Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Aloitussivu
artikkelit

Tukikohta I-II (kirja)

Näin se maailma loppuu, ja mitä sen jälkeen sitten tapahtuu.

Suomessa Stephen Kingin kirjoittama (hänen parhaanaan pidetty teoksensa) The Stand julkaistiin kahdessa osassa nimellä Tukikohta. Suomennos on itse asiassa alkuperäisteoksen laajennetun laitoksen käännös, joka julkaistiin vuonna 1990. Se ihan alkuperäinen, ja jo tuolloin varsin mittava, The Stand julkaistiin vuonna 1978. Suomessa kirjaa on jostain syystä aina markkinoitu kauhukirjana, mitä se ei missään tapauksessa ole. Kyseessä on lähitulevaisuuteen sijoittuva tieteistarina, joka kerrotaan suorastaan uskomattomalla perusteellisuudella. Hyvänä puolena on, että kyseessä on suorastaan omanlaisensa maailmanselitys. Huonona puolena on, että se vaatii lukijaltaan huomattavan paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.

Tukikohdan lähtökohta on varsin nopeasti kerrottu, kuten tapana on Stephen Kingin teoksissa. Biologinen ase nimeltä superflunssa pääsee karkuun Yhdysvaltain armeijan tukikohdasta. Erittäin helposti tarttuva tauti pyyhkäisee halki koko mantereen, ja tappaa mennessään yli 99% väestöstä. Pieni joukko ihmisiä osoittautuu kuitenkin immuuniksi taudille, joten he jäävät henkiin. Ei siis auta muu kuin ryhtyä nostamaan yhteiskuntaa pystyyn uudelleen melkein tyhjästä.

Yleensä maailmanloppua jollakin tavalla käsittelevät teokset alkavat tilanteesta, jossa maailma on jo loppunut, ja sitä seuranneet pienet ihmisyhteisöt ovat alkaneet muodostua. Tukikohtakin pääsee tähän tilanteeseen, mutta siinä kestää ehkä noin 800 sivua. Toisin sanoen teoksessa käydään kiirettä pitämättä läpi koko romahdus alusta loppuun, ja sen jälkeen vielä pitkä pätkä jälleenrakennustakin. En edes muista, koska olisin viimeksi lukenut aiheensa näin perusteellisesti ottavaa teosta. Lisäksi kerrottu kehityskulku vaikuttaa erittäin uskottavalta. Tukikohta osoittaa, että kirjailija on ollut syvällisesti kiinnostunut yhteiskuntatieteellisistä ja sosiologisista asioista.

Henkilöhahmoja on mukana paljon, eivätkä läheskään kaikki ole tärkeitä suuren draaman kaaren osalta. Varsinkin ensimmäistä puolikasta lukiessa tuntuu turhauttavalta, että henkilöitä tulee ja menee. Tämä harmittaa siksi, että kaikkiin kuitenkin käytetään samalla tavalla aikaa tehden selkoa heidän henkilöhistoriastaan ja vaikuttimistaan. Lukijan kannattaakin olla ajattelematta, ketkä nyt lopulta ovat niitä päähenkilöitä, ja antaa vain tarinan kulkea omalla painollaan. Vasta jossakin sivun 800 tienoilla alkaa olla jonkinlainen selvyys siitä, ketkä kirjailija on valinnut tarinansa keskushahmoiksi ja miksi. Tukikohta esittelee myös ensimmäistä kertaa monissa Kingin teoksissa sittemmin esiintyneen arkkipahis Randall Flaggin, joka on keskeinen hahmo myös Mustassa tornissa.

Tukikohta I-II (kirja)

Tukikohta eli The Stand on selvästi oman aikansa tuote. Se on kirjoitettu kylmän sodan kuumimpina vuosina, jolloin biologiset aseet ydinohjuksineen olivat todellisia uhkia ihmisten arjessa. Näitä muistumia pystyy huomaamaan teoksessa kautta linjan. Tästä huolimatta Tukikohta ei tunnu millään tavalla vanhentuneelta, sillä pääasiassa sen käsittelemät teemat ovat hyvinkin universaaleja. Itse koin kiinnostavimmaksi kuvaukset siitä, miten vääjäämätön maailmanloppu etenee, ja millä tavalla ihmiset alkavat sitten nostamaan itseään ylös tuhkasta romahduksen jälkeen.

Kaksi tarinallista pettymystä haluan nostaa esiin. Toinen niistä on omanlaisensa hämäräksi jäävä yliluonnollinen elementti, joka astuu mukaan kuvaan hyvin aikaisessa vaiheessa. Tämä mystinen yliluonnollisuus sitten keikkuu taustalla loppuun asti, mikä luo kokonaisuudelle hieman vanhatestamentillisen tunnelman Israelin kansan matkatessa erämaassa. Toisaalta ehkä Tukikohdan tilanteessa yksi jos toinenkin vannoutunut ateisti löytäisi itsestään uskovaisen ihan huomaamattaan. Toinen huono puoli on yksi tärkeä loppupuolen juonenkäänne, joka selittää turhan kätevästi ja helposti päätökseen konfliktin, jota on ensin pedattu tapahtuvaksi satoja sivuja. Toisaalta ilman selvää käännettä teos olisi saattanut paisua satoja sivuja nykyistäkin laajemmaksi, eikä juonenkäänne siltikään olisi välttämättä ollut tyydyttävämpi kuin mitä se nyt on.

Stephen Kingin kirjoista tehtyjen käännöksien laatu vaihtelee mahtavasta suorastaan kammottavaan. Tämän vuoksi olen ottanut tavaksi tarkistaa aina ensin suomalaisen käännöksen laadun ennen päätöstä siitä, aionko lukea teoksen suomeksi vai englanniksi. Tukikohdan käännös on Kari Nenosen työtä, ja laatu on luokkaa siedettävä. Kirjoitusvirheitä on varsin runsaasti, ja joidenkin asioiden - kuten esimerkiksi laulujen nimien - kääntämisen tyyli muuttuu kesken teoksen, ja pahimmassa tapauksessa useammin kuin kerran. Joukossa on myös muutamia suoranaisia käännösvirheitä, kuten esimerkiksi kaivoskuilun eli "mineshaftin" kääntäminen termillä "miinakuilu". Englantia sujuvasti osaavat huomaavat puutteet ehkä selkeämmin kuin muut lukijat. Teoksen laajuuden - ja käännöksen siedettävyyden - vuoksi suosittelen kuitenkin lukemaan käännöksen alkukielisen version sijasta.

Kokonaisuutena Stephen Kingin The Stand eli Tukikohta on poikkeuksellinen lukukokemus, joka ansaitsee asemansa Kingin tuotannon kärjessä. Aivan paras ja mestariteos se ei kuitenkaan ole. Tähän asemaan nostan edelleenkin Pet Semataryn eli suomalaisittain Uinu, uinu, lemmikkini -romaanin.

King, Stephen, Tukikohta I-II, s. 1344, Book Studio 1990

Tukikohta I-II (kirja)


Ladataan seuraavaa sisältöä