UFC Undisputed 3 @ Las Vegas

Laskeuduimme Las Vegasiin aikaisin aamulla, kaupungin vielä nukkuessa. Kirjauduimme tapahtumaköyhän lentomme päätteeksi Cosmopolitan-hotelliin ja valmistauduimme sitten täyteen päivään UFC:n parissa.

Taksi vei meidät hotellilta Ultimate Fighter Training Centeriin, vain minuuttien päähän Las Vegasin kuuluisalta pääkadulta. Pelkkä vilaus Zuffan kuntoklubista sai minut hykertelemään, koska olen tutustunut siihen yksityiskohtaisesti Ultimate Fighter -realitysarjan kolmentoista täyden kauden välityksellä.

Sisällä meidät ottivat vastaan Chad Mendez, Urijah Faber ja Chael Sonnen, jotka löivät meille käteen shortsit, UFC-paidat sekä sparraushanskat. Sonnenin mukaan ohjelmassa olisi potkunyrkkeilyä sekä painia. Urijah näytti meille vähän tekniikoita, ja itselläni hiki alkoi hiipiä otsalle. Painiharjoitukset Faberin kanssa... kahdella pullistuneella välilevyllä. Tämä ei nyt välttämättä päättyisi hyvin.

Jotkut toimittajista treenasivat, toiset söivät ja ottivat kuvia mestoista. Minä pitäydyin voileipien ääressä. Gamereactorin hovikuvaaja Måns Hegevall keskittyi ensin Urijahin kanssa treenaamiseen, mutta päätti sitten kuvata minua nyrkkeilypallon kanssa. Tässä ei tosin ole paljoakaan nähtävää.

Muutaman tunnin kuluttua meidät kuskattiin takaisin hotellille. THQ:n UFC-päivällisbileet järjestettiin Marque-yökerhossa. Paikalla oli koko joukko UFC-kamppailijoita, ja se oli täynnä UFC Undisputed 3:a demoavia koneita. Gamereactor sai ensimmäisenä ohjaimen käsiinsä, ja pääsimmekin suoraan Pride-pelimuotoon. Hetkeä myöhemmin UFC:n johtaja Dana White astui lavalle, kertoen siitä kuinka UFC Undisputed 3 tehtiin, ja kuinka ylpeä hän on päästessään tekemään yhteistyötä THQ:n kanssa.

Odottelimme kärsivällisesti hieman överiksi vedetyn esittelyn lävitse. Välillä tuntui siltä, että julkaisija luuli pelin olevan meille aivan tuntematon tapaus, vaikka olimme matkustaneet 16 tuntia sitä katsomaan. Olen arvostellut vuoden 2001 jälkeen kuusi vapaaottelupeliä ja käynyt 130 gaalassa. Tunsin kyllä UFC Undisputed 3:n ja olin lukenut uutiset.

Tunnin pelaamisen ja seurustelun päätteeksi pääsimme kyselemään hieman kysymyksiä Danalta. Aloitin tiedustelemalla mikä tässä kolmannessa osassa eroaa eniten aiemmista.

"Tämä on täysin uusi, täysin erilainen peli. Teimme sen alusta asti uusiksi, ja se on paljon parempi kuin UFC 2010", hän sanoi.

Pidän todella UFC-pomo Whitesta. Olen tavannut hänet muutaman kerran ja hänen innostuksensa lajia kohtaan yhdistettynä henkilökohtaiseen karismaan on kerrassaan tarttuvaa. Minun täytyi silti varoa pyörittelemästä silmiäni hänen selostaessaan, kuinka UFC Undisputed 3 on kokonaan uusi peli ja radikaalisti erilainen kahdesta edeltäjästään.

Pelistudio Yuke'silla on kymmenen vuotta taustaa kohtuullisen paikallaan polkeneen Smackdown vs Raw -sarjan kehittäjänä. Jotkut (lue: Jonas Mäki) väittävät, ettei se itse asiassa kehittynyt laisinkaan. Vuosittaisten päivitysten laajuus oli yleensä muutama uusi kilpailija sekä parannetut valikot. UFC Undisputedin tapauksessa päivitykset ovat suureellisempia, mutteivät kovinkaan radikaaleja.

UFC Undisputed 2010 lisäsi vuoden 2009 versioon verrattuna hieman paremmat kontrollit, verkkopohjaiset treenauspaikat sekä parannetun taistelusysteemin. UFC Undisputed 3 sisältää lisäparannuksia iskujärjestelmään, uuden submission-toiminnon, sekä kauan odotetun Pride-pelimuodon. Kysyin Danalta, miksi se puuttui aiemmista peleistä.

"Kaikki on kiinni ajoituksesta. Halusimme tehdä jotain hienoa Priden kanssa, ja uskon että Undisputed 3:n tapauksessa olemme tehneet kunniaa tälle legendaariselle organisaatiolle."

Henkilökohtaisesti uskon, että kyseessä on enemmänkin EA Sportsin valinta lisätä perinteiset nyrkkeilykehät ja japanilaiset vapaaottelusäännöt EA Sports MMA:han, jota THQ nyt seuraa UFC:n kanssa. Dana on heti valmiina murskaamaan moiset väitteet.

"Ei todellakaan. Ostimme oikeudet Prideen useita vuosia siten, ja se on pelisarjan alusta asti ollut suunnitteilla lisäksi Undisputediin."

Dana ei halua keskustella enempää Electronic Artsista, enkä todellakaan aio häntä siihen pakottaa. EA:n haastaja floppasi raskaasti, ja yhtiöltä meni vain muutamia kuukausia luopua vapaaottelumeiningeistä kokonaan. Undisputed-sarja on sen sijaan myynyt kuin jää Saharassa, ja uusi Pride-pelimuoto varmasti pitää trendiä yllä vielä pitkään. Pride myös tuntuu todella, todella hyvältä.

Priden ilmapiiri on vangittu täydellisesti. Pelaaja voi käyttää futispotkuja ja pääpuskuja tai antaa kaatuneelle vastustajalle polvea päähän. Nämä eivät ole varsinaisesti säännönmuutoksia, joista pidän, mutta hei, se on Pride. Muuten Undisputed 3 tuntuu sangen tutulta. Pieniä muutoksia on nähtävissä esimerkiksi ajoituksessa, ja lähitaistelu ja painiotteet pelaavat nyt paremmin.

Tiukkoja otteita on nyt helpompi hallita. Peli antaa nopeampia ja selkeämpiä signaaleja siitä, missä mennään, eikä vastustajaa enää saa luovuttamaan vain pyörittämällä analogitattia tätä nopeammin. Yukes on ottanut pelaajien kritiikin vastaan ja luonut täysin uuden järjestelmän, joka tuntuu ensisilmäyksellä aivan liian vaikealta.

Aina kun vastustajaan tarraa kiinni, tulee ruutuun kahdeksankulmainen symboli, ja koko systeemi tuntuu jonkinlaiselta pulmapeliltä, jossa ajoitus ja tarkkuus määrittävät saako vastustajan hallintaansa.

Yksi symbolin reunalla olevista pisteistä on sininen, toinen punainen. Pelaajan tehtävänä on saada oma pisteensä vastustajan pisteen päälle ja pitää se siinä, samalla kun vastus koittaa tietysti paeta alta. Kyseinen kissa ja hiiri -leikki ei mielestäni täysin sovi taistelupeliin, mutta myönnän, että tämä mekaniikka oli aivan liian satunnainen aiemmissa peleissä.

Pelasin muutaman matsin entistä WEC-mestari Urijah Faberia vastaan. Hän on treenannut ja sen kyllä huomasi. Taistelin Dominick Cruzin hahmossa, Faberin ohjatessa tietenkin itsenään. Kysyin tuntuuko hänestä lainkaan oudolta ohjailla itseään Undisputed 3:ssa.

"Aluksi se tuntui hemmetin kummalta, myönnetään, mutta samalla imartelevalta ja hauskalta. Olen myös aika jees siitä, että he saivat isot valkeat hampaani mallinnettua hyvin."

Urijah antaa minulle kunnolla kyytiä, ja kysäisee sitten:

"Eikös teidän pitänyt olla eksperttejä tämmöisessä?"

Vähän hävettää, mutta minun on pakko uskoa, että Urijah on harjoitellut UFC Undisputed 3:a ihan vain voidakseen pistää pelilehdistön ahtaalle. Myös Joe Lauzon tulee haastamaan minua, muttei löydä itseään tarjolla olevien hahmojen joukosta.

"Hmm, en näytä olevan saatavilla, sepä kummaa. Pitänee sanoa UFC:lle tästä. Toivottavasti heillä on aikaa saada minut mukaan", Lauzon päivittelee.

Juttelin UFC Undisputed 3:sta myös Rampagen, Chael Sonnenin, Joe Lauzonin, Chad Mendezin ja Chuck Liddellin kanssa, ja he kaikki tuntuivat pitävän uudesta pelistä. Ja kyllä, pidänhän minäkin. UFC Undisputed 3 ei ole muuttunut radikaalisti, eikä se ole "täysin eri peli" edeltäjiinsä verrattuna. Se on silti pieni, mutta hyvä parannus jo valmiiksi hyvään vapaaottelupelien sarjaan.