Cocaine Bear on juuri niin hulvaton kuin mitä nimikin vihjaa

Cocaine Bear sijoittuu kansallispuistoon Yhdysvaltain itärannikolla, ja perustuu ydinajatukseltaan tositapahtumaan vuodelta 1985. Vakavasti ei elokuvaa kuitenkaan kannata ottaa. Kokaiinipöllyssä ihmisten kimppuun hyökkäävä karhu on ajatuksena juuri niin brutaali ja hulvaton kuin kuvitella saattaa.

Mittava lasti kokaiinia tiputetaan Georgian osavaltion metsään. Lastia ei kuitenkaan löydä ensimmäisenä huumekuriiri, vaan nälkäinen mustakarhu. Seurauksena on pöllyssä ihmisten kimppuun käyvä petoeläin, ja tietysti samassa metsässä liikkuvat niin metsänvartijat, huumeiden perässä olevat rikolliset kuin paikalle sattuneet turistitkin.

Tarina on erittäin yksinkertainen, ja monipuolisuutta on tuotu mukaan lisäämällä kuvioon sellaisia henkilöhahmoja, joita ei lopulta olisi tarvittu. Ylimääräiset sivutarinat eivät vahingoita kokonaisuutta, mutta niiden irrallisuus on silmiinpistävää. Cocaine Bear on poikkeuksellinen elokuva, sillä en muista aikoihin nähneeni vastaavaa "B-luokan" rymistelyä, joka kuitenkin on toteutettu A-luokan budjetilla.

Elokuva haluaa olla yhtä aikaa sekä kauhua että komediaa. Ajoittain tässä onnistutaan, mutta toisissa kohtauksissa jäädään vain kauhun puolelle. Irtoraajoja ja suolia lentelee pitkin puunkylkiä, mikä on iljettävää katsottavaa. Ja tämä ei muuksi muutu, vaikka mukana on hieman komediaa mausteeksi.

Kunniaa tekijöille on annettava metsäisten maisemien kuvauksesta, ja toki digitaalitehosteista. Kansallispuistossa ympäristö on todella näyttävää, ja se luo katsojalle mielihalun lähteä itse patikoimaan Pohjois-Amerikan jylhissä erämaissa. Karhu on toteutettu ainakin suurimmaksi osaksi digitaalisena, ja muutamaa rimanalitusta lukuun ottamatta näkemäänsä kyllä uskoo.

Jonkinlaiseksi kulttiklassikoksi Cocaine Bearissa on ainesta. Se saattaa jäädä historiaan myös Ray Liottan (1954-2022) viimeisenä roolisuorituksena. En kuitenkaan usko, että kovin moni tätä innosta hihkuen hankkii hyllyynsä 4K-painoksena.