Gamereactor / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français / Nederlands / 中國 / Indonesia / Polski
Gamereactor Close White
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
Gamereactor Suomi
artikkelit

Classical Trancelations in Concert 29.09.2018

Ylistetty tapahtuma alitti riman vähäisistä odotuksista huolimatta.

Facebook
TwitterReddit

Jo keväästä lähtien ympäri Helsingin katuja ja somessa hypetetty Trancelations-tapahtuma pidettiin vihdoin viime lauantaina 29.9.2018 Hartwall-areenalla. Suuren alkuinnostukseni jälkeen mielentilani tapahtumaa kohtaan ehti muuttua jonkin verran konserttia odotellessa. Ensiksi koin ihmetystä, kun selvisi, että konsertissa laulaa populaarimusiikin kestonimiä, kuten Marianna, Saara Aalto ja muutama katu-uskottava räpäyttäjä. Jäin ihmettelemään, mihin trancemusiikissa tarvitaan laulajia. Seuraavaksi alkoi tapahtuman virallisilla Facebook-sivuilla keskustelujen yhteydessä ilmenemään mahdollisia biisejä, joita konsertissa soitetaan. Keskusteluissa puhuttiin muun muassa Faithlessista ja Chicanesta. Vaikka hyvää musiikkia molemmat artistit vääntävät, en kyllä osaa lukea niitä osaksi trancemusiikin historiaa. Aloin ymmärtää, etten ollut hommannut lippuja oikeaan trancemusiikin tapahtumaan vaan johonkin aivan muuhun. Liput kuitenkin olivat jo kourassa, joten pitihän sitä tapahtumaan mennä.

Ajatus Trancelations-tapahtuman takana on mielenkiintoinen ja hieno. Kauniiden elektronisten biisien sovittaminen klassisen orkesterin soittamaksi luo uudenlaista musiikkia, ja vahvat tulkinnat voivat saada aikaiseksi voimakkaita tunteita. Tapahtumassa käteen annetun ohjelman nähtyäni olin kieltämättä hiukan yllättynyt ja jopa toiveikas. Mukana oli luvattuun tyylilajiin paremmin istuvia artisteja kuten Energy 52, Rank 1 ja Solarstone. Näiden artistien kuuluisimpien biisien uudelleen sovitusta jäin odottamaan mielenkiinnolla.

Ja juuri sovituksesta tuli koko tapahtuman suurin ongelma. Suurin osa valituista biiseistä oli typistetty vain muutaman minuutin näytteiksi, joissa ei koskaan edes päästetä biisiä täyteen
potentiaaliinsa. Esimerkiksi Chicanen Saltwaterissa kauniisti hoilaava Marianna toisteli ainoastaan biisin yhtä säkeistöä, eikä musiikki koskaan päässyt huippuunsa. Joko kyseessä oli jonkinlainen tekijänoikeuksien nokkela kiertäminen tai sovituksen tehnyt henkilö ei selvästikään ymmärrä elektronisen musiikin rakennetta, sillä biisit kuuluisaksi tehneet koukut perustuvat
selkeisiin soittimiin ja mahtipontisiin kertosäkeisiin. Trancelations-tapahtuman tulkinnoissa yksittäiset melodiat eivät päässeet esille, vaan kokonaisuus kuulosti enemmänkin koko orkesterin voimin soitetulta biisin taustalta. Tästä johtuen eroa biisien välillä ei juuri ollut. En esimerkiksi edes tunnistanut Binary Finaryn 1998-biisiä, vaikka se on itselläni usein kotona
soitossa. Tilannetta vain pahensi näiden kuuluisien biisien taustojen päälle väsätyt omat ja täysin turhat sävellykset. Useissa tulkinnoissa pääosaan nostettiin jazzmainen soolofiilistely 90-luvun sensuellielokuvien seksisaksofonilla, mikä on hyvin kaukana tarkoin lasketusta rytmikkäästä elektronisesta musiikista. Tämän lisäksi, kun vielä biisien tempoa oli laskettu
huomattavasti, kokonaisuus tuntui varsin laiskalta. Tämä tuntui keinuttavan äänimikserinkin uneen, sillä yhtenäisestä taustamassasta erottuivat parhaiten yksittäiset soittimet huudattamalla niitä aika ajoin ylikovalla. Esimerkiksi muutamaan otteeseen kuoron hoilailut peittivät suuren osan äänialasta, ja välillä se seksisaksofoni uilutti korvia särkevästi saaden aikaan jopa inhottavaa kiertoääntä.