The Witcher Adventure Game (lautapeli)

Hirviöitä työkseen listivä Geralt Rivialainen seikkaili alun perin puolalaisissa fantasiaromaaneissa, joista hahmo on siirtynyt sujuvasti videopelien ja sarjakuvien kautta osaksi lautapeliä. The Witcher Adventure Gamen ydinpelattavuus koostuu pelilaudalla liikkumisesta ja erilaisten korttien lukemisesta. Lautapelien koville veteraaneille tämä on epäilemättä liian yksinkertaista pitääkseen mielenkiintoa yllä pitkään. Sen sijaan kirjojen ja videopelien ystäville The Witcher Adventure Game on mitä mainioin tapa nauttia noiturin fantasiamaailmasta uudessa ympäristössä.

Jokainen pelaa periaatteessa omaa peliään muista välittämättä aivan kuten klassisessa Kimblessä tai Afrikan tähdessä. Erillistä pelinjohtajaa eli "mörköä" ei ole. Pelin kulku ei noudata mitään suurta tarinaa muistuttaen enemmänkin sitä, kun videopelissä hairahtuu suorittamaan kolme sivutehtävää peräkkäin. Tarkoituksena on nimittäin pelata yksitellen yhteensä kolme Quest-korttia. Päätehtävän ohessa kannattaa suorittaa myös muutama Side Quest ja tiimityöhön rohkaistaan Support Questillä, jonka ainoastaan pelikaveri voi suorittaa. Tällöin kumpikin kuittaa vaivastaan asianmukaisen palkinnon. Kahdesta neljään pelaajalle suunniteltu pöytäroolipeli on kuitenkin sellainen, että sen hienouksia voi harjoitella yksinkin eräänlaisena pasianssina. Tämä on erittäin suositeltavaa, sillä varsinkin alussa erilaisten erikoistilanteiden muodostama poikkeusviidakko voi tuntua hankalalta sisäistää. Pelattavuuden ydin on kuitenkin selkeä.

Yksi pelivuoro koostuu yksinkertaisuudessaan kahdesta toiminnosta (Actions) ja lopuksi selvitetään edessä oleva este (Obstacles). Toimintojen välissä tehdään usein muutakin, kuten nostellaan kortteja ja kehitetään omaa hahmoa tulevia taisteluja varten. Pelattavia henkilöitä on neljä, ja heistä jokaisella on omia hahmokohtaisia toimintoja. Nämä vaikuttavat merkittävästi pelitapaan. Aloittelijan suurin kompastuskivi on olla sen verran kärsivällinen, että kunkin hahmon erityispiirteet tulevat tutuiksi. Samalla niiden rajoitukset siirtyvät osaksi omaa pelitaktiikkaa.

Velhotar Triss Merigold on joukon suoraviivaisin luottaen lähinnä taikuuden voimaan. Geralt Rivialainen käyttää fyysisen voiman lisäksi noituritaikoja. Trubaduuri Dandelion pyrkii puolestaan rahalla ja suunsoitolla pääsemään tilanteen herraksi. Hieman oudompi tässä joukossa on kääpiösoturi Yarpen Zigrin, joka kutsuu kääpiöveljiä apuun taistoon taitaen myös diplomatian salat.

Taisteluja käydään melkein jokaisella pelivuorolla, sillä vastaan tulevista esteistä (Obstacles) merkittävä osuus on hirviöitä. Kortissa näkyy örvön hyökkäys ja puolustus, joita vastaan lähdetään heittämällä erillisiä taistelunoppia. Lisäksi heitetään jokaiselle hahmolle erityistä Hero-noppaa. Taistelunoppien tulos lasketaan, minkä jälkeen tilannetta voidaan muokata erillisten taitokorttien ja Hero-nopan yhteisvaikutuksella. Tämä taistelutuloksien manipulointi erillisillä korteilla ja nopalla on koko pelin haastavin osuus. Aivonystyröitään saa vaivata hetken ja toisenkin ennen kuvion selkiytymistä. Onneksi pelin mukana tulevat kaksi ohjekirjaa ovat ihailtavan selkeitä.

Pelin edetessä jokainen osallistuja kerryttää VP- eli Victory Points -saldoa. Kolmen suoritetun quest-kortin jälkeen pisteet lasketaan yhteen ja voittaja julistetaan. The Witcher Adventure Gamessa matka on kuitenkin päämäärää tärkeämpi. Voittaminen tuntuu koko ajan aivan toissijaiselta asialta, ja paljon tärkeämpää on seikkailla fantasiamaailmassa hyvässä seurassa. Kaikki käännetyt kortit luetaan ääneen ja kommunikaatio peliseurueen kesken on avointa. Näin ollen pokeripöydästä tuttua taktikointia ja oman käden salaamista ei esiinny lainkaan.

Ensimmäisen quest-kortin suorittaminen kestää yleensä tunnin tai kaksi, mutta sitä seuraavat quest-kortit luonnistuvat jo nopeammin matkan aikana mukaan tarttuneiden erikoiskorttien ja rahavarojen ansiosta. Yksi kokonainen istunto kestää siis kolmesta viiteen tuntia riippuen osallistujien kokemuksesta pelin parissa.

The Witcher Adventure Gamen suunnittelufilosofiana on ilmeisesti ollut, ettei pelissä saa olla ainuttakaan kuluvaa osaa eikä mitään tarvitse kirjoittaa muistiin. Näin ollen mukana tulevia merkkilärpäkkeitä on huima määrä ja jatkuva näprääminen pelilaudan ääressä kuuluu asiaan. Ostin itselleni peräti kaksi erillistä lokerikkoa askartelukaupasta, jolloin pelimerkkien käyttö ja varastointi helpottuivat merkittävästi. Näpräämisen lisäksi toiset kaksi pelaamisen leimallista piirrettä ovat korttien nostaminen ja runsas lukeminen. Näin ollen sujuva englanninkielen osaaminen on pakollista.

Lautapeliveteraanien käsittelyssä liiallisen yksinkertaisuuden lisäksi muitakin huonoja puolia on. Varsinainen pelilauta on aivan liian suurikokoinen. Pinnassa olevat taidekuvat virittävät oivasti tunnelmaan ja kaikki on selvästi nähtävissä, mutta silti kokonaisuus olisi mahtunut pienempäänkin tilaan. Lisäksi jokainen osallistuja tarvitsee tilaa edestään voidakseen järjestellä oman hahmonsa erikoiskortteineen selvästi näkyville. Runsaat erikoistilanteet, taisteluja manipuloivat muuttujat ja erilaisten pelimerkkien paljous ovat myös asioita, jotka saattavat karkottaa osan pelaajista. Näin ollen aiempi kokemus pöytäroolipeleistä yhdistettynä ennakkotietoihin The Witcher -sarjasta on se paras yhdistelmä. Ilman ennakkoedellytyksiä pärjää myös, mutta tällöin pelistä nauttiminen vaatii hieman enemmän kärsivällisyyttä varsinkin alun opetteluvaiheessa.

The Witcher Adventure Game on korttien lätkimistä painottava pöytäroolipeli. Sen moninaiset poikkeustilanteet ja pelimerkkien kanssa näprääminen voivat stressata aluksi, mutta oppimiskynnyksen ylittänyt pelaaja nauttii kokemuksesta jopa ilman ennakkotietoja noiturin fantasiamaailmasta.

8/10

Huom. The Witcher Adventure Game on julkaistu myös digimuodossa PC:lle ja mobiilialustoille.