkkopeliin tarvittavan kultapossutilin tilaaja edes käynnistääkseen Anthemin. Myös tehtävien samanlaisuus ei jaksa innostaa pelin parissa ainakaan tarinaosiota pidempään. Loputtomiin laimennettavissa oleva tekotaiteellinen mytologinen juoni ei toimi tässä lieventävänä asianhaarana ollenkaan. Koska verkkomoninpelit ovat mitä ovat, eikä niiden lainalaisuuksista edes haluta eroon, ei Anthemia voi siitä syyttää. Itseasiassa Anthem on näiden pelien parissa erittäin laadukas ja varsin varteenotettava vaihtoehto huikean teknisen toteutuksensa ansiosta. Kaikkia pahoja puheita ei kannata uskoa, vaan kokeilla peliä itse ja luoda oma mielipide (jos tällainen tyylilaji kiinnostaa).