Kane & Lynch 2: Dog Days

Lounaalle kerääntynyt väki on nuorta, ja jos joku onkin vähän keskivertoa vanhempi, ikä ei näy asenteessa. Kaikista huokuu pirullinen draivi, innostus ja hyvä meininki - mikä on jokseenkin ristiriidassa sen pelin kanssa, jota suuri osa läsnäolijoista on paraikaa tekemässä.

Mutta vaikka allekirjoittanut miten viihtyisi Io Interactiven Kööpenhaminan päämajan tunnelmissa, pääosassa tällä visiitillä ovat Kane & Lynch, rikollisduo, jonka debyytti 2007 oli uusi luku onnistumisesta toiseen kulkeneen kehittäjän hyvien ideoiden sarjaan. Peli sai vaihtelevan vastaanoton kriitikoiden joukossa, ja julkaisua tahrasi myös valitettava Gerstmangate-skandaali, johon pelin kehittäjillä ei ollut osaa eikä arpaa. Silti ostavalla yleisöllä riitti mielenkiintoa Kane & Lynch: Dead Menille. Tällä visiitillä vaikuttaa siltä, että kehittäjien päätavoite on tehdä pelistä entistä parempi.

Pelin vastaava tuottaja Carsten Lund selvittää nopeasti, että hän ja muu tiimi näkivät ensimmäisessä pelissä selviä puutteita, jotka oli korjattava pikaisesti, jotta rikollisduon meno jatkuisi. Ennen muutoksista puhumista on silti ehkä hyvä puhua hetki siitä, mikä ei ole muuttunut: olosuhteet ovat toiset, mutta pelin sankarit ovat yhä ennallaan.

Edellisen pelin tapahtumien jälkeen päähenkilöt ovat lähteneet omille teilleen. Sillä välin kun Kane etsii keikkaa, jonka turvin voisi lopettaa rikollisen elämäntavan, Lynch on kotiutunut Shanghaihin ja on rankalla napinnappauksella saanut otteen psykopaatintaipumuksistaan. Tyttöystävänsä kanssa aloilleen asettunut Lynch ei kuitenkaan kaidalla polulla pysyttele, vaan ansaitsee elantonsa toimittamalla sekalaisia rötöksiä Glazer-nimiselle brittirikolliselle. Kun Glazer tarjoaa Lynchille ison keikan tuottoisan asediilin muodossa, Lynch päättää soittaa Kanen tukijoukoksi, koska vanhalla kaverilla on kokemusta näistä jutuista.

Keikka menee luonnollisesti reisille. Viaton nainen eksyy tulilinjalle ja jälkipyykit riistäytyvät täysin käsistä kun käy ilmi, että naisen perheellä on juuret syvällä Shanghain alamaailmassa. Yhtäkkiä pahan onnen parivaljakolla ei olekaan perässään ainoastaan virkavallan edustajia, vaan myös rikolliset, joiden parissa kaksikko elää.

Päätös sijoittaa peli Shanghain maisemiin ei ehkä heti kuulosta kummoiselta, jos ei ole itse käynyt kaupungissa. Syyt valintaan tulevat selviksi heti, kun peli avautuu ruudulla. Kuva pursuilee värivaloja, jotka ojentuvat katujen ja kauppojen ylle ja yrittävät parhaansa mukaan vetää huomion pois harmaista rakennuksista ja likaisista kaduista. Kun vertaa pelikuvaa ja tekijöiden Shanghaissa kuvaamia videoita on selvää, millaista vaivaa kehittäjät ovat nähneet ristiriidan autenttiseen uudelleenluomiseen.

Shanghain käyttäminen näyttämönä ei ole kuitenkaan ainoa alue, jolla IO Interactive yrittää vallata uutta alaa. Carsten kertoo, miten koko tiimi on katsonut kaikkea YouTube-videoista kotivideoihin ja yrittänyt hahmottaa, mistä muodostuu se rumuus ja realismi, joka saa tällaiset videot erottumaan niin räikeästi useimmista Hollywood-hittituotannoista. Pelin kamera vaikuttaakin käsivarakuvalta ja itse kuvaa pahoinpidellään filttereillä, jotka tekevät siitä vähän epätarkan ja rakeisen, tosin yleistä grafiikan laatua uhraamatta. Vaikutelma on pelottavan tehokas kaikissa niissä kohtauksissa, joita meille näytettiin, esimerkiksi kun pääosuma sensuroidaan pikselimössön taakse, kuin uutisvideoissa ikään.

Mutta vaikka peli näyttää paremmalta visuaalisesti ja vaikka sen alkuasetelma tarjoaa oivat lähtökohdat herkulliselle rikosdraamalle, todelliseksi vedenjakajaksi muodostuu silti hiotumpi pelattavuus. Lukuisat parannukset näyttävät IO Interactiven ymmärtäneen, mikä ykköspelissä oli vikana, ja tehneen parhaansa korjatakseen ongelmat.

Koska Kane & Lynch 2: Dog Days on yhä kolmannen persoonan toimintapeli, esikoispelin suojautumisjärjestelmää parempi ratkaisu on elinehto. Tällä kertaa pelaaminen tuntuu enemmän Gears of Warilta, jossa yhden napin painaminen liimaa hahmon lähimmän seinän suojaan. Räiskintäkohtaukset tuntuvat paljon kaoottisemmilta, osin käsivaraa jäljittelevän kameran takia mutta myös siksi, että ruudulla on nyt paljon enemmän tavaraa. Tätä paikkaa "Down not Dead" -järjestelmä, jossa vihollisen kaatamalla pelaajahahmolla on yhä mahdollisuus päästä tolpilleen, mikäli onnistuu pääsemään suojaan toipumaan. Myös tekoälyä on kuulemma kehitetty fiksummaksi ja yhteistyökykyisemmäksi, mutta tätä meille ei esitelty käytännössä.

Ehkä kuitenkin parhaat uutiset ovat, että tällä kertaa koko tarinan voi pelata alusta loppuun co-opina, sekä verkossa että jaetulta ruudulta. Puute tuntui ykkösosassa täysin käsittämättömältä, ja myös isäntämme olivat yhtä mieltä siitä, että yhteistyötilan saaminen jatko-osaan oli välttämättömyys.

Poistun takaisin Kööpenhaminan kylmään vakuuttuneena siitä, että Kane & Lynch 2: Dog Days on oikeilla raiteilla. Olen usein ihmetellyt, miksi useammat kolmannen persoonan toimintapelit eivät ota ideoitaan Heat - ajojahdin kaltaisista elokuvista, vaan pykäävät ulos toinen toistaan identtisempiä avaruussolttuja. Joku voisi väittää tanskalaiskehittäjän tehneen samoin. Joka tapauksessa, Kane & Lynchin viimeisin vaihe on sekä elokuvallisempi että kokeellisempi kuin useimmat muut lajityypin pelit. Jos pelattavuus yltää samalle tasolle, siitä voi hyvinkin tulla vuoden parhaita rikosdraamoja, kun se julkaistaan vuoden toisella neljänneksellä.