Suomi
Gamereactor
artikkelit

Sinivalkoinen pelikirja on laatuteos Suomen pelihistoriasta

Katsaus Juho Kuorikosken kirjoittamaan kirjaan, joka niputtaa 30 vuotta sinivalkoista pelihistoriaa yksiin kansiin.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Kuinka monta peliä Rovio kehitti ennen iskemistään kultasuoneen? Ketkä olivat suomipelien edelläkävijöitä? Miten syntyi Nokian matopeli? Mitä yhteistä on Remedyllä ja Futuremarkilla? Näihin ja lukemattomiin muihin kysymyksiin tuo vastauksen Sinivalkoinen pelikirja - Suomen pelialan kronikka 1984-2014.

Juho Kuorikosken kirjoittama historiikki kattaa nimensä mukaisesti kaikki kolme vuosikymmentä sinivalkoista pelihistoriaa, aina sen harrastelijamaisista aamuhämäristä kansainvälistymisen kautta nykyiseen mobiilihittien kultakauteen. Matkalle on mahtunut monta tekijää, monta tarinaa ja yllättävä määrä erilaisia pelejä, jotka Kuorikoski on kiitettävästi niputtanut yksiin kansiin. Työsarka on ollut valtava, mutta jonkun se oli tehtävä, jotta pelialamme juuret eivät painuisi unholaan.

Sinivalkoinen pelikirja on laatuteos Suomen pelihistoriasta

Kirja jakautuu loogisesti aikakausiin, alkaen Commodore 64:n kultakaudesta ("tasavallan tietokone") ja kulkien PC:n paraatipäivien kautta älypuhelimien ja ilmaispelien ihmeelliseen aikaan. Välissä sivutaan N-Gagea, joka epäonnistui tekemään mobiilipeleille sen, mitä iPhone teki muutamaa vuotta myöhemmin. Aikakausien oleellisimmat tarinat kerrotaan sujuvasti ja moniäänisesti leipätekstinä, jota seuraa aikakauteen liittyvien pelien erittely lyhyine arvioineen.

Kyse ei ole paperisesta Wikipediasta, vaan rennolla otteella kirjoitetusta, paljolti Kuorikosken omiakin mielipiteitä esiin tuovasta teoksesta, jota on helppo ja hauska lukea.

Sinivalkoista pelikirjaa on useissa lähteissä jo kiitelty kulttuuriteoksi, mikä eittämättä pitää paikkansa. Vaikka suomipelejä on kerätty paljon myös netin eri lähteisiin, Suomesta on puuttunut juuri tällainen kokonaisvaltainen teos kotimaisista peleistä ja niiden tekijöistä. Tähän kirjaan voi tarttua sekä yleissivistyksen että nostalgisen fiilistelyn näkökulmasta.

Opusta varten on haastateltu yli 60 henkilöä, joiden tarinat kuuluvat sopivissa asiayhteyksissä. Nämä osuudet ovat ylivoimaisesti kirjan kiinnostavinta sisältöä, josta saa kokeneempikin kehäkettu jotain uutta irti. Mukana on niin alkuperäisten suomipelien tekijöitä, uudemman linjan kehittäjiä kuin merkittäviä taustavaikuttajiakin, jotka ovat esimerkiksi kustannus- ja maahantuontitoiminnallaan mahdollistaneet alan kasvun tässä melko takapajuisessakin maassa.

Vaikka kuusnepan pelit tuntisi kuin omat taskunsa, voi ajanjaksolta silti nauttia hauskoista ja valaisevista anekdooteista, joiden myötä knoppitietouttaan pääsee paisuttamaan esimerkiksi kotimaisen pelimedian muodostumisesta. Aikanaan isolla tohinalla perustetut Recoil Gamesin ja Fathammer tarjoavat suomalaiselle pelihistoriikille myös opettavaiset tarinansa, jotka on syytä pitää korvan takana.

Peliarvioiden kohdalla hauskinta on verestää omia muistojaan. Yksittäiset pelit löytyvät kätevästi takaosan hakemiston kautta. Isojen julkaisijoiden tukemat Max Payne, Flatout ja Transworld Snowboarding ovat lähes kaikille nykypelaajille tuttua peruskauraa. Harrastelija varmasti muistaa myös Slick'n'Sliden (1993) ja Porrasturvat (2002), mutta välistä löytyy uskomaton määrä pienempiä nimikkeitä, joiden ei välttämättä koskaan uskonut olevan suomalaisia.

Aivan yhtä viihdyttävää kuin fiilistely ei ole arvioiden järjestelmällinen läpilukeminen, koska tekstit käyvät väistämättä pitemmän päälle vähän toistaviksi. Se ei ole yllättävää, onhan mukana yli 400 peliä.

Ulkoasun osalta kirjaa olisi voinut piristää vielä runsaammalla ja täsmällisemmällä kuvituksella. Jotkut aukeaman kokoiset tekstiseinät voivat näyttää turhankin tietokirjamaisilta, eivätkä kaikki kuvat osu samalle sivulle itse asian kanssa. Toisaalta on silti annettava tunnustusta sille, että kuvitusta etenkin vanhemmista ja vähemmän tunnetuista peleistä on saatu mukaan näinkin paljon, ja kuvien runsaampi ripottelu olisi varmasti paisuttanut 260-sivuista opusta entisestään.

Suomen tärkeimmälle kulttuuriviennin alalle oli jo korkea aika saada kronikka, joka kartoittaa alan syntytarinat, kasvukivut ja läpimurrot yhteen yleissivistävään pakettiin. Kuorikoski on tehnyt miehen työn kootessaan massiivisen aineiston ja suodattaessaan sen sujuvaksi lukupaketiksi. Sinivalkoinen pelikirja on todellakin merkittävä kulttuurihistoriallinen teos, jota voi yhtään aprikoimatta suositella jokaisen pelaajan tai peleistä kiinnostuneen kirjahyllyyn.

Sinivalkoinen pelikirja - Suomen pelialan kronikka 1984-2014, Juho Kuorikoski, Fobos, 258 sivua, 43 euroa.



Ladataan seuraavaa sisältöä


Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.