Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Gamereactor
artikkelit

Stephen King: Christine (kirja)

Tarina tappaja-autosta paisuu tutkielmaksi 1970-luvun lopun lukiolaiselämästä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
Stephen King: Christine (kirja)

Olen vuosien varrella arvioinut yhden jos toisenkin amerikkalaisen kirjailija Stephen Kingin (s. 1947) teoksen, ja lukenut niitä vielä useampia. On tietenkin selvää, että toiset teokset ovat onnistuneempia kuin toiset. Muistan vieläkin, miten yllättynyt olin siitä, kuinka tylsä Hohto olikaan kirjana. Nyt tämän toistaiseksi tylsimmän romaanin paikan ottaa Christine vuodelta 1983, joka julkaistiin suomennettuna seuraavana vuonna. Varsin usein nimen perään lisätään sana "tappaja-auto", koska siitä tarinassa on periaatteessa kysymys. Ongelma on siinä, että King paisuttaa kauhutarinansa eräänlaiseksi tutkielmaksi amerikkalaisen lukiolaisen elämästä 1970-luvun lopulla. Pisteenä iin päällä suomentaja Pentti Isomursu ei ole ollut lainkaan tilanteen tasalla tarinan ajalle ja paikalle ominaisista fraaseista ja muista käsitteistä.

Taianomaisena kesänä 1978 Yhdysvaltain itärannikolla Libertyvillen pitäjässä viimeiseen kouluvuoteensa ennen jatko-opintoja ovat valmistautumassa nuorukaiset Dennis Guilder ja Arnie Cunningham. Viimeksi mainittu ihastuu vuosimallia 1958 olevaan punavalkoiseen Plymouth Fury -autoon, jota myy pihallaan kovia kokenut toisen maailmansodan veteraani Roland D. LeBay. Myyntitapahtumassa LeBay mainitsee auton nimeksi Christine, ja tämän nimen uusi omistaja Arnie myös omaksuu. Koulunkäynnin alkaessa Arnie kuitenkin alkaa hiljalleen muuttua, ja sama tuntuu koskevan autoakin. Jotain on tekeillä ja tuntuu, että auto olisi mustasukkainen ja suojeleva omistajaansa kohtaan. Mutta eihän sellainen ole mahdollista, eihän?

Yleensä pidän Kingin tavasta kertoa tarinoitaan, mutta Christine on poikkeus tähän sääntöön. Tavallisesti uusi luku alkaa pitkäpiimäisellä taustoituksella siitä, miten kyseisen luvun alkutilanteeseen onkaan päädytty, ja vasta sen jälkeen tarina varsinaisesti jatkuu. Muutaman kerran ratkaisu vielä toimii, mutta kautta linjan toteutettuna se alkaa ärsyttää lukijaa. Tarina on jaettu kolmeen osaan, jonka ensimmäisessä ja kolmannessa osassa kertojana toimii Dennis Guilder. Se keskimmäinen osuus on sitten kerrottu jonkinlaisen ulkopuolisen tarkkailijan silmin kolmannessa persoonassa, mikä on varsin hämmentävää. King on selvästi halunnut kokeilla tällaista uutta tapaa kertoa tarina. Kyllähän se näinkin toimii, mutta itse en valinnoista pitänyt.

Tämä on mainos:

Kuten jo mainitsin, on Christine enemmän kuin vain tarina tappaja-autosta. Se on viimeisen päälle maalailtu fiilistely lukiolaisen elämästä 1970-luvun lopulla Yhdysvaltain itärannikolla. Kirjan mitan olisi voinut jopa puolittaa keskittymällä vain siihen olennaiseen asiaan eli autoon ja sen vaikutukseen lähiympäristössään. Mahdollisesti kuvatun aikakauden ja paikan mittava maalailu miellyttää niitä, joilla on jokin side 1970-luvun loppuun. Lukunautintoa hankaloittaa myös käännös.

Suomennoksen tehnyt Pentti Isomursu ei selvästikään ole ollut perillä käsitellyn aikakauden käsitteistä ja muista paikallisista asioista. Lentävät lauseet käännetään suoraan suomeksi, minkä seurauksena sutkautukset vaikuttavat vähintäänkin kömpelöiltä. Mukana on niin ikään joukko aivan selviä tietämättömyydestä johtuvia käännösvirheitä. Esimerkiksi tekstissä puhutaan alussa "Pittsburghin metallityöntekijöistä", kun oikeasti tarkoitetaan amerikkalaista jalkapalloa pelaavaa NFL-joukkuetta Pittsburgh Steelers. Myöhemmin sanamuoto muuttuu vain muotoon "Steelers", joten ilmeisesti työn edistyessä Isomursu on päässyt jyvälle siitä, mistä onkaan kysymys. Kaikesta huolimatta on sanottava, että käännös on riittävän hyvä. Tarkoitan tällä sitä, etten katsonut tarpeelliseksi lukea Christinea englanniksi.

Stephen Kingin tarina tappaja-autosta on eittämättä klassikko, mutta se varsinainen asia uhkaa hukkua valitun aikakauden fiilistelyn alle, ja sekin vielä vesittyy pahasti kehnon käännöksen vuoksi. Mikäli haluaa vain tuntea tarinan kokematta kirjan lukemista tarpeelliseksi, suosittelen katsomaan romaanista tehdyn elokuvan Christine, jonka ohjasi vuonna 1983 John Carpenter.

King, Stephen, Christine, s. 413, Suuri Suomalainen Kirjakerho 1984

Tämä on mainos:
Stephen King: Christine (kirja)

Gamereactorin arviot Stephen Kingin kirjoista pääsee lukemaan seuraavasti:
1. Uinu, uinu, lemmikkini
2. Musta torni
3. Tukikohta
4. Se
5. Laitos
6. Hohto
7. Tohtori Uni
8. Keveys
9. Ruususen uni
10. Buick 8
11. Kolkuttajat
12. Doloreksen tunnustus
13. Kuvun alla
14. Tulisilmä
15. Mitä enemmän verta
16. Christine



Ladataan seuraavaa sisältöä