Gamereactor Close White
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
Gamereactor Suomi
artikkelit
Alan Wake

Lähemmässä tarkastelussa Alan Wake

Odotettu hetki lähestyy. Alan Wake esiteltiin ensimmäistä kertaa E3-messuilla vuonna 2005, kun uusi konsolisukupolvi oli vielä lapsenkengissään. Playstation 3 oli nähty kerran trailerissa, Wiitä kutsuttiin edelleen työnimellä Revolution, eikä kukaan ollut vielä kuullut pihaustakaan liiketunnistimista peliohjaimissa. Remedyn esittelemä lyhyt pätkä jysäytti E3:n lehdistöhuoneessa istuneiden leuat lattiaan, ja peli kohosi välittömästi suuren yleisön tietoisuuteen.

  • Teksti: Viktor Eriksson, käännös Jori Virtanen

Facebook
TwitterReddit

Tämän jälkeen Remedy on käyttänyt samaa traileria vuodesta toiseen, joskin hiukan muunneltuna. Odotuksesta on tullut aina vain sietämättömämpää, vaikka ensiesittelyn tuoma vau-efekti onkin jäänyt muiden vuosien varrella julkaistujen suurpelien jalkoihin. Alan Wake näkee viimein päivänvalon liki päivälleen viisi vuotta ensiesiintymisensä jälkeen. Kauhugenre on henkitoreissaan, täynnä stereotyyppejä ja kliseiksi muodostuneita kikkoja. Lajityypin ystävät ovatkin leiponeeet Alan Wakesta vastentahtoisen messiaan, kauhugenren elvyttäjän. Remedyyn kohdistuu valtava paine, ja kaikkien lupausten ja odotusten lunastaminen tuntuu miltei mahdottomalta.

Alan Wake

Alan Wake on pelinimen lisäksi myös pelin päähenkilö - menestyskirjailija, joka on kärsinyt pahasta tyhjän paperin kammosta jo melkein kaksi vuotta. Wake matkaa vaimonsa kanssa idylliseen Bright Fallsiin, joka on kuin suoraan postikortista reväisty rauhallinen pikkukaupunki. Jotain menee kuitenkin karmealla tavalla pieleen. Rouva Wake katoaa ja Alan itse huomaa elämänsä muuttuvan eläväksi painajaiseksi: Waken viimeisin kirja muuttuu sana sanalta todeksi suoraan kauhukirjailijan silmien edessä, mutta Wakella itsellään ei ole pienintäkään muistikuvaa koko kirjan kirjoittamisesta.

Kun pelin ensimmäinen demo pyöräytettiin viime vuoden E3-messuilla, yleisö kohahti selvästä pettymyksestä. Jotain mullistavaa odottanut yhteisö oli jäänyt parasta namiaan vaille, ja ilkeät kielet vertasivatkin Alan Wakea Alone in the Dark 2:een. Ruotsin Gamereactorin päätoimittaja Petter Hegevall kuitenkin suorastaan vaahtosi suusta päästessään testaamaan Alan Wakea X10-messuilla. Vaikka suuret linjat olivatkin vaikuttavia, pieni epäilys pääsi kalvamaan siitä, miten tiukasti ohjatulta pelikokemus tuntui.

Suurin osa Alan Waken sisällöstä on vielä hämärän peitossa. Alun perin Remedy kertoi tavoittelevansa TV-sarjamaista tunnelmaa, jossa episodimaisesti etenevä tarina kulkisi kuin jännärisarjan ensimmäinen esityskausi. Myöhemmin Remedy kertoi Alan Waken olevan hiekkalaatikkopeli, jossa pelaaja voisi vapaasti kulkea ympäri Bright Fallsia ja ympäröiviä maisemia. Hiekkalaatikkomaisuus on sittemmin pudotettu ja Remedy onkin vaihtanut kantansa vapauden hurman tärkeydestä yhtenäisemmän kerronnan ja vahvan pelikokemuksen puolelle. Muutamaa kuukautta myöhemmin heiluri heilahti yllättäen takaisinpäin, hakien kultaista keskitietä vapaan samoilun ja tiukasti ohjatun kerronnan välillä.

Alan Wake

Itse pelikokemuksen kiintopiste on kuitenkin varma: Alan Waken pahin vihollinen on pimeys. Kun aurinko laskee ja varjot hiipivät, jotain kammottavaa herää aina henkiin, ja se jokin haluaa Alanin hengiltä. Tämä pahantahtoinen voima asettuu ihmisten mieliin ja ottaa heistä vallan, vääristäen maailman painajaismaiseksi ympäristöksi. Alanin paras ase pimeyteen kiteytyvää pahuutta vastaan on valo. Toki perinteisistä aseistakin on iloa, mutta ilman taskulamppua, lyhtyjä ja soihtuja ei eloonjäämisestä ole toivoakaan. Tämä oivallus tekee pelistä todella tunnelmallisen ja jännittävän kokemuksen, jossa Alanin on tehtävä kaikkensa valaistakseen ympäristönsä. Alanin on myös ratkaistava kadonneen vaimon mysteeri ja varmistuttava siitä, että tapahtumat ovat totta eiväkä vain horjuvan mielenterveyden tuotosta - vai tapahtuuko kaikki sittenkin vain Alanin pään sisällä?

Remedyn inspiraation lähteet ovat harvinaisen selviä. Stephen King pikkukaupunkeihin sijoittuvine kauhutarinoineen on ilmeinen suosikki, minkä lisäksi peli ammentaa myös David Lynchin perin kummallisesta Twin Peaksista sekä Cthulhun isän H.P. Lovecraftin hulluutta tihkuvista kertomuksista ja TV-sarja Lostin salaliitoista. Remedy myös auliisti myöntää rakastavansa cliffhangereita.

Alan Wake

Putoavatko kaikki palat kohdalleen? Alan Wake on Remedylle valtava askel tyystin eri suuntaan kuin mitä esimerkiksi studion Max Payne -pelit ovat olleet. Tästä huolimatta peleillä on selkeästi jotain yhteistäkin. Molempien päähenkilöiden nimi on sanaleikki, ja Alan Waken toimintakohtaukset näyttävät harvinaisen selkeästi, miten Remedy edelleen rakastaa hidastuksia ja 360 astetta ympäri pyöriviä kamera-ajoja. Kumpikin peli myös tihkuu kuumehoureistä tasapainoilua hulluuden ja tervejärkisyyden rajamailla.

Onko luvassa siis niin tiivistunnelmainen peli, ettei valokaan pääse pakenemaan? Toivottavasti! Vaikka korvaisimmekin avoimen maailman mysteerit tiukemmin ohjatulla tarinalla, luvassa tuntuu olevan tehokasta kerrontaa ja ravisuttelevia kokemuksia, jossa parhaassa tapauksessa pelaajaa viedään niin, ettei enää tiedä mitä uskoa. Toukokuussa kaikkiin kysymyksiimme vastataan.

Alan Wake
Alan Wake
Alan Wake
Alan Wake
Alan Wake
Alan Wake