Vuoden 2021 kolme parasta peliä, Markus Hirsilä

Näin vuoden lopuksi on taas tullut aika tarkastella kuluneen 12 kuukauden parhaita pelejä. Luvassa on seuraavan kahden viikon aikana artikkelisarja, jossa Gamereactorin toimitus nimeää ja hehkuttaa kuluneen vuoden parhaita pelejä. Jokainen artikkeli on kyseisen kirjoittajan oma henkilökohtainen näkemys siitä, mitkä kolme peliä tekivät menneen 12 kuukauden aikana suurimman vaikutuksen.

Aloitan sarjan omalla tekstilläni, ja heti sääntöjä rikkoen nimeän vuodesta 2021 peräti viisi parasta pelijulkaisua.

5. It Takes Two (Xbox Series X)

Gamereactorin arvion voi lukea täältä.

Ruotsalainen Hazelight on jo vuosia kehittänyt ennen kaikkea kahdelle pelaajalle alusta asti suunniteltuja pelikokemuksia, ja parempaa jälkeä on saatu aikaan jokaisella uudella pelillä. It Takes Two on jonkinlainen merkkipaalu, sillä kyseessä on kaikin puolin onnistunut, toimiva ja monipuolinen kokemus hyvässä seurassa koettuna. Yksin ei voi pelata lainkaan.

It Takes Two on vuoden 2021 ehkä suurin positiivinen yllätys. Poimin sen kyytiin Xbox Game Passista, ja meininki kaappasi mukaan heti alkumetreillä. Tarina on sanalla sanoen kummallinen, mutta juuri oikealla tavalla. Maisemat vaihtuvat usein, ja sama koskee myös erilaisia pelillisiä haasteita. Mukana on melkein kaikkea mahdollista, mihin voi kuvitella kolmannen persoonan ohjauksen taipuvan. Grafiikka on yksityiskohtaista, maisemat värikkäitä ja erilaiset henkilöhahmot jäävät suurimmaksi osaksi mieleen. Runsaan vaihtelun vuoksi peli kannattaa ottaa lyhyt erä kerrallaan valitsemansa kaverin kanssa, sillä näin erilaiset vastaan tulevat teemat eivät seuraa toisiaan liian nopeasti. Lämmin suositus kaikille hyvässä seurassa pelaamista etsiville.

4. Ninja Gaiden: Master Collection (Xbox Series X)

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

Uudemman polven Ninja Gaiden julkaistiin vuonna 2004 alkuperäiselle Xboxille, ja kyseessä oli se peli, joka sai minut ostamaan Xboxin. Hampaat irvessä ja verenmaku suussa pelasin läpi asti, koska olihan se vaikea. Myöhemmin julkaistiin päivitetty Ninja Gaiden Black, ja aikanaan myös Playstationille se tuunatuin versio Ninja Gaiden Sigma. Jatko-osa Ninja Gaiden 2 sai samanlaisen Sigma-käsittelyn, ja Ninja Gaiden 3 puolestaan lisänimen Razor's Edge. Nimenomaan nämä Sigma-versiot julkaistiin vuonna 2021 moderneille laitteille, ja joillekin versiovalinta oli ongelma. Niin tai näin, ei ollut epäilystäkään siitä, että kolmikko on hankittava.

Ninja Gaidenit ovat edelleen yhtä haastavia ja näyttäviä kuin ennenkin, mutta toimintaa seuraava kamera ei ole vanhentunut kunnialla. Aivan liian suuren osan ajasta ninjani hyökkää sokkona, koska näkymä ei pysy toiminnan tiimellyksessä mukana. Toisaalta huomasin senkin, että kuolema korjaa paljon harvemmin kuin silloin joskus muinoin. Yli vuosikymmen sitten pelejä tuli ilmeisesti pelattua niin paljon, että liikkeet jäivät sormimuistiin pysyvästi.

Jos siis kaipaa toimintaa ja haastetta, on Ninja Gaiden: Master Collection oikea valinta.

3. Metroid Dread (Nintendo Switch)

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

Olen laskenut itseni Metroidin faniksi aina muinaisen 8-bittisen NESin Metroidista alkaen. Upouusi Metroid Dread on lajityyppinsä merkkiteos ja oikeastaan kaikkea sitä, mitä jo vuonna 2017 Nintendo 3DS -konsolille julkaistun Metroid: Samus Returnsin olisi pitänyt olla. Metroid Dreadin huonoksi puoleksi voi ehkä laskea sen, että näennäisestä epälineaarisesta rakenteesta huolimatta kyseessä on ehdottomasti lineaarinen peli. Pelaajaa nimittäin ohjataan erittäin hienovaraisesti - mutta varsin pakollisesti - aivan tiettyä polkua pitkin. Lisäksi Metroid Dread tavoittaa sen tärkeimmän, eli yksin olemisen ja eristyneisyyden, tunnun. Eikä Metroid Dreadissa ole minkäänlaista moninpeliä.

Huonoksi puoleksi lasken pomotaistot, jotka ovat enemmänkin tiettyjä askelkuvioita vaativia tansseja. Ja kun pelaaja on sitten oppinut tarvittavat askeleet, taisto päättyy voittoon. Kyseessä on selkeä suunnitteluvalinta, ja vieläpä onnistunut sellainen. Itse en kuitenkaan siitä pitänyt. Oli miten oli, on Metroid Dread peli, jonka pariin palaan vielä uudestaankin sitten joskus. Oli se sen verran hieno kokemus.

2. Psychonauts 2 (Xbox Series X)

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

Alkuperäisellä Xboxilla vuonna 2005 pelaamani Psychonauts kuuluu niihin nimikkeisiin, joista muistan suuresti nauttineeni, mutta jotka eivät sitten kuitenkaan koskaan saavuttaneet niille kuuluvaa arvostusta. Ajan kanssa tuo arvostus kuitenkin karttui, ja pitkän prosessin päätteeksi Psychonauts 2 saapui lopulta vuonna 2021. Erikoisesti tarina jatkaa juuri siitä, mihin alkuperäinen lopetti. Näin ollen niin sanotusti kärryille pääsemisessä kestää hetken verran.

Psychonauts 2:n huumori, pelisuunnittelu, toiminta ja tasoloikkaosuudet ovat jotain aivan omanlaistaan. Siksi kannattaa varata useita tunteja ihan vain siihen, että oppii nauttimaan pelistä sellaisena kuin se on. Kysymyksessä on kaikin tavoin laadukas peli, joka käsittelee erilaisia mielenterveyteen liittyviä asioita omalla humoristisella tavallaan. Piirroselokuvamainen grafiikka tuo mukaan satumaisen tunnelman, ja kirkkaat värit alleviivaavat positiivista menoa. Psychonauts 2:n eri osuudet ovat niin erilaisia toisiinsa verrattuna, että suosittelen pelaamaan niistä vain yhden kullakin pelikerralla. Tällöin kokemastaan ehtii nauttia asianmukaisella perusteellisuudella.

1. Mass Effect Legendary Edition (Xbox Series X)

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

Alkuperäinen Mass Effect -trilogia kuuluu videopelihistorian arvostetuimpiin kokonaisuuksiin, eikä syyttä. Vuonna 2021 saatiin moderneille laitteille päivitetty kolmikko, jossa on mukana melkein kaikki näihin kolmeen peliin ajan saatossa julkaistu lisäsisältökin. Pelasin kaiken, ja tunteja kertyi yhteensä yli 130. Merkittävä osuus tästä avaruusoopperasta käytetään erilaisiin keskusteluihin, ja pelaaja saa valita olla joko hyvä (Paragon) tai paha (Renegade).

Parasta Mass Effectissa ei niinkään ole se varsinainen tarina. Parasta ovat erilaiset henkilöhahmot ja se, millaisen draaman päätteeksi sinne tarinan loppuun päästään. Yli kymmenen vuoden tauonkin jälkeen huomasin muistavani joidenkin avainhenkilöhahmojen vuorosanoja ulkoa. Tämä on merkki siitä, miten pysyvän vaikutuksen Mass Effect on onnistunut jättämään.

Vaikka olinkin jo aikoinaan pelannut koko Mass Effect -trilogian, oli uusintakierros nautittava alusta loppuun saakka. Graafiset päivitykset saavat pelikokemuksen tuntumaan tuoreelta, vaikka ohjauksen kankeus välillä itsestään muistuttaakin. Kun tarkastelen kokonaisuutena vuotta 2021, ei asiasta ole epäilystäkään: vuoden peli on Mass Effect Legendary Edition.