Stephen King: Doloreksen tunnustus (kirja)

Stephen Kingin vuonna 1992 julkaistu psykologinen trilleri Dolores Claiborne julkaistiin suomeksi vuonna 1993 nimellä Doloreksen tunnustus. Se seurailee kohta 66 vuotta täyttävän perheenäidin elämää, joka on päättänyt tunnustaa 30 vuotta aikaisemmin tekemänsä murhan. Valittu kirjoitustyyli ja aihe tekevät lukukokemuksesta pitkäveteisen, mutta loppuratkaisu pelastaa paljon jättäen hyvän muiston itsestään.

Dolores Claiborne istuu poliisilaitoksella äänitysnauhojen pyöriessä, ja tunnustaa paitsi rikoksen myös menneen elämänsä viimeisen 30 vuoden ajalta. Koko kirja on kirjoitettu Doloreksen monologina. Vaikutelmaa vahvistetaan siten, että erillisiä lukuja ei ole lainkaan. Välimerkit ja kappalejaot ovat onneksi paikoillaan, mutta muuten koko kirja on alusta loppuun yhtä ja samaa pötköä. Ymmärrän ratkaisun taustalla olevan ajatuksen, mutta varsin nopeasti se tekee lukemisesta raskasta.

Tarina sijoittuu Yhdysvaltain itärannikolla olevalle saarelle, joka sijaitsee Mainen osavaltiossa. Dolores työskentelee varakkaan Vera Donovanin kotiapulaisena käytännössä koko työuransa ajan. Siinä sivussa hän koettaa huolehtia niin aviomiehestään Joesta kuin kolmesta lapsestaankin. Vääjäämätöntä tragediaa lukuun ottamatta kerronta etenee hyvinkin odotettuja polkuja. Kaikesta saa sellaisen vaikutelman, että lähtökohtana on ollut jonkinlaisen amerikkalaisen ajankuvan luominen aina toisen maailmansodan päättymisestä 1990-luvun alkuun. Huippukohdaksi on valittu ihan oikeastikin tapahtunut täydellinen auringonpimennys 20. heinäkuuta 1963.

Valitusta kerrontatyylistä johtuen asioiden tarkastelukulma on hyvin kapea. Jopa tunnustusta tekevä Dolores painottaa aika ajoin, että kaikki kerrottu liittyy kyllä lopulta ihan oikeaan asiaan. Melkoinen osa kirjasta käytetäänkin erilaisten asioiden ja henkilöhahmojen taustoittamiseen ilman, että niillä tuntuu olevan mitään yhteyttä mihinkään. Kuten jo mainitsin, loppuratkaisu on hyvä, sillä se onnistuu sitomaan kaiken aiemmin kohdatun mielekkääksi kokonaisuudeksi.

Käännöksen on tehnyt aina yhtä hyvä Ilkka Rekiaro, ja jälki on loistavaa kaikin puolin. Lyöntivirheitä en muista nähneeni lainkaan, mutta oletettavasti niitäkin on mukaan mahtunut. Alkutekstin runsaat puhekieliset ilmaukset on onnistuttu kääntämään suomeksi siten, että lukijalle muodostuu kuva kepeästi poliisille juttelevasta eläkeläisestä. Ja se on toki tarkoituskin.

Doloreksen tunnustus ei missään tapauksessa kuulu Kingin teosten parhaimmistoon. Siitä huolimatta se on kaikin tavoin ammattitaidolla toteutettu, ja suomeksi tehty käännös on niin ikään tilanteen tasalla.

King, Stephen, Doloreksen tunnustus, s. 273, Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy 1993

Gamereactorin arviot Stephen Kingin kirjoista pääsee lukemaan seuraavasti:
1. Uinu, uinu, lemmikkini
2. Musta torni
3. Tukikohta
4. Se
5. Laitos
6. Hohto
7. Tohtori Uni
8. Keveys
9. Ruususen uni
10. Buick 8
11. Kolkuttajat
12. Doloreksen tunnustus