Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Gamereactor Suomi
artikkelit
The Witcher 2: Assassins of Kings

The Witcher kirjoissa ja peleissä

The Witcher on viime vuosien suosituimpia roolipelisarjoja. Markus Hirsilä syventyi sarjan lähdemateriaalina toimiviin Noituri-kirjoihin ja peilaa pelejä niihin.

Pelaajat tuntevat The Witcherin kahdesta mainetta niittäneestä roolipelistä, mutta fantasiamaailman juuret ovat puolalaisessa kirjallisuudessa. Andrzej Sapkowski julkaisi 1990-luvulla yhteensä seitsemän Noituri-kirjaa, joista viimeiset viisi ovat romaanimuotoisia. Kaksi ensimmäistä teosta ovat novellikokoelmia. Kirjat pysyivät pitkään kielimuurin takana, mutta pelien menestyksen myötä opuksia on alettu julkaista myös suomeksi. Kolmas osa ja samalla ensimmäinen romaani Haltiain verta julkaistiin kesällä 2012 Tapani Kärkkäisen suomentamana.

Kolmas kirja on huomattavan erilainen lukukokemus aiempiin teoksiin verrattuna. Yhtenäisen tarinan lisäksi huomionarvoista on se, miten vähän kirjassa lopulta tapahtuu. Varsinaisia toimintakohtauksia ei ole kuin muutama. Muu aika käytetään pitkään ja monipuoliseen dialogiin, jossa henkilöt keskustelevat maailman menneistä tapahtumista tulevia spekuloiden. Tästä seuraa se, että henkilöhahmoja on paljon ja heidän persooniaan kehitellään varsin pitkälle romaanin edetessä. Haltiain verta olisi helppo sovittaa teatterin lavalle, koska maisemat eivät juuri muutu, mutta ihmisten suut käyvät senkin edestä. Tarinan keskiössä on siniverinen Yllätyksen lapsi Ciri, jonka hahmoon lukija tutustui lyhyesti jo toisessa kirjassa Kohtalon miekka. Ciri-tytöllä on eräänlaisia meedion kykyjä, jotka saattavat kääntää meneillään olevien suurpoliittisten juonittelujen kulun. Geralt Rivialainen ottaa tytön huostaansa, jolloin noiturin koko sosiaalinen verkosto pääsee osalliseksi niin politiikasta kuin lastenhoidostakin. Vallanpitäjien juonittelu alkaa jossakin vaiheessa hieman nyppiä, mutta onneksi mielenkiintoa kuvioon tuo yksityiskohtainen kuvaus koulutuksesta Kaer Morhenin noiturisiirtolassa. Kirja jää lopulta tarinallisesti täysin kesken, joten sama juoni jatkuu tulevissakin teoksissa.

The Witcher 2: Assassins of Kings
Noituri-kirjojen kirjoittaja Andrzej Sapkowski ei tunnustaudu pelaajaksi eikä osallistu pelien kehitykseen. Hän pitää CD Projektin pelejä enemmän vapaina adaptaatioina kuin kirjasarjan jatkeina.

The Witcher -pelit näyttävät saaneen innoituksensa enemmän romaaneista kuin novellikokoelmista. Alkupään tarinoista on huomioitu lähinnä tapahtumien puitteet ja avainhenkilöiden persoonat. Vapauksia on kuitenkin otettu. Kirjoissa keskushahmo Geralt Rivialaisen hahmo on hyvin nihilistinen ja pitkälle kehitelty, mutta peleissä mies on pitkälti "tyhjä taulu". Tämä tietenkin mahdollistaa roolipelaamisen ja siten pelaajan samaistumisen Geraltiin. Miehen ulkonäkö on mallinnettu kirjojen esikuvasta erittäin uskollisesti. Kiiluvat silmät, puhtaanvalkoiset hiukset ja arpinen vartalo jäävät varmasti mieleen. Peleissäkään Geralt ei ole enää ihminen, vaan on lapsuutensa yrttihoitojen ja koulutuksen vuoksi muuttunut mutantiksi. Ammatiltaan hän on noituri, mikä tarkoittaa alkeellista taikuutta oppinutta hirviönmetsästäjää. Örvöjä on kuitenkin alati vähemmän, joten noiturien ammattikunta on kovaa vauhtia tekemässä itseään työttömäksi. Tämä pakottaa noiturit maankiertäjiksi, jotka ottavat keikkoja vastaan sieltä, mistä niitä sattuu olemaan tarjolla. Sapkowskin maailmassa noiturit vastaavat aika hyvin klassisten länkkäreiden kierteleviä pyssysankareita, joita salaa sekä kunnioitetaan että halveksitaan.

The Witcher 2: Assassins of Kings
Jakub Stylinski (Senior Gameplay Designer) ja Konrad Tomaszkiewicz (Implementation Lead) CD Projektilta. Tomaszkiewiczin mukaan Geraltin tarina ei peleissä ole vielä päätöksessään.

Noiturin oikea käsi on trubaduuri Valvatti (peleissä Dandelion). Kirjoissa soittoniekka on naisiin menevä, jatkuvasti hankaluuksiin hankkiutuva mies, joka kerää toimeentulonsa laulamalla liioittelevasti kaverinsa Geraltin edesottamuksista. Valvatti onkin ollut peleissä luonteva valinta tarinoiden kertojaksi. Asetelma tuo mieleen Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -tarinat, joissa tohtori Watson toimii kertojana. Pidän kuitenkin erittäin harmillisena sitä, että pelien Valvatti on rauhallinen, suorastaan akateemisen pohdiskeleva mies, joka tarkkailee tapahtumia maltillisesti sivusta. Toisin sanoen hän on lähes täydellinen vastakohta kirjojen huomattavasti suurieleisemmälle trubaduurille. Ratkaisu on kuitenkin ymmärrettävä, sillä liian vahva persoona sivuhahmona olisi vienyt ikävästi pelaajan huomiota Geraltilta.

The Witcher 2: Assassins of Kings