Pitkät varjot: Uuden Lara Croftin tarina

Shadow of the Tomb Raider on räjähtävä päätös jännittävälle trilogialle, joka keskittyy nuoren Laran Croftin edesottamuksiin. Julkaisua juhlistetaan Gamereactorissa kilpailulla, jossa voi voittaa palkintoa. Samalla luodaan katsaus menneisyyteen. Alla on kuva palkintorepusta, jonka mukana tulee myös teräskuorinen versio itse pelistä valitulle alustalle. Katso siis video, lue artikkeli ja kerro kommenteissa, mikä peli uudesta trilogiasta on suosikkisi ja miksi.

Vuonna 2013 Lara Croftin pöytä pyyhittiin tyhjäksi, kun Crystal Dynamics ryhtyi yhteistyöhön Square Enixin kanssa. Tarkoituksena oli laittaa Lara takaisin uransa alkuaikoihin. Kahden pelin jälkeen Crystal Dynamics luovutti vastuun Eidos Montrealille kolmatta ja viimeistä peliä varten, jonka nimi on Shadow of the Tomb Raider. On aika tehdä katsaus menneisyyteen ennen kolmannen pelin julkaisua.

Laivan jouduttua merihätään ja sankarittaren ajauduttua aution saaren rantaan vuoden 2013 Tomb Raider esitteli pelaajille Lara Croftin ennen uransa kulta-aikoja. Ideana oli tehdä Larasta selviytyjä, joka joutui taistelemaan niin säätä kuin pahiksiakin vastaan. Yamatai-saarelta selviämisen ohella Lara kasvaa taitavammaksi ja kestävämmäksi seikkailijaksi.

Kaksi vuotta myöhemmin saatiin Rise of the Tomb Raider, jolloin Lara Croft olikin jo selvästi itsevarmempi seikkailija. Nuoruuden hyväuskoisuus oli tiessään, ja sankaritar osasi määrätä konfliktitilanteiden ajan ja paikan itse toimien enemmän saalistajan kuin selviytyjän roolissa. Jonah vain enemmänkin roikkuu mukana tällä toisella kerralla, mutta siellä hän on kuitenkin. Tarinan keskiössä ovat Lara Croftin ponnistukset löytääkseen vastauksia menneisyyden tapahtumiin.

Toisessa pelissä ensimmäisen pelin tapahtumat ovat jättäneet jälkensä. Juuri Yamatai-saaren jälkimainingeissa Lara päättää lähteä Kitezh-kaupungin jäljille, jota hänen isänsä etsiskeli ennen kuolemaansa. Lara pääseekin näin setvimään paitsi oman isänsä tutkimusta, myös sitä kuinka hänen oma sukunsa suhtautuu Kitezhin etsimisprojektiin.

Rise of the Tomb Raiderissa tarina väistyi enemmän taka-alalle, ja samalla mukaan tuotiin suurikokoinen keskusmaailma täynnä ylimääräistä tehtäviä ja toimeksiantoja. Siperian tundralla sai suorittaa paikallisille palveluksia, ja päätarinan osoittamalta polulta poikkeamalla pääsi näkemään paljon uusia asioita. Tämä havainnollistuu hienosti myös Shadow of the Tomb Raiderin Paititi-kaupungissa.

Paititi on siis oma keskusmaailmansa, jossa voi mielin määrin tutkia avointa maailmaa päätarinan ulkopuolella. Paikallisia asukkaita tavataan, heihin tutustutaan ja toki opitaan lisää paikallisesta kulttuurista. Lara Croft ei ole erityisen sosiaalinen, ja usein Jonahin apu on tarpeen juuri tässä asiassa. Ihmisten lisäksi maastosta löytyy paljon kerättävää tavaraa. Eikä sovi unohtaa myöskään kauppiailta saatavaa apua.

Rise of the Tomb Raiderin lisälataukset laskivat jo osaltaan perustusta Shadow of the Tomb Raiderille. Esimerkiksi Baba Yaga: The Temple of the Witch kiusaa Laraa näyillä oman isän itsemurhasta, jota sittemmin syvennetään edelleen Blood Tiesissa. Tällöin Laran täytyy tutkia tarkemmin Croft Manoria päästäkseen perille isänsä ja koko muun suvun salaisuuksista.

Shadow of the Tomb Raiderissa siis jatketaan isän kesken jäänyttä tutkimusta, mutta myös toimitaan suorina kilpailijoina Dr. Pedro Dominguezille. Kyseessä on isä-Croftin entinen kollega, joka sittemmin nousi Trinityn High Council -elimeen. Kummatkin jahtaavat samaa muinaisesinettä, jolla on valta muovata maailma uudenlaiseksi. Lara Croft ei tietenkään voi sallia esineen päätyvän Trinityn käsiin.

Tässä kohdataan ehkä se Shadow of the Tomb Raiderin tärkein teema: Lara joutuu kohtaamaan menneisyyden putkinäkönsä seuraukset. Alussa pelkkään aarrejahtiin keskittyminen johtaa kauheihin seurauksiin, jolla on suuri vaikutus myös Laran lähellä oleviin ihmisiin. On siis pakko todeta, etteivät asiat ole niin yksinkertaisia kuin itse on halunnut kuvitella.

Toinen iso osuus on tällä kertaa hiiviskely ja pimeys ylipäänsä, sillä pelkoa voi käyttää aseenaan viidakossa. Kukaan ei ole turvassa Laran liikkuessa alueella. Peli rohkaisee pysymään pois näkyvistä käyttäen mutaa naamioitumiseen, puskia näkösuojana ja puita hyökkäyksen valmistelussa. Näin esille pääsee se Lara Croftin brutaalimpi puoli.

Eidos Montreal on tehnyt selväksi, ettei homman nimenä ole pelkästään pelon aiheuttaminen muille. Myös Laran omat pelot nousevat esille. Tätä havainnollistavat vedenalaiset osiot, joissa on sukellettava pimeyteen käyttäen pieniä ilmataskuja hengissä pysymiseen. Oman osuutensa ikävyyksiin tuovat myös piraijat ja ankeriaat. Näin ollen hiiviskelykikkoihin on turvauduttava uidessaankin.

Viimeisenä on mainittava haastehaudat, jotka Shadow of the Tomb Raiderissa painottavat enemmän vaaroja ja tummia sävyjä, kuten kenttäsuunnittelun ohjaaja Arne Oehme asian ilmaisi. "Lara on saavuttanut hautaryöstelyn taidossa mestaritason, ja kolmannessa pelissä hänestä tulee se kaikkien tuntema Tomb Raider."

Pelattavuuden ohjaaja Vincent Monnier lisäsi, että Larakin kokee paljon pelkoa pelin aikana. Pelko onkin eräs keskeisin elementti pelissä. Sen kanssa painivat niin pahikset kuin Lara Croft itsekin haastehaudoissa.

Shadow of the Tomb Raider on ollut pitkään kehityksessä, ja oman osuutensa kokonaisuuteen ovat tehneet niin Crystal Dynamics kuin Eidos Montrealkin. Shadow of the Tomb Raider pyrkii sitomaan kaikki langat yhteen. Toisaalta käytössä on kaikki ajan saatossa hankittu tieto ja taito, mutta samalla vastaan tulee tilanteita, joita saattaa olla vaikeaa käsitellä ja hyväksyä. Tomb Raiderina oleminen ei ole koskaan helppoa, mutta tässä kolmannessa pelissä Lara viimeinkin tulee sellaiseksi.