Kysymys 3: Kuka Detroitin kolmesta päähenkilöstä on mielestäsi kiinnostavin, ja tietenkin miksi?
Kysymys 2: Millaisia aiheita Quantic Dreamin seuraavan pelin tulisi käsitellä?
Kysymys 1: Kuka Quantic Dreamin hahmo on suosikkisi ja miksi?
(Vastaa kysymykseen kommenttiosiossa. Vastatessasi seuraaviin kysymyksiin muista ottaa lainaus edellisestä vastauksestasi LAINAA-toiminnolla eli "-merkillä.)
Alla on luettavissa yhteistyössä Playstationin kanssa tuotettu artikkeli, joka kertoo kehittäjä Quantic Dreamin matkasta aina Detroit: Become Humanin julkaisuun asti. Samalla on hyvä tilaisuus järjestää kilpailu varsin messevän palkinnon kera.
Videoiden lisäämisen ohella lisätään myös uusi kysymys, johon vastataan kommentiosiossa. Palkintona kaikkien Pohjoismaiden kesken on yksi Glacier White PS4 Pro kera Detroit: Become Humanin.
Vuoden odotetuimpien pelien joukkoon lukeutuu ehdottomasti Quantic Dreamin ja David Cagen Detroit: Become Human, joka on studion ensimmäinen julkaisu sitten vuoden 2013 Beyond: Two Soulsin. Kysymyksessä on merkittävä julkaisu Sonylle, sillä kyseessä on PS4:n yksinoikeuspeli. Studion matka on ollut pitkä, ja takana on jo kaksi aiempaa PS4-yksinoikeuspeliä.
Quantic Dreamin ja Sonyn yhteistyö alkoi vuonna 2010 Heavy Rainilla. Kyseessä oli rikosdraama, joka keräsi kiitosta paitsi tarinastaan myös tavasta, jolla se kerrottiin. Varsinaisen Origami-tappajan ohella tärkeää olivat erilaiset henkilöhahmot ja se, millä tavalla heidän elämänsä kietoutuivat toisiinsa tarinan edetessä. Niin sanottu perhosefekti oli vahvasti läsnä.
Kysymyksessä oli peli, jossa valinnoilla oli merkitystä. Toiminnalla oli seurauksensa jopa niin pitkälle, että tappelussa painamatta jäänyt nappi saattoi johtaa henkilöhahmon kuolemaan, tai yksi väärä päätös saattoi johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Näistä syistä johtuen yksikään läpipeluukerta ei ollut Heavy Rainissa täysin samanlainen.
Kolmen vuoden odotuksen jälkeen saapui Beyond: Two Souls, jossa liikettä olivat olleet tallentamassa myös tunnetut tekijät Ellen Page ja Willem Dafoe. Pelissä Jodie Holmesin (Page) elämää seurataan lapsuudesta aikuisuuteen. Jutun jujuna oli se, että tapahtumat hyppivät eri aikajaksojen välillä. Moista tehokeinoa ei käytetty aiemmassa Heavy Rainissa. Quantic Dream päätti niin sanotusti näyttää korttinsa hitaasti, jolloin toinen läpipeluukerta antoi vastauksia, joita ensimmäisellä kierroksella oli herännyt.
Heavy Rain keskittyi enemmän niin sanottuun lähitulevaisuuden neo-noir-kuvaukseen urbaaneissa ympäristöissä. Beyond puolestaan painottui ennen kaikkea hyvin rajattuun joukkoon keskeisiä henkilöhahmoja. Suurin osa ajasta seurataan Jodieta, ja mukana on myös yliluonnollisia elementtejä. Jodie pystyy kommunikoimaan Aiden-nimisen hengen kanssa, ja pelimekaanisesti tämä mahdollistaa uusille alueille pääsemisen ja maailman kanssa vuorovaikutuksessa olemisen. Tästä syystä Jodieta kohdellaan pelin alussa koekaniinina, ja joistakin samankaltaisuuksista huolimatta kyseessä on hyvin erilainen kokemus kuin Heavy Rain.
Visuaalisesti Beyond oli askel eteenpäin, sillä näyttelijöiden liikkeet oli tallennettu aiempaa uskollisemmin. Laatu säilyi myös PS4:lle julkaistussa uusintaversiossa. Heavy Rainin malliin Beyond kertoi tarinaansa valintojen ja toisistaan eriävien tarinapolkujen avulla. Tarina onkin aina ollut Quantic Dreamilla kaiken keskiössä.
Viisi vuotta myöhemmin maailma valmistautuu Detroit: Become Humanin julkaisuun, joka on Quantic Dreamin seuraava projekti. Teknisesti hyppäys on kokonaisen sukupolven verran, mutta samalla peli on tunnistettavissa Quantic Dreamin peliksi. Kyseessä on hyvin elokuvallinen kokemus, joka keskittyy tarinaan omine sivupolkuineen, jonka aikana tehdään paljon valintoja. Molempien aiempien pelien opetukset ovat selvästi nähtävissä.
Käsikirjoittaja Adam Williamsin mukaan mukana ei ole niin sanottua valinnan illuusiota. Kaikki henkilöhahmot voivat kuolla ennen tarinan loppuun saattamista. Tämä on tärkeää, koska kyseessä on vahva keino viestiä pelaajalle tehtyjen päätösten merkityksellisyydestä. Peli todellakin seuraa, millaisia valintoja pelaaja tekee.
Vuoden 2038 Detroitissa ohjataan useitakin keskeisiä henkilöhahmoja. Etsivä Connor on nähty jo aiemmin peliä esittelevissä trailereissa. Puhtaanapidossa työskentelevä Markus huomaa androidien kohtalon, ja rohkaisee heitä kapinoimaan. Viimeisenä on kodinhoitaja-androidi Kara, joka aiheutti jo pienen kohun lähisuhdeväkivaltaa käsittelevässä trailerissa vuoden 2017 lokakuussa. Mitään näistä rankoista aiheista ei käsitellä kevyesti tai huolettomasti Quantic Dreamilla. Tarina kerrotaan niin kuin se vastaan tulee mitään silottelematta tai liiaksi paisuttelematta. Kyseessä on jälleen kerran yksi tapa painottaa pelaajalle, että valinnoilla on merkitystä.
Huomattavaa on, että kaikki kolme henkilöhahmoa ovat androideja, joten kaiken aikaa maailmaa katsotaan heidän näkökulmastaan. Detroitissa kaikki eivät suhtaudu ystävällisesti androideihin varsinkaan siksi, että heidän koetaan vievän ihmisiltä työpaikat. David Cage kertoi tekijöiden selvittäneen, että työttömyys tulee kasvamaan peräti 30-35% lisääntyvän automaation ansiosta.
Detroit sijoittuu lähitulevaisuuteen käsitellen siellä mahdollisesti kohdattavia pulmia. On silti huomattava, että peli käsittelee omalla tavallaan myös meidän ajassamme esillä olevia asioita. Näistä voidaan mainita esimerkiksi sukupuolten ja erilaisten kansanryhmien keskinäinen epätasa-arvo. Samanlaisia teemoja on käsitellyt muun muassa Deus Ex, mutta Quantic Dreamille aiheen käsittely on uutta. Detroit on kokonaan uusi askel kunnianhimossa, koska se siirtyy Heavy Rainin ja Beyond: Two Soulsin erillisten tarinoiden yhteen nivomisesta paljon yhteiskunnallisemman tarinankerronnan suuntaan. Jokaisella henkilöhahmolla on mahdollisuus vaikuttaa koko kaupungin kohtaloon.
Jo vuonna 2016 David Cage tähdensi, ettei kyseessä ole yksinkertainen hyvät vastaan pahat -asetelma, vaan enemmänkin yleistä pettymystä ihmiskuntaa kohtaan. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista, eikä hyvän ja pahan rajaviiva ole enää erityisen selkeä. Detroitissa tapahtumia katsotaankin jonkun muun kuin ihmisten näkökulmasta, mikä on ollut mielenkiintoinen prosessi.
Puhuttaessa siitä, mitä Detroit: Become Humanista jo tiedetään, edellyttää se henkilöhahmojen syvällisempää tuntemusta. Kodinhoitaja Kara joutuu kohtaamaan dilemman, jossa hänen omistajansa Todd uhkaa tappaa tyttärensä Alicen. Kara voi yrittää puhua Toddille järkeä, auttaa Alicea pakenemaan tai päätyä jopa itse kuolleeksi, mikäli asiat menevät pahasti pieleen.
Karaan liittyy muutakin kuin pelkkä edellä mainittu yksi perhe. Kara on androidi, joka on kehittänyt itselleen tietoisuuden. Trailerissa jo nähdään, että hän alkaa kokea olevansa elossa. Pelin lisänimikin paljastaa, että kaikki kolme androidia kamppailevat löytääkseen oman paikkansa ja tarkoituksensa maailmassa. Matkan aikana he muovaavat oman identiteettinsä pohtien, mitä oikeastaan tarkoittaa olla itsensä tiedostava. Karasta tekee poikkeuksellisen se, että pelin kuluessa tämä tietoisuus itsestä on vasta heräämässä.
Markus puolestaan ei kamppaile oman tietoisuutensa kanssa, sillä trailerissa häntä kohdellaan huonosti sekä fyysisesti että henkisesti, koska hän androidina vie ihmisiltä työpaikat. Moisen kohtelun vuoksi hän ryhtyy kapinalliseksi rohkaisten muita samaan. Tavoitteena on vapauttaa androidit tilanteesta, jota hän kutsuu orjuudeksi. Vastaan taisteleminen on ainoa vaihtoehto, tai muuten käy ennen pitkää huonosti.
Trailereissa jo nähdyn perusteella Markus on matkalla "vapauttamaan" androideja poliisin saapuessa, ja vaihtoehtoina on joko pakeneminen tai paikallaan pysyminen. Juoksemalla hylkää tehtävänsä, kun taas paikoilleen jäämällä voi joko osoittaa mieltä asiansa puolesta rauhanomaisesti, tai vaihtoehtoisesti ryhtyä väkivaltaiseksi. Kuorma-auton voi ajaa ikkunasta sisään, tulipaloja sytyttää ja jopa teloittaa androideja lopettaneen ihmisen. Markuksen hahmo on ehkä kaikkein selkeimmin tekemisissä Detroitin avainteeman kanssa.
Viimeisenä on androidietsivä Connor, jonka tehtävänä on etsiä kaidalta tieltä poikenneita muita androideja. Yhdessä ensimmäisistä trailereista nähtiin Connorin kohtaaminen tyttöä panttivankinaan pitävän androidin kanssa. Jakso alleviivaa jälleen kerran valintojen tekemistä, ja seurauksien kanssa toimeen tulemista.
Mekaanisesti Connor tuntuu työskentelevän kuin Norman Jayden Heavy Rainissa. Rikospaikkaa tutkitaan, ja futuristisen teknologian avulla tehdään erilaisia päätelmiä. Connor onkin kaikkein edistynein CyberLifen androidimalli, ja oletettavasti tarinan kuluessa Connor ryhtyy esittämään kysymyksiä omasta roolistaan tekoälyn ja ihmisten välisessä konfliktissa.
Pelattavuuden puolesta Detroit vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin Quantic Dreamin aiemmat pelit. Mukana on toiminnallisia oikea-aikaista nappien painelua vaativia QTE-jaksoja, joissa saattaa olla kysymys elämästä ja kuolemasta. Valintoja tehdään myös erilaisten dialogien aikana. David Cagelle kyseessä on työväline kertoa tarina, joka muovautuu pelaajan valintojen ja virheiden mukaan. Tarkoituksena on tehdä pelaajasta näyttelijän ohella myös tarinan käsikirjoittaja.
Tarinan lopullinen kulku ja tehtävät päätökset ovat tietenkin vielä mysteerejä pelaavalle kansalle, mutta pian tähän Quantic Dreamin uuteen eepokseen päästään kuitenkin käsiksi. Luvassa on kolmen keskeisen henkilöhahmon kautta koettava uskottava ja konfliktien riivaama tulevaisuuden Detroit. Matka on ollut pitkä, mutta pian se nähdään, mitä vaaditaan ihmiseksi tulemiseen.