Suomi
Gamereactor
artikkelit

J. K. Rowling: Harry Potter 1-7 (kirjasarja)

Moderni kirjasarjaklassikko on asemansa ansainnut.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
HQ

Brittikirjailija J.K. Rowling singahti maailmanmaineeseen romaanisarjallaan nuoresta orpopojasta Harry Potter, joka saa 11-vuotiaana kuulla olevansa velho. Salaman muotoista arpea otsallaan kantava Harry aloittaa opintonsa Hogwartsin velhokoulussa, joka heti aluksi jakaa kaikki oppilaat neljään kiltaan koulun sisällä: Gryffindor, Ravenclaw, Hufflepuff ja Slytherin. Seuraavat kouluvuodet muovaavat Harryn itsensä ohella koko velhomaailman uusiksi. Ajallisesti tarina alkaa 1990-luvun alusta, ja päättyy hieman ennen vuosituhannen vaihdetta. Tämän voi päätellä muun muassa siitä, ettei kukaan selaa nettiä, tai käytä älypuhelimia. Toisin sanoen jo Rowlingin kirjoitusajankohtana kyse oli lähimenneisyydestä.

Kirjat noudattavat poikkeuksellisen tiukkaa ja selkeää kaavaa, jollaista en muista koskaan aiemmin romaanikirjallisuudessa nähneeni. Jokainen kirja kattaa yhden kouluvuoden, ja usein vieläpä niin tarkasti, että yleensä puolivälissä vietetään joulua. Lisäksi melkein jokainen luku on mitaltaan 20 sivua, ja luvun nimen merkitys selviää yleensä kyseisen luvun viimeisen kolmen sivun aikana. Kirjailija on selvästi suunnitellut tarinan kokonaisuudessaan valmiiksi, ja vasta sitten istunut alas kirjoittamaan sitä. Lähestymistapa on siis täysin päinvastainen kuin vaikkapa Stephen Kingillä, joka tunnetusti "antaa tarinan viedä". Harry Potter -kirjojen toinen kaava liittyy dekkareista lainattuun tyyliin. Kirjan alussa esitellään jokin ongelma tai mysteeri, joka sitten selitetään auki omassa luvussaan teoksen loppupuolella. Erityisen pahasti tätä alleviivaa Order of the Phoenix, jossa lukija on saanut ensin rentoutua 750 sivun verran, mutta sitten loppuratkaisu paukutetaan pikavauhtia ulos 20 sivun aikana. Sarjan edetessä kirjailijan orjallisesti noudattama kaavamaisuus alkaa hieman jo nyppiä, mutta toisaalta en varmasti kuulu teoksen ajateltuun kohderyhmään.

J. K. Rowling: Harry Potter 1-7 (kirjasarja)
Tämä on mainos:

Valitsin lukea kirjat englanniksi, ja sivuja on yhteensä 3733 sivun verran jaettuna seitsemään eri kirjaan. Olin alusta asti positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvällä brittienglannilla (ja kokonaan ilman kirjoitusvirheitä) tarinat kerrotaan. Luin kirjasarjaa vuoden päivät, ja opin tuona aikana lukuisia uusia brittienglannin sanoja. Teosten henkilöhahmot puhuvat ajoittain myös poikkeavaa murretta, jota Rowling niin ikään korostaa onnistuneesti kirjallisessa muodossa. Mieleen jää erityisesti se, miten Fleur Delacour puhuu englantia vahvasti ranskalaisittain korostaen. Ja koska velhoista ja noidista on kyse, monet loitsut ovat suoraan latinasta lainattuja fraaseja. Näin ollen kirjoista saavat lisäiloa sellaiset, jotka ovat syystä tai toisesta joskus latinaa opiskelleet. Tarina etenee pääasiassa runsaan dialogin voimin, joten kirjailija on selvästi tiedostanut oman vahvuutensa tarinankertojana, ja panostanut siihen.

Kirjojen yleislaatu lukukokemuksen osalta on vahvasti nousujohteinen aina neljänteen Goblet of Fireen saakka. Viidennestä Order of the Phoenixista alkaa alamäki, mutta onneksi tarina päätetään mahtavalla tavalla viimeisessä kirjassa Deathly Hallows. Omaksi suosikikseni jäi silti toinen kirja Chamber of Secrets ehkä osittain siksi, että tietynlainen uutuudenviehätys luotua maailmaa kohtaan säilyy hyvin pitkälle kirjojen edetessä.

J. K. Rowling: Harry Potter 1-7 (kirjasarja)

Harry Potter -sarjan ehdoton vahvuus on sen maailma, joka käyttää tunnettuja satumaisia elementtejä vampyyreineen, ihmissusineen, noitineen ja velhoineen luoden näistä aineksista kokonaisuuden, joka on ihan omanlaisensa. Toinen vahvuus on rikas henkilögalleria, jossa ei ole kuin yksi huonosti rakennettu henkilöhahmo. Erilaisia tuttavuuksia kertyy sarjan edetessä kymmeniä, mutta niitä merkittäviä esitellään ensimmäistä kirjaa lukuun ottamatta vain muutamia uusia jokaisessa opuksessa. Sama koskee myös uusia velhomaisemia. Näin ollen eniten ajatustyötä vaatii se ensimmäinen kirja, koska silloin kaikki on lukijalle uutta.

Tämä on mainos:

Tarinan keskiössä on tietysti Harry Potter itse, ja mukana kulkevat alusta loppuun hänen toverinsa Ron Weasley ja Hermione Granger. Pitkään Harryn vastavoimana esiintyy jalosukuinen arvonsa tunteva Draco Malfoy, mutta myöhemmin isoksi pahaksi paljastuu velho Lord Voldemort. Hogwartsin velhokoulun opettajat ovat tarkoituksella erittäin persoonallinen joukko, joista jäävät mieleen ennen kaikkea Minerva McGonagall, Severus Snape ja koulun headmaster (eli rehtori) Albus Dumbledore. Se koko sarjan huonoin henkilöhahmo on ehdottomasti Lord Voldemort. Ainesta olisi ollut moniulotteiseen ja mielenkiintoiseen pahikseen, mutta kirjailija on päättänyt tehdä "You-Know-Who" -henkilöhahmostaan yksinkertaisen pahantahtoisen ja vallanhaluisen hirviön. Vastaavasti mielenkiintoisimpia ovat Severus Snape ja Albus Dumbledore, joiden todelliset vaikuttimet säilyvät mysteerinä aivan loppumetreille saakka.

J. K. Rowling: Harry Potter 1-7 (kirjasarja)

Kirjat sisältävät nykyaikaa ajatellen suorastaan tulenarkoja ja hyvinkin perinteisiä vastakkainasetteluja. Rowlingin luomassa maailmassa ihmiset ja oliot jaetaan erilaisiin luokkiin heidän syntyperäisten ominaisuuksiensa perusteella. Tavalliset taikaa taitamattomat ihmiset kuuluvat luokkaan muggle, joka on luonnollisesti Lord Voldemortin arvioasteikossa se kaikkein alhaisin taso. Seuraavana ovat muggle-syntyperää olevat velhot eli sellaiset maagikot, joiden kumpikaan vanhemmista ei ole velho. Loogisesti seuraavana ovat puoliveriset velhot eli half-blood, joiden vanhemmista toinen on velho. Arvostetuimpia velhomaailman aatelisia ovat tietenkin puhdasveriset pureblood-velhot, joiden koko suku on ollut velhoja mahdollisesti jopa vuosisatojen ajan. Ihmissudet taas ovat pureman saaneita ihmisiä (yleensä velhoja), joita ei sairautensa vuoksi hyväksytä oikein mihinkään. Siksi on tärkeää, että ihmissusi elää visusti "kaapissa".

Kun sitten tarinan edetessä pahat velhot ottavat itselleen enemmän valtaa, käynnistävät he erotteluprosessin, joka muistuttaa erittäin vahvasti Saksan toimia 1930-luvulla koskien juutalaisia, mustalaisia, vammaisia ja muita vähemmistöjä. Nuorimmat lukijat eivät välttämättä havaitse, miten suoran rinnastuksen toista maailmansotaa edeltävään Eurooppaan on mahdollista tehdä lukiessaan Rowlingin velhomaailman draamaa.

Kokonaisuutena Harry Potter on kirjasarjana kokemus, joka hakee vertaistaan. Siksi sen lukeminen on ehdottomasti suositeltavaa ihan kaikille. Aikuisikään ehtineet lukijat saattavat kokea tarinan ajoittain turhan lapsenomaiseksi, mutta samalla aikuinen huomaa myös sellaisia viittauksia, jotka lapselta menevät tyystin ohi. Suomeksi tehty käännös on tietääkseni erittäin korkeatasoinen, mutta en silti kadu valintaani lukea kirjat niin sanotulla alkukielellä brittienglanniksi.

1997, Rowling, J. K., Harry Potter and the Philosopher's Stone, s. 332, Bloomsbury 2014
1998, Rowling, J. K., Harry Potter and the Chamber of Secrets, s. 360, Bloomsbury 2014
1999, Rowling, J. K., Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, s. 462, Bloomsbury 2014
2000, Rowling, J. K., Harry Potter and the Goblet of Fire, s. 617, Bloomsbury 2014
2003, Rowling, J. K., Harry Potter and the Order of the Phoenix, s. 800, Bloomsbury 2014
2005, Rowling, J. K., Harry Potter and the Half-Blood Prince, s. 542, Bloomsbury 2014
2007, Rowling, J. K., Harry Potter and the Deathly Hallows, s. 620, Bloomsbury 2014

J. K. Rowling: Harry Potter 1-7 (kirjasarja)


Ladataan seuraavaa sisältöä