Ensitestissä Xbox One -ohjain ja uusi Kinect

Microsoft kutsuu Xbox Onen ohjainta "parhaimmaksi mitä alalla on koskaan nähty". Vaatimatonta, kuten aina, mutta kuulemma ohjaimen muotoilun eteen on nähty vaivaa. Xbox 360:n ohjain ei sekään ole mitään muuta kuin hyvä pädi, ja saadakseen siitä vielä paremman Microsoft on reissannut ympäri maailmaa ja antanut eri ikäisten ja kokoisten ihmisten hypistellä prototyyppejä. Niistä on lopulta valittu se, joka sopii parhaiten kaikkien käsiin.

Esimerkiksi pohjasta pullottava paristokotelo on upotettu ohjaimen sisään, kahvat ovat hieman solakammat ja ohjain on neljänneksen edeltäjäänsä kevyempi. Suuntaohjainta on myös viilattu, ja Microsoftin mukaan se sopii nyt niin taistelupelaajille kuin penkkiurheilijoillekin, kun taas liipaisimista on tehty entistä tarkemmat magneettisilla sensoreilla.

Uuden ohjaimen alareunassa on laajennusportti, joka tukee nopeaa tiedonsiirtoa, mutta sen tarkoitusta ei vielä esitelty. Viimeisenä muttei vähäisimpänä ohjaimeen on rakennettu uusi tärinämoottori, joka on yhteydessä liipaisimiin. Otan ohjaimen käsiini ja Microsoft antaa minun kokeilla lyhyttä demoa, jossa yksinkertaisesti ammutaan aseella. Kun painan liipaisimesta, ase laukeaa ja potku tuntuu liipaisimessa. Ominaisuus lisännee toiminta- ja kaahailupelien fiilistä, mutta toivottavasti pitkistä pelisessioista ei aiheudu sormille ylimääräistä rasitusta.

Ohjain tuntuu joka tapauksessa kädessä hyvältä. Siitä saa hyvän otteen ja tarkkuus on kohdallaan. Pädi tuntuu kuin tiukemmalta, hieman ohuemmalta versiolta Xbox 360:n ohjaimesta. Kaikkiaan parannuksia on Microsoftin mukaan nelisenkymmentä.

Astun seuraavaksi uuden Kinectin eteen. En ole koskaan tykännyt Xbox 360:n Kinectistä, joten en ollut erityisen innoissani myöskään Kinect 2.0:n julkistuksesta Xbox Onen yhteydessä. Mutta kun oikeasti heiluttelee ja potkii uuden Kinectin edessä, vaikutelma on ihan toinen. Siitä paistaa selvästi, että Microsoft on uhrannut miljoonia sen kehittämiseen.

Uusi Kinect näkee edeltäjäänsä laajemman alueen ja toimii paremmin myös pienissä huoneissa. 3D-tunnistusta on parannettu merkittävästi, ja sensori näkee jopa pienet yksityiskohdat kuten rypyt paidassa. Se pystyy myös seuraamaan enimmillään kuutta henkilöä samanaikaisesti, tulkitsemaan kasvojen ilmeitä, arvioimaan sydämen sykettä ja näkemään pilkkopimeässä.

Selkäpiitä miltei karmii katsoessa tv-ruudulta 3D-kuvaa itsestä. Liikutan vähän sormia ja sensori reagoi välittömästi. Kaulassani on ohut nauha, ja senkin sensori näkee. Kinect tietää, jos pelaaja koskettaa olkapäitään, ja voi laskea liikkeiden nopeuden ja arvioida pelaajan fyysistä rasitusta. Jos seisoo yhdellä jalalla, Kinectin matikkapää päättelee, että jalalle koituu nyt enemmän rasitusta. Yhdistettynä sykkeen mittaukseen laitteen pitäisi olla entistäkin etevämpi kotikuntoiluväline niille, jotka tykkäävät jumpata olohuoneessaan.

Lisäpelaajien on helppo hypätä mukaan, koska kerran kasvonsa sensorille paljastaneet tunnistetaan seuraavalla kerralla automaattisesti. Ja jos pelaajat vaihtavat paikkaa, Kinect voi soveltaa tätä tietoa esimerkiksi jaetun ruudun järjestämiseen niin, että pelaajat ovat aina omilla puolillaan. Tunnistus ei ole kuitenkaan välttämätöntä, ja siitä voi kieltäytyä.

Härvelissä on mukana joukko mikrofoneja, joita käytetään muun muassa puheentunnistukseen. Microsoftin mukaan se toimii hälyisessäkin ympäristössä, tosin vielä ei ole varmuutta, millä kaikilla kielillä.

En tule koskaan keikkumaan tv:n edessä ja jumppaamaan punaisissa Speedoissa, mutta olen aidosti kiinnostunut, mitä kehittäjät saavat uudesta Kinectistä irti. Esimerkiksi ilmeiden ja sykkeen lukeminen voisi toimia mahtavasti kauhupelissä - tai jopa LA Noiren kuulustelukohtauksessa? Kun perinteisen ohjaimen ja Kinectin funktiot yhdistetään, on mahdollisuuksia vaikka mihin.

Kyynisempi voisi tosin silti huomauttaa, että palkki näyttää edelleen typerältä tv:n edessä, oli sisällä miten maagista teknologiaa tahansa.